| Tampereen kaupunginhallituksen päätös
2.1.2001 41 § MUUTOKSEN HAKEMINEN YMPÄRISTÖMINISTERIÖN YLEISKAAVAN VAHVISTAMISPÄÄTÖKSEEN
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle Päätös, josta valitetaan Ympäristöministeriön päätös 12.12.2000 N:o 19,10-18/5231/98, joka koskee Tampereen kaupunginvaltuuston 27.5.1998 tekemää yleiskaavan hyväksymispäätöstä. Valittaja Kaupunginhallituksen vaatimukset Vahvistaessaan kaupunginvaltuuston 27.5.1998 tekemän hyväksymispäätöksen mukaisen kantakaupungin yleiskaavan ympäristöministeriö on jättänyt vahvistamatta yleiskaavan Nokian valtatiehen rajoittuvan TY-1-alueen, Ala-Pispalan täydennysalueen nro 557, Iidesjärven etelärannan täydennysalueen nro 115 sekä julkisten palvelujen ja hallinnon alueen, Hervantajärven sekä Särkijärven ympäristön täydennysalueiden nro 329, 336 ja 337 sekä Hervantajärven koillisrannalla olevan loma-alueen osalta.
Kaupunginhallitus katsoo, että ministeriö on harkintavaltansa ylittäen tulkinnut yksipuolisesti ja virheellisesti rakennuslain ja luonnunsuojelulain säännöksiä. Kaupunginhallitus pyytää, että ympäristöministeriön päätös näiltä osin kumotaan sekä että korkein hallinto-oikeus palauttaa ympäristöministeriölle uudelleen käsiteltäväksi ja vahvistettavaksi kaupunginvaltuuston tekemän yleiskaavaa koskevan hyväksymispäätöksen edellä mainituilta osiltaan.
Yleisiä näkökohtia
Tampere on valtakunnallinen kasvukeskus.Sen asukasluku kasvaa noin 2000 henkilöllä vuosittain. Tästä johtuva rakennuspaine edellyttää mittavia uusia aluevarauksia.
Kantakaupungin yleiskaavassa on tarkoitus varata rakennuslain 22.2 §:n mukaisesti "vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten". Laadintaohjeen mukaan "kaavaa laadittaessa on pidettävä silmällä maankäytön taloudellisuutta ja sitä, ettei kaavan toteuttamisesta aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa". Yleiskaavoituksen tueksi laadittujen kaavatalousselvitysten mukaan kantakaupungin yleiskaavan täydennysalueiden asuntokohtaiset kuntataloudelliset kustannukset ovat 80 0000 - 100 000 mk pienemmät verrattuna kantakaupungin ulkopuolelle sijoittuville laajennusalueille rakennettuun asuntoon. Ympäristöministeriö jätti päätöksellään yli 1000 asunnon alueet vahvistamatta. Nämä täydennysalueet sijaitsevat pääosin Tampereen kaupungin omistamalla maalla. Ministeriön päätöksellä on siis toteutuessaan merkittävät kielteiset kuntataloudelliset seuraukset.
Rakentamispaine niiltä osin, kuin ympäristöministeriön päätös jäisi vahvistamatta, ohjautuisi vääjäämättä sellaisille alueille, joilla kaava-aluetta koskevat rakennuslain 3 ja 22 §:ssä sekä niitä seuraavissa maankäyttö- ja rakennuslain säännöksissä luetellut kaavamääräykset eivät voi tulla tasapainoisesti huomioon otetuiksi.
Säännösten tulkinnasta
Rakennuslain 3 §:n mukaan kaavaa laadittaessa on mm. "tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset". "Kaavaehdotusta valmisteltaessa kaavaan voidaan sisällyttää erityinen selvitys ympäristövaikutuksista, jos suunnitellulla maankäytöllä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia". Rakennuslain 22.2 §:n mukaan mm. "kaavalla on edistettävä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä".
Ympäristöministeriö on tulkinnut vahvistuspäätöstä tehdessään rakennuslain 3 §:n ja 22 §:n säännöksiä varsin ankarasti. Tulkinta vastaa ympäristö- ja luonnonsuojelunäkökohdille asetettujen vaatimusten osalta asemakaavalle asetettavia vaatimuksia.
Verrattaessa rakennuslain 22 §:n 2 momenttiin sisältyvää päävaatimusta "vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten", maankäytön taloudellisuutta ja sitä, ettei kaavan toteuttamisesta aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa, luontoa turvaaviin kohtiin, tulee kaupungin käsityksen mukaan ottaa huomioon, että kunnallistekniikka kaikille kiistanalaisille alueille on olemassa tai tulossa. Alueet sijaitsevat nykyisen asutuksen sisällä tai nykyisen tai yleiskaavan mukaisen uuden asuinalueen vieressä. Liikenteellisesti alueet ovat julkisen liikenteen reittien varrella.
Rakentamiseen tarkoitetut täydennysalueet on valittu suurta huolellisuutta noudattaen. Nämä täydennysalueet ovat pinta-alaltaan vain pieni osa verrattuna niiden ympärillä tai välittömässä läheisyydessä oleviin laajoihin virkistysalueisiin (Tahmela-Pyynikki, Iidesjärvi, Hervanta). Ympäristöministeriön päätöksessä korostetut luonnonsuojelulliset näkökohdat toteutuvat näillä virkistysalueilla. Tähän ympäristöministeriö ei näytä kiinnittäneen suurtakaan huomiota. Sitä vastoin virkistyksen ja luonnonsuojelun kannalta toisarvoisilla, rakentamiseen varatuilla täydennysalueilla ministeriö on suhteettomasti korostanut näitä näkökohtia. Ministeriö on sivuuttanut aikaisemmin mainitut kaavataloudelliset ja muut siihen verrattavat näkökohdat, jotka asutuksen lisääntyessä ja sopivan rakennusmaan ollessa vaikeasti löydettävissä, olisi ollut otettava huomioon luonnonsuojelullisten näkökohtien rinnalla ainakin yhtä painavina. Tälläkin kohdin ympäristöministeriö on kaupunginhallituksen käsityksen mukaan käyttänyt väärin harkintavaltaansa. Sinänsä tärkeiden luonnonsuojelullisten näkökohtien arvoa punnittaessa tulee ottaa huomioon, mitä kunkin alueen osalta erikseen jäljempänä on mainittu ja asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa lausuttu.
Yleiskaavan laadinta
Yleiskaavan suunnittelua varten laadittiin Tampereen kantakaupungin viheralueselvitys, jossa määriteltiin mm. luonnonympäristön osatekijät, maisemakuvan pääpiirteet ja merkittävät viherverkon osat. Näihin kuuluu n. 50% kantakaupungin 45-50 km2 laajuisesta viherverkosta ja ne on otettu huomioon yleiskaavan maankäytön ja mm. täydennysalueiden rajojen määrittelyssä. Tampereen kantakaupungin yleiskaavatyö aloitettiin 1989, eli viisi vuotta ennen kuin ympäristövaikutusten selvittämistä edellyttävä 3 § 10.6.1994 lisättiin rakennuslakiin.
Kantakaupungin yleiskaavan käsittelyyn kului aikaa aloituspäätöksestä kaupunginvaltuuston hyväksymispäätökseen noin 8½ vuotta. Kolme vuotta ennen yleiskaavatyön käynnistämistä aloitettiin yleiskaavatyön pohjaksi viheralueselvitystyön valmistelu. Mikäli yleiskaavan pohjaksi tarvittavia selvityksiä tulisi laatia ympäristöministeriön päätöksen sivun 21 viidennen kappaleen mukaisesti vielä tätäkin yksityiskohtaisemmin, tarkoittaisi se käytännössä yleiskaavatyön pitkittymistä jopa useilla vuosilla nykyisestä, jota aikaa on jo nyt arvosteltu aivan liian pitkäksi.
Yleiskaavan yleispiirteisyydestä johtuen on asuntoalueiden maankäyttövarauksissa mukana myös alueen sisäiset puistot, jotka osoitetaan asemakaavavaiheessa. Virkistysalueiden osuus aluevarauksesta on käytännössä noin 1/3. Ennen yksityiskohtaisen asemakaavan laatimista tarvittavia selvityksiä täydennetään ja täsmennetään. Yleiskaavan vahvistamatta jätettyjen alueiden osalta tällaisia asemakaavatyön yhteydessä tarkennettavia kohteita ovat mm. Ala-Pispalan kasvilajisto sekä Lahdesjärven ja Hervantajärven pohjoispuolisten alueiden liito-oravan elinympäristöt. Kaupungin käsityksen mukaan yleiskaavaselvitysten tarkkuudeksi arvokkaiden luontokohteiden osalta riittää tieto kohteen olemassa olosta ja sen likimääräinen sijainti. Asemakaavan tehtävänä on ratkaista yksityiskohtaisesti alueen maankäyttö ja arvokkaiden kohteiden määrittely.
Luonnonsuojelullisten ja ympäristöllisten vaikutusten riittämätöntä selvittämistä korostaessaan ympäristöministeriö on kaupunginhallituksen mielestä selvästi jättänyt huomioon ottamatta yleiskaavalle ja asemakaavalle rakennuslain 2 §:ssä säädetyn eron: yleiskaavassa osoitetaan alueen käyttämisen pääpiirteet, kun taas asemakaavassa annetaan yksityiskohtaiset määräykset alueen käytön järjestämisestä. Punnittaessa 3 §:n edellyttämien selvitysten riittävyyttä olisi edellä mainittu asemakaavojen luonne-ero tullut ottaa huomioon toisin kuin ympäristöministeriö on tehnyt.
Pohjavesialueet
Pohjavesialueiden vahvistamatta jättämisen perusteena on ympäristöministeriön mukaan se, ettei suunnitelman ympäristövaikutuksia ole selvitetty. Yleiskaavan aluemerkinnät perustuvat kuitenkin Pirkanmaan ympäristökeskuksen johdolla laadittuun pohjavesien suojelusuunnitelmaan, jonka mukaisesti yleiskaavaan on merkitty vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet.
Ty-1 alueen 577 vahvistamatta jättäminen perustuu virheellisiin tosiasioihin. Likolammesta on laskuputki, joka on yhdistetty kaupungin sadevesiviemäriin. Ty-1 alue ei voi vaikuttaa lammen kautta muodostuvaan pohjaveteen, koska alue on huomattavasti Likolammen vesivarastoa alempana.
Alueen käytön pohjavettä turvaavat yksityiskohtaiset määräykset annetaan asemakaavalla, kuten on tehty muidenkin pohjavesialueilla sijaitsevien rakennusalueiden kohdalla.
Valtatien 9 länsipuolella Santaharjuntien pohjoispuolella oleva PK-alue sijaitsee sorakuopassa. Ympäristökeskuksen kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena alueelle on 13.12.2000 hyväksytty asemakaava, jossa alue on pohjavesien suojelemiseksi varattu virkistysalueeksi yleiskaavasta poiketen. Santaharjuntien eteläpuolella on voimassa asemakaava, jonka mukaan alue pääosin virkistysaluetta ja vain jo rakennetuilta osin ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialuetta. Tämän PK-alueen osalta kaupunki ei valita.
Ala-Pispalan täydennysalue 557
Täydennysalueen 557 vahvistamatta jättämisen perusteeksi ympäristöministeriö esittää rakennuslain 3.1 §:n ja 22.2 §:n vaatimukset, joita ei kaavan laadinnassa ole otettu tarpeellisessa määrin huomioon mm. ympäristön sosiaalisten ja kulttuurivaikutusten osalta. Ympäristöministeriön päätöksen mukaan kaavan laadinnassa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin eikä kaavaa laadittaessa ole edistetty luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä.
Yleiskaavaa laadittaessa on ollut tarkoitus tukea väestömäärältään vuoden 1970 tilanteesta lähes puoleen laskeneen Pispalan alueen asumis- ja palveluedellytyksiä. Näin on tarkoitus juuri rakennuslain 22.2 §:n vaatimuksen mukaisesti kiinnittää huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin ja tukea Pispalan erityislaatuisen kulttuuriympäristön säilymistä.
Alue on nyt viljelypalsta- ja kasvitarhakäytössä, ei luonnontilassa. Luonnonvaraisesta eläimistöstä ja kasvistosta ei ole tutkimuksia, joten niiden käyttö rakennuslain 22.2 §:n tarkoittamassa merkityksessä vahvistamatta jättämisen perusteena on arveluttavaa. Täydennysalueella on noin 60 palstaviljelijää, joista vain osa asuu Pispalassa. Lisäksi viereisellä alueella on noin 40 palstaviljelijää, myös eri puolilta kaupunkia. Koko noin neljän hehtaarin suuruisen, asemakaavassa jo suurimmalta osaltaan yleisten rakennusten korttelialueeksi osoitetun täydennysalueen jättäminen kokonaan asuin- tai muun rakentamisen ulkopuolelle ja pitäminen pysyvästi kasvitarhamaana keskustan välittömässä tuntumassa on todellisuudelle vieras, kaavoituskokonaisuuteen täysin sopimaton lainvastainen vaatimus.
Tällä kaupungin omistuksessa olevalla alueella on voimassa olevassa asemakaavassa huomattava rakennusoikeus. Yleiskaavassa alue on osoitettu ympäristöön soveltuvaan asumiskäyttöön asemakaavaa pienemmällä tehokkuudella. Yleiskaavan asuntoaluevarauksesta 1/3 osoitetaan yleensä asemakaavoitusvaiheessa viheralueeksi, joten osa alueesta on mahdollista pitää asemakaavassa edelleenkin nykyisessä käytössä.
Täydennysalueen viereen on osoitettu rinteen poikki sijoittuva viheralue. Se johtaa vahvistamatta jättämisen perusteena päätöksen sivulla 21 ensimmäisessä kappaleessa kuvattuun ympäristöön: "avoin maasto avartaa tilaa niin rantaan rajoittuvan viheralueyhteyden käytön kannalta kun myös varsin tiiviisti rakennetun Pispalan asukkaiden viihtyisyyden kannalta".
Iidesjärven ympäristö
Ympäristöministeriö on jättänyt vahvistuksen ulkopuolelle Nekalantien ja Iidesjärven välissä sijaitsevan täydennysalueen N:o 115. Kuitenkin Iidesjärven etelärannalla on jo Tampereen kaupunginvaltuuston 13.9.1978 ja 27.1.1988 hyväksymissä yleiskaavoissa asuntoaluetta. Iidesjärven täydennysalue myös liittyy olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen, mikä on ympäristöministeriön vahvistuspäätöksessä mainittu yhtenä merkittävänä myönteisenä perusteena mm. Tohloppijärven täydennysalueiden yhteydessä.
Tällä hetkellä täydennysalueella on mm. tilapäisasuntoja, maankäsittelyaluetta sekä kaupungin puistoyksikön varastotoimintaa ja puupankkipiste. Alue ei siten ole luonnontilassa eikä sillä ole rakennuslain 22:n 2 momentissa mainittuja piirteitä, joilla alueen vahvistamatta jättämistä on perusteltu.
Yleiskaavaa laadittaessa oli tiedossa, että Iidesjärven virkistysalueen maapinta-ala itse järven ympärillä on noin 55 ha. Yleiskaavan täydennysalueen koko on noin 6 ha, joten virkistysalueiden kooksi jää edelleen lähes 0,5 km2, mikä on riittävä määrä täyttämään sekä rakennuslain 3.1 §:n ja 22 §:n vaatimukset että seudulliset virkistystarpeet.
Länsipään lyhyttä katuosuutta lukuunottamatta yleiskaavassa Iidesjärveä ympäröi katkeamaton virkistys- tai suojelualueiden vyöhyke.
Täydennys- ja virkistysalueen toteuttamisen myötä Iidesjärven saavutettavuus ja alueen seutukaavan mukainen käyttö toteutuisi rakennuslain 22, 26 ja 28 §:n mukaisella tavalla. Yleiskaava antaa mahdollisuuden asemakaavoituksen yhteydessä määritellä rakennusalueiden etäisyys sekä Iidesjärven rantaviivaan että suojelualueen rajaan. Asemakaavalla tarkennettu alueen käyttö ei tule vähentämään luonnon monimuotoisuuta tai aiheuttamaan kasvilajiston ja vesilintujen lajimäärän köyhtymistä yleiskaava-alueella.
Sekä täydennysalueen N:o 115 että Iidesjärven itäpäässä olevan Py varauksen jättämistä vahvistuksen ulkopuolelle ympäristöministeriö on perustellut sillä, että "alueet sijoittuvat vahvistetun seutukaavan virkistysalueelle". Järven itäpään Py varauksen osalta perustelu on virheellinen. Seutukaavakartan mukaan Iidesjärven itäpään Py-varaus on pääosiltaan seutukaavan taajamatoimintojen alueella.
Luonnon monimuotoisuutta, kasviston ja vesilintujen lajimäärän köyhtymistä, muuta luonnonsuojelua ja virkistyskäyttöä koskevien ministeriön perustelujen osalta on todettava, että järven itäpään Py-varaus on viljeltyä peltoa. Yleiskaavassa rakentamiseen esitetty alue ei ole luonnontilassa, joten alueella ei voi olla rakennuslain 22 §:n 2 momentissa mainittuja tärkeitä luonnon ominaispiirteitä.
Hervanta sekä Särkijärven/Lahdesjärven ympäristö
Merkittävimpänä syynä jättää alueet vahvistuksen ulkopuolelle ympäristöministeriö on maininnut liito-oravahavainnot. Kuitenkaan yleispiirteisen yleiskaavan voimaantulo ei vielä vaikuta liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin millään tavalla. Vasta yksityiskohtaisen asemakaavan mukaisella rakentamisella voisi olla tällaisia vaikutuksia.
Tältäkin osin kaupunginhallitus viittaa lausuntoonsa ympäristöministeriölle ja korostaa, että vahvistamatta jättämisen perusteena päätöksen sivulla 23-26 esitetyt inventointitiedot eivät voine täyttää luonnonsuojelulain 49 §:ssä mainittua vaatimusta, jonka mukaan eläinyksilöiden luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tulee olla selvästi havaittavissa. Luontodirektiivin liite sisältää liito-oravan lisäksi eläinlajeja karhusta kovakuoriaiseen. Punnittaessa luonnonsuojelulain 49§:n 1 momentin painavuutta yleiskaavan vahvistamisen mahdollisena esteenä tulee kaupunginhallituksen käsityksen mukaan ottaa huomioon lain 2 §:n 3 momentissa esitetyt vaatimukset taloudellisten näkökohtien sekä alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamisesta.
Särkijärven pohjoispuolella on yleiskaavassa osoitettu n. 0,7 km2 laajuinen luonnonvarainen Karkuvuoren puistoalue ja Hervannan täydennysalueiden itäpuolelle laaja yli 1 km2:n kokoinen luonnonvarainen puistoalue asuntoalueita ympäröivien virkistysvyöhykkeiden lisäksi. Yleiskaavan asuntoaluevarauksesta 1/3 on virkistysaluetta. Näiden avulla mahdolliset tarvittavat liito-oravien kulkureitit mainituille luonnonvaraisille virkistysalueille voidaan osoittaa.
Särkijärven täydennysalueiden pinta-ala on noin 27 ha, josta asemakaavavaiheessa osoitetaan virkistysalueeksi n. 9 ha ja Hervanta täydennysalueen n. 19 ha, josta osoitetaan virkistysalueeksi n. 6 ha. Nämä ja alueiden viereiset laajat virkistysaluevaraukset antavat riittävät edellytykset turvata asemakaavavaiheessa liito-oravan pesintäalueet ja kulkureitit. Yleiskaavan asuntoaluevarausten poistamista voidaan siksi pitää vahvasti ylimitoitettuna toimenpiteenä.
Todellinen liito-oravakanta on Suomessa monien asiantuntijoiden käsityksen mukaan varsin suuri. Myös Tampereella havaintoja on runsaasti, kuten suoritettu tutkimus osoittaa. Tällaisessa tilanteessa epämääräiset ja ajallisesti vanhat havainnot yhdestä luontodirektiivin liitteen monista eläinlajeista eivät kaupunginhallituksen käsityksen mukaan voi olla esteenä yleiskaavoitukselle, jossa rakennuslain 2 §:n mukaisesti osoitetaan alueen käyttämisen pääpiirteet.
Täydennysalueet 336 ja 337
Nämä alueet on seutukaavassa merkitty taajatoimintojen reservialueeksi, joka on yleiskaavassa tarkennettu asuntoalueeksi.
Liito-oravahavainnot on ainoa asia, jolla ympäristöministeriö on perustellut alueiden jättämistä vahvistamatta. Edellä esitetyn lisäksi kaupunginhallitus toteaa, että mahdollisten liito-oravien kulkuyhteydet tulevat turvatuksi alueita ympäröivillä virkistysalueilla, joita on mahdollisuus täydentää asemakaavoituksen yhteydessä varattavilla lisävirkistysalueilla ja reiteillä.
Hervanta, täydennysalue 329
Hervantajärven alueen inventointitiedoissa mainitaan ympäristöministeriön päätöksen sivun 25 kolmannessa kappaleessa mm. "Hervantajärven koillispuolella, Makkarajärven lounaispuolella ruokailutähteitä haapojen alla; ei merkkejä liito-oravasta".
Muut havainnot ovat yleiskaavan virkistysalueelta.
Hervantajärven koillisrannan alue
Majaranta on Tampereen kaupungin omistama n. 1,5 ha kokoinen tila, joka on vuokrattu Tampereen poliisien yhdistys ry:n virkistystoimintaan vuodesta 1948 lukien. Yhdistyksessä on noin 200 jäsentä. Tila on rakennettu. Sillä on kaksi suurehkoa päärakennusta, 15 lomamökkiä ja saunarakennus. Yksityiskäytössä olevat lomarakennuspaikat ovat yleensä kooltaan pienempiä, jopa vain noin 1000 m2 ja yleensä yhden perheen käytössä. Rakennuskantana on yleensä yksi päärakennus ja sauna. Ympäristöministeriön käsityksen mukaan ei ole perusteltua merkitä tilaa loma-asuntoalueeksi ja käsitellä sitä kaavoituksessa toisin kuin lähistöllä sijaitsevia, yksityiskäytössä olevia muita ja yhteisökäytössä olevia lomarakennuksia. Ympäristöministeriö katsoo tasapuolisuusperiaatteen tulleen loukatuksi.
Kaupunginhallitus katsoo, että edellä mainittu perustelu on virheellinen. Tila on ainoa tämän alueen vastaavan kokoinen yhteisökäytössä oleva virkistysalue. Rakennusten laadusta ja määrästä johtuu, että alue on ja tulee olemaan pysyvästi rakennettu. Yhden rakennuksen tuhoutuminen ei vapauta aluetta muuhun käyttöön. Muusta loma-asutuksesta poikkeava koko, hallinta ja rakennuskanta edellyttävät myös yleiskaavassa muusta loma-asutuksesta poikkeavaa merkintää.
Tältä alueelta ei ole liito-oravahavaintoja. Vahvistuspäätöksen sivulla 27 kuudennessa kappaleessa mainittu liito-oravahavainto sijoittuu yleiskaavan virkistysalueelle.
Ministeriön päätöksessä on myös käsitelty kaupunginhallituksen jäsenen Seppo Rantasen esteellisyyttä yleisestä käytännöstä poikkeavalla ja kaupunginhallituksen käsityksen mukaan virheellisellä tavalla, vaikkakaan yleiskaavaa ei ole miltään osin jätetty vahvistamatta tällä perusteella. Rantanen on ministeriön päätöksen mukaan ollut Tampereen poliisien yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja 1980-1984. Kuten ministeriökin on todennut, päätös Tampereen yleiskaavan tarkistamisesta on tehty vasta viisi vuotta myöhemmin ottamatta tällöin kantaa kaavan sisältöön. Yleiskaavaluonnos on ollut nähtävänä joulukuussa 1992. Muut käsittelyvaiheet ovat tapahtuneet sitäkin myöhemmin. Kaupunginhallitus katsoo, ettei Rantasen puolueettomuus ole voinut vaarantua hallintomenettelylain 10 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaisella tavalla edellä mainitun puheenjohtajuuden johdosta käsiteltäessä yleiskaava-asiaa kaupunginhallituksessa."
Päätösehdotus. Apulaiskaupunginjohtaja Hautala:
Kaupunginhallitus päättänee,
että ehdotus valitukseksi korkeimmalle hallinto-oikeudelle hyväksytään.
Jäsen Rantanen ilmoitti esteellisyytensä ja poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn ajaksi. Hänen tilalleen kokoukseen tuli varajäsen Eeva Orsila.
Asian esittelijä, apulaiskaupunginjohtaja Hautala muutti esityslistan sivun 128 viimeisen kappaleen seuraavaksi: Rakentamispaine niiltä osin, kuin ympäristöministeriön päätös jäisi vahvistamatta, ohjautuisi vääjäämättä sellaisille alueille, joilla kaava-aluetta koskevat rakennuslain 3 ja 22 §:ssä sekä niitä seuraavissa maankäyttö- ja rakennuslain säännöksissä luetellut kaavoitusta koskevat lain säännökset eivät voi tulla tasapainoisesti huomioon otetuiksi.
Edelleen asian esittelijä, apulaiskaupunginjohtaja Hautala muutti päätösehdotustaan siten, että ympäristöministeriön päätös annetaan valtuustolle tiedoksi.
Keskustelun aikana jäsen Välimäki esitti, että ympäristöministeriön päätökseen ei haeta muutosta. Esitystä kannatti varapuheenjohtaja Sirnö.
Puheenjohtaja totesi, että asiassa oli tehty esittelijän ehdotuksesta poikkeava esitys, joten asiasta oli äänestettävä. Suoritetussa äänestyksessä esittelijän ehdotuksen puolesta eli JAA äänestivät puheenjohtaja Nieminen, I varapuheenjohtaja Ruoholahti, jäsenet Kuusela, Merikoski, Orsila, Rauhala, Tainio, Rantaviita-Tiainen ja Paavola. Välimäen muutosehdotuksen puolesta eli EI äänestivät II varapuheenjohtaja Sirnö ja jäsen Välimäki. Puheenjohtaja totesi esittelijän ehdotuksen voittaneen äänin 9-2.
Päätös Kaupunginhallitus päätti,
että ehdotus valitukseksi korkeimmalle hallinto-oikeudelle hyväksytään.
Lisäksi kaupunginhallitus päätti
esittää kaupunginvaltuuston päätettäväksi,
että ympäristöministeriön päätös merkitään tiedoksi.
Ilmoitus KHO, kaava, lo |