63 § LAUSUNNON ANTAMINEN YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE TAMPEREEN KANTAKAUPUNGIN YLEISKAAVAA KOSKEVASTA KAUPUNGINVALTUUSTON HYVÄKSYMISPÄÄTÖKSESTÄ 27.5.1998, § 109, JÄTETYISTÄ LAUSUNNOSTA JA VALITUKSISTA
Kh 25.1.1999
Yleiskaava-arkkitehti Toivo Hankonen:
Ympäristöministeriö pyytää kaupungin lausuntoa kantakaupungin yleiskaavan hyväksymispäätöksestä jätetyistä yhdeksästä valituksesta ja yhdestä lausunnosta. Nämä käsittävät yhteensä 88 sivua tekstiä ja 443 sivua liitteitä. Valituksista kaksi kohdistuu Tohloppijärven alueelle, kaksi Ala-Pispalan täydennysalueelle ja kolme Hervantajärven ja Lahdesjärven alueille. Kaksi valitusta käsittelee mainittujen alueiden lisäksi myös muita alueita. Valitusten pääasiallinen sisältö on seuraavanlainen.
Tiivistelmä Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunnosta ja valituksista:
PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN LAUSUNTO
"Pirkanmaan ympäristökeskus viittaa lausunnossaan 10.3.1998 pidettyyn yleiskaavaneuvotteluun, jossa ympäristökeskuksen edustaja toi esille, että pohjavesiolosuhteita ei ole otettu riittävästi huomioon yleiskaavaa valmisteltaessa. Etenkin pohjavedenottamoiden läheisyydessä sijaitseville pohjaveden muodostumisalueille sijoittuvat teollisuus- ja palveluvaltaiset yritysalueet sekä niiltä tapahtuva viheralueiden vähentäminen saattavat aikaa myöten heikentää pohjavesialueiden laatua. Myös Likolammen ympäristön voimakas rakentaminen uhkaa pohjaveden laatua.
Ympäristökeskuksen edustajan saaman käsityksen mukaan yleiskaavaneuvottelussa sovittiin, että pohjavesien suojeluun liittyvistä asioista keskustellaan yksityiskohtaisesti Tampereen kaupungin ja ympäristökeskusten kesken, mutta tällaista neuvottelua ei ole järjestetty.
Ympäristökeskus esittää kaavaa käsiteltäessä mahdollisesti huomioitavaksi seuraavia asioita:
- Mustalammen ja Messukylän vedenottamoiden läheiset rakentamattomat alueet, joista suotautuu puhdasta pohjavettä ottamoille, vähenevät merkittävästi. Koska rakentamien vähentää myös pohjaveden määrää, saattavat likaavien aineiden pitoisuudet vedenottamoilla kohota puhtaan pohjaveden määrän pienentyessä. Etenkin Messukylän pohjaveden muodostumisalueella, vanhalle maa-ainesten ottoalueelle, kaavoitetut palveluvaltaisen yritystoiminnan alueet lisäävät maaperän ja tätä kautta myös pohjaveden nuhjaantumisriskiä.
- Likolammen rantaan ulottuvat kerrostalo- ja pientaloalueet lisäävät huomattavasti lammen kuormitusta. Lammesta ei ole laskuojaa vaan vesi suotautuu siitä suoraan pohjavedeksi.
- Epilänharjun poikki on varattu alue uudelle tieyhteydelle, jonka tarvetta on perusteltu mm. Tielaitoksen vaatimuksella. Koska tieyhteyden rakentaminen saattaa aiheuttaa vakavia pohjavesivaurioita, tulisi tien tarpeellisuutta selvittää perusteellisemmin.
Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan vahvistettavaksi esitetyllä yleiskaavalla heikennetään merkittävästi pohjavesien suojelun tilaa Tampereen kantakaupungin alueella.
Ympäristökeskuksen lausunnon liitteenä on ympäristökeskuksen yleiskaavaehdotuksesta antama lausunto.
TOHLOPPIJÄRVEN ALUE
1. Valitus
Pirkko Huhtinen
Valittaja vaatii rakennuslain 34§ perusteella, että yleiskaavassa rakennettavaksi esitetty alue 530 poistetaan kaavasta ja säilytetään puistoalueena.
Perusteluina valittaja esittää seuraavaa:
1. Teisko liitettiin aikoinaan Tampereeseen kaupungin kasvualueeksi. Tiivistämisrakentamista perustellaan kunnallistekniikan kalleudella esim. Nurmi-Sorilassa (Teiskon suuntaan). Tampereen kaupunki on hiljattain ostanut Nurmi-Sorilasta 83 ha maata. Alueelle on kunnallistekniikka saatavissa noin 200 m päässä. Tätä taustaa vasten ei ole olemassa mitään erityistä syytä, joka puoltaisi puisto- ja virkistysalueelle rakentamista.
2. Tohloppijärven ympäristö on luonnoltaan erittäin monimuotoinen kaunis laakso. Alue 530 on kaunista havumetsävaltaista rinnettä, joka muodostaa riittävän laajan metsikön ja on maisemallisesti kaunis kaikkina vuodenaikoina. Mikäli alue rakennetaan maiseman ilme muuttuu ratkaisevasti.
3. Tohlopin asukasyhdistys ry on vuosina 1992-94 tehnyt kaupungille aloitteet Tohloppijärven ympäristön kehittämisestä erityisenä liikuntapuistona. Alue 530 sopisi erinomaisesti esimerkiksi maastopyöräradan tai vaativan lenkkipolun rakentamiseen. Alue on riittävän suuri, jotta kyseiset liikuntareitit voitaisiin rakentaa säilyttäen maisemalliset näkymät.
Valittaja vaatii oikeuden antaa oma vastineensa ympäristöministeriön Tampereen kaupungilta pyytämään vastineeseen.
Valituksen liitteenä on jäljennös kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirjasta 27.5.1998, 109§ sekä selvitys valitusajan alkamispäivästä.
2. Valitus
Tohlopin asukasyhdistys ry, Tohlopin kalastus- ja suojeluyhdistys ry, Lamminpään-Tohlopin omakotiyhdistys ry, Tampereen läntinen sos. dem. yhteistyöryhmä, Lamminpään-Epilän sos.dem. yhdistys ry ja Lamminpään vasemmisto ry; valituskirjaan yhtyvät Ikurin sosiaalidemokraatit ry. sekä 40 yksityishenkilöä.
Valittajat vaativat rakennuslain 34§ perusteella, että yleiskaavassa rakennettavaksi esitetty alue 531 poistetaan kaavasta ja säilytetään puistoalueena.
Perusteluina valittajat esittävät seuraavaa:
1. Teisko liitettiin aikoinaan Tampereeseen kaupungin kasvualueeksi. Tiivistämisrakentamista perustellaan kunnallistekniikan kalleudella esim. Nurmi-Sorilassa (Teiskon suuntaan). Tampereen kaupunki on hiljattain ostanut Nurmi-Sorilasta 83 ha maata. Alueelle on kunnallistekniikka saatavissa noin 200 m päässä. Tätä taustaa vasten ei ole olemassa mitään erityistä syytä, joka puoltaisi puisto- ja virkistysalueelle rakentamista.
2. Tohloppijärven ympäristö on todettu tärkeimmäksi Länsi-Tampereen yhtenäiseksi viheralueeksi Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n laatimassa selvityksessä. Tampereen kaupungin puistoluokituksessa se on luokassa A, tärkeät puistoalueet. Alue on nimetty yhdeksi Tampereen keskuspuistoista.
3. Tohloppijärvi ympäristöineen on noin 60 ha:n suuruinen ja se palvelee yli 30 000 asukasta Länsi-Tampereella, vertailuna Kauppi 1000 ha ja Pyynikki 80 ha. Koska Tammerkoski jakaa kaupungin itä- ja länsiosaan ja keskustan läpikulkuliikennettä tulisi minimoida ajoittain huonon ilman laadun vuoksi, on myös Länsi-Tampereella oltava riittävän suuri oma keskuspuisto. Yleiskaavan asutukseen osoitetun alueen pinta-ala on 6,3 ha. Se on alueellisesti 1,1 % ja asuntomäärältään 0,6 % koko tiivistämisalueesta eli asuntojen lisäämisen kannalta ei kovin merkittävä mutta puistoalueena suuri.
4. Yleiskaavan asuntoalue 531 merkitsee yleisen uimarannan ja asuinalueen välivyöhykkeen kaventamista, jolloin toiminnat häiritsevät toisiaan. Alue 531 on peltoaluetta, joka toimii suojavyöhykkeenä asutuksen ja järven välissä. Peltoalueella on myös maisemallinen merkitys. Alueella liikkuvilta häviää kaunis järvinäköala vain harvojen olohuonemaisemaksi. Alue on tärkeä sekä kasvistoltaan että hyönteisten ja pieneläinten asuinalueena.
5. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n selvityksen mukaan Länsi-Tampereen koulut ja päiväkodit käyttävät Tohloppijärven ympäristöä luonto- ja liikuntaretkien kohteena. Rakentaminen huonontaisi tätä käyttöä. Tohloppi-kartoituksen mukaan alle kouluikäisten ja kaikkien alle 15-vuotiaiden osuus (21.4%) alueen väestöstä on suhteellisesti suurempi kuin muissa kartoitetuissa lähiöissä.
6. Alueella on suuria korkeuseroja. Peltoalue on alavaa ja maaperä löysää, kosteaa savea. Rakentamisessa on vaarana painumat ja kosteusvauriot. Viemäröinti vaatii pumppaamon. Sadevesivalumat ja viemäriverkoston häiriöt ovat vakava uhka järven veden laadulle ja kalakannalle.
7. Alueen lounaispuolisen pallokentän alla on entisen maalitehtaan kaatopaikka. Maaperään imeytyneistä aineista ei ole tietoa. Kaivaminen saattaa tuoda odottamattomia seurauksia saastuneen maa-aineksen valumina.
8. Tohlopin asukasyhdistys ry on tehnyt kaupungille vuosina 1992 ja -94 aloitteet Tohloppijärven kehittämisestä liikuntapuistona. Timo Koski on tehnyt 1996 opinnäytetyönä perusselvityksen Tohloppijärven ympäristöstä. Selvityksessä korostetaan alueen monimuotoista luontoa ja suositetaan sen säilyttämistä viheralueena. Kaupunki ei ole vastannut aloitteisiin eikä huomioinut niitä yleiskaavan valmistelussa. Rakentamista vastustavia muistutuksia jätettiin kaikkiaan 53 kappaletta.
Valittajat vaativat ympäristöministeriöltä oikeuden antaa oma vastineensa ympäristöministeriön Tampereen kaupungilta pyytämään vastineeseen.
Valituksen liitteenä ovat jäljennös kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirjasta 27.5.1998, 109§; selvitys valitusajan alkamispäivästä sekä luettelo valituksen tukijoista.
ALA-PISPALAN TÄYDENNYSALUE
3. Valitus
Kurpitsaliike, Pispalan asukasyhdistys r.y. sekä Leena Piispa, Ritva Ojalehto ja Veikko Niskavaara
Valittajat vaativat, että kantakaupungin yleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi tai jätetään vahvistamatta Ala-Pispalan täydennysrakentamiskohteen nro 557, Tahmelan palstaviljelyalueen osalta, että yleiskaava ei tule voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman, että yleiskaava-alueen asemakaavat sekä niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriön vahvistettavaksi ja että valitusasiakirjan laatimisesta aiheutuneet kulut korvataan.
Perusteluina valittajat esittävät seuraavaa:
1. Tahmelan palstaviljelyalue on merkittävä sekä paikallisesti että erottamattomana osana kansallisesti arvostettua Pispalan kulttuurimaisemaa. Alue on osa Pispalan harjun laajaa yhtenäistä viheraluetta, joka ulottuu Pyhäjärven rantaan asti. Tahmelan lähde on suojeltu muinaismuistolain nojalla. Itäreunalla on uimaranta ja pallokenttä ja Pyhäjärven rannassa asuntoalueita yhdistävä ulkoilureitti. Alueen maaperä on rehevä ja lähteikköinen, kasvimaa-alueella muhevaa mustaa multaa. Alueen kasvisto on arvokasta. Alueella on pikkulintujen, fasaanien ja rusakoiden suoja- ja pesäpaikkoja. Alue on ainut keskustan tuntumassa oleva palstaviljelyyn erinomaisesti soveltuva alue, jonka käyttöaste on lähes 100%. Alueen rakentaminen tuhoaa vuokrapalstaviljelymahdollisuuden ja -kulttuurin Tampereen keskustan lähialueilta. Kasvimaa-alue on nykyisellään aktiivisimmassa käytössä kuin mikään muu täydennysrakentamisalue.
2. Yleiskaava on tavoitteidensa vastainen Tahmelan palstaviljelyalueen osalta, sillä alue soveltuu huonosti rakentamiseen. Alueen nykyinen käyttö sen sijaan on yleiskaavan tavoitteiden mukaista, koska palstaviljelyssä toteutuvat ekologisuus, luonnon monimuotoisuus ja kaupungin toimintojen monipuolisuus. Viljelyllä on myös sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista merkitystä.
Pispalan harjun ainutlaatuista kulttuurimaisemaa ei ole otettu huomioon yleiskaavassa, vaikka määräys siihen velvoittaa. Täydennysrakentaminen tuhoaisi laajan viheralueen yhtenäisyyden ja typistäisi viheralueiden määrän /asukas alle viheralueselvityksen tavoitteen.
Laaja ja yhtenäinen viheralue on ensiarvoisen tärkeä Pispalan harjun asuinalueella. Rannanmyötäinen viheralue palvelee myös lähiasutuksen tarpeita.
Palstaviljelyalue on yleiskaavassa suunniteltu luonnonvarojen ja ympäristön kestävää kehitystä tukevan tavan vastaisesti (RakL 1§). Rakentaminen ei ole Pispalan harjun ainutlaatuisuus huomioon ottaen palsta- ja viheralueen tarkoituksenmukaista käyttöä eikä tue luonnon tai kaupunkimaiseman monimuotoisuutta (RakL 135§).
Kaupungin kehittämisen periaatteeksi on nimetty kestävä kehitys ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä yleinen linjaus ja yleiskaavassa esitetyt tavoitteet eivät toteudu Tahmelan palstaviljelyalueen maankäytön ratkaisuissa. Kaavan tavoitteiden ja ratkaisujen välillä on valittajien mielestä ristiriita.
3. Ympäristövaikutusten arviointi on puutteellista (RakL 3§).Yleiskaavan ympäristövaikutusten tarkastelussa ei mainita Tahmelan palstaviljelyaluetta eikä käsitellä alueelle suunnitellun asuinrakentamisen ympäristövaikutuksia. Alueen asukkaille ja palstaviljelijöille ei ole tiedotettu rakentamisen vaikutuksista (Kuntalaki 29§).
Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen kasvillisuuskartoituksia sekä asukkaiden ja palstaviljelijöiden toimittamia tietoja alueen merkityksestä ei ole huomioitu suunnittelussa.
4. Kuntalaisten kuuleminen ja palstaviljelijöiden aloitteet on lyöty laimin. (Kuntalaki 27, 29§). Palstaviljelyalueesta tehtyjä aloitteita ei ole otettu mitenkään huomioon yleiskaavan valmistelussa. Yleiskaavan valmistelussa, käsittelyssä ja päätöksen teossa on kansanvaltaisuuden periaatteita rikkovia piirteitä. Virkamiehet ovat lehtiartikkeleissa etukäteen vähätelleet ja vastustaneet asukkaiden aloitteita.
Kaavoitusyksikön laatimaa tiivistelmää palstaviljelyalueen muistutuksista ei voi pitää rakennusasetuksen 21§ ja 29§ mukaisena riittävänä selostuksena yleiskaavaehdotukseen tehdyistä muistutuksista ja kaavoitusyksikön vastine muistutuksiin on puutteellinen ja harhaanjohtava. Yleiskaavaehdotuksen loppuvaiheen käsittelyssä ei ole pyydetty kaupungin museotoimen ja / tai museoviraston lausuntoa.
5. Tampereella on valmisteilla kansallinen kaupunkipuisto, johon Pispalan ranta-alue pitäisi ottaa mukaan.
Yleiskaavan mukainen palstaviljelykulttuurin tuhoaminen koskisi yli puolta kasvimaa-alueen pinta-alasta ja sen parasta, mustamultaista osaa. Viheralueen hävittäminen heikentäisi oleellisesti Pispalan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön arvoa sekä suunnitellun kansallisen kaupunkipuiston kulttuurihistoriallista monimuotoisuutta ja siten sen kansallista arvoa.
Valituksen liitteenä ovat jäljennös valtuuston päätöksestä 27.5.1998 § 109, Pispalan asukasyhdistyksen ym. kannanotto 15.5.1997, Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen kirje 23.7.1997, Kurpitsaliikkeen ja Pispalan asukasyhdistyksen ym. jatkokannanotto 14.10.1997, 4 kpl toisen yleiskaavaehdotuksen kasvimaa-alueesta tehtyjä muistutuksia, luettelo Pispalan asukkaiden ja palstaviljelijöiden aloitteista yhteistyössä tapahtuvaan kasvimaa-alueen suunnitteluun, ote palsta-alueen asemakaavan ideointikilpailun arvostelupöytäkirjasta, lehtileikkeitä ja Pispalalainen lehti 1/98. Liitteitä yht. n. 100 sivua.
4. Valitus
Pispalan asukasyhdistys ry, puheenjohtaja Pekka Kuisma ja Reino Tusa sekä 41 yksityishenkilöä asiamiehenään Pekka Paldanius.
Valittajat vaativat, että
1. yleiskaavan hyväksymistä koskeva kaupunginvaltuuston päätös kumotaan, yleiskaava jätetään vahvistamatta ja yleiskaavaa koskevan päätöksen toimeenpano kielletään Ala-Pispalan täydennysalueen nro 557 osalta
2. Ala-Pispalan täydennysalue merkitään yleiskaavaan merkinnöin ryhmäpuutarha- ja palstaviljelyalue RP / virkistysalue V
3. Mikäli yleiskaava Ala-Pispalan täydennysaleen osalta vahvistetaan muuttamattomana, vahvistuspäätöksessä ei määrätä yleiskaavan tulevan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman eikä että yleiskaavan alueella asemakaavoja ja niiden muutoksia ei ole alistettava vahvistettavaksi.
4. Tampereen kaupungin museotoimelta, museovirastolta sekä Pirkanmaan liitolta pyydetään lausunnot Tampereen kantakaupungin yleiskaavasta Ala-Pispalan täydennysalueen osalta sekä
5. tämän asiakirjan laatimisesta aiheutuneet kulut 4000 mk korvataan.
Perusteluina valittajat esittävät mm. seuraavaa:
Ala-Pispalan kasvimaa-alueen osalta kantakaupungin yleiskaavan laatimisessa ja hyväksymisessä ei ole noudatettu rakennuslain mukaisia yleiskaavan laatimisperusteita eikä kaupungin kaavoitusperiaatteita. Kasvimaa-aluetta koskeva osa on rakennuslain 1.2 §:ssä säädetyn kestävän kehityksen vastainen.
Kasvimaa on erottamaton osa valtakunnallisesti merkittävää Pispalan ja Tahmelan alueen kulttuurimaisemallista kokonaisuutta ja kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin tärkeä alue ja nähtävyys.
Kasvimaa-alue tulisi ottaa osaksi Tampereen kansallista kaupunkipuistoa.
Viljelypalstoilla on suuri sosiaalinen, ekologinen, taloudellinen ja kasvatuksellinen merkitys viljelijöille, asukkaille ja virkistysaluetta käyttäville kaupunkilaisille.
Rakentaminen kasvimaalle olisi kestävän kehityksen vastaista myös siksi, että se vaarantaisi lajien biologista monimuotoisuutta, sillä alueella on harvinaisia vanhoja kulttuuri- ja koristekasvilajeja. Kasvimaa-alueen maaperä on harvinaista, erinomaisesti viljelyyn sopivaa mustaa multaa. Maaperän soveltuminen rakentamiseen on kyseenalaista.
Täydennysrakentamiselle kaupunkirakenteen tiivistämiseksi ei ole perusteita, koska alueella asutaan hyvin tiiviisti. Myös Tampereen kaupungin viheralueselvityksen viheralueiden tavoitemäärä, 120 m2/asukas, alittuu Pispalassa, ellei kasvimaa-aluetta säilytetä viheralueena.
Pispalan täydennysrakentamisen lähtökohdaksi olisi tullut ottaa kaupunginosan sisällä useita keskenään vertailtavia vaihtoehtoja.
Kasvimaan osalta ei ole noudatettu rakennuslain 3 §:ää, johon sisältyy ympäristövaikutusten sekä yhdyskuntataloudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja muiden vaikutusten selvittämisvelvollisuus. Yleiskaavan vaikutusten tarkastelu on tehty kaavan valmistelun jälkeen ja on puutteellinen, sillä siinä ei mainita Ala-Pispalan palstaviljelyaluetta eikä käsitellä suunnitellun rakentamisen vaikutuksia.
Yleiskaavaehdotuksesta jätetyt muistutukset ja oikaisuvaatimuksen sekä aloitteet kaupunki on jättänyt lähes täysin huomiotta.
Kasvimaa-alueen rakentamisesta seuraa todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.
Yleiskaavan vahvistaminen ns. delegointiyleiskaavana heikentäisi Tampereen kaupungin yksityiskohtaista kaavoitusta koskevan kaavoitustoiminnan laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden valvontaa ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia heitä koskevia mahdollisesti haitallisia kaavaratkaisuja vastaan.
Valituksen liitteinä ovat jäljennös kaupunginvaltuuston pöytäkirjasta 27.5.1998, 109 §, luettelo valittajista, Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry:n lausunto 23.7.1997, jäljennös Ala-Pispalan kasvimaa-alueen asemapiirroksesta 1:1 000, jäljennös Ala-Pispalan kasvimaan ympäristön tontinomistajien ja asukkaiden Tampereen kaupungin toisesta yleiskaavaehdotuksesta tekemästä muistutuksesta ja ote Tampereen seutukaavaliiton julkaisusta B 174 Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, 1990 sekä ote Pirkanmaan liiton julkaisusta B 36 Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset, 1996. Liitteitä yhteensä n. 30 sivua. Valittajat ovat toimittaneet 9.9.1998 ympäristöministeriölle valituskirjelmänsä liitteeksi kaupungin kuntatekniikkakeskukselta saadut asiakirjat, joista ilmenee pohjaveden korkeus alueella eri pisteissä.
HERVANTAJÄRVEN JA LAHDESJÄRVEN ALUEET
5. Valitus
Lempi Salin ja Marjatta Hämäläinen, Messukylä Rno 2:126
Hervantajärven pohjoisrantaa, täydennysalue nro 313 koskeva päätös selvitysalueeksi merkitsemisestä on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Kokouspöytäkirjan mukaan (sivu 44) valtuusto ei ole äänestänyt aluetta 313 koskevasta muutosehdotuksesta vaan aluetta 131 koskevasta muutosehdotuksesta, joka hyväksyttiin. Näin ollen alueesta 313 ei ole voinut syntyä minkäänlaista päätöstä.
Valittajat pyytävät ympäristöministeriötä poistamaan V-merkinnän Salinintien ja Hervantajärven väliin jäävän maakaistaleen kohdalta ja säilyttämään alueen pääasiassa loma-asuntoalueena, jolle voidaan sallia täydennysrakentamisena alueen ilmeeseen soveltuvia, pieteetillä toteutettavia pysyviä asuntoja. Valittajat eivät voi hyväksyä sitä, että alue on edelleen vastustuksesta huolimatta merkitty yleiskaavan V-alueeksi ra-merkinnöin. Alue on jo 1940-luvulla jakautunut jonoksi huvilapalstoja, joilla on käytössä olevat kesäasunnot tai myöhemmin tehdyt ympärivuotiset asunnot. 500 m pitkä Salinintie sekä tien ja järven välinen alue rakennuksineen edustavat pääasiallisen syntymäajankohtansa mukaista rakentamiskulttuuria ja rakentamisen historiaa ja muodostavat näin yhtenäisen rakentamispaikan, jollaiset rakennuslain hengen mukaisesti tulee säilyttää. Alue on merkitty V-alueeksi tarpeettomasti, koska Salinintien päättyessä alkaa kaupungin uimaranta-alue virkistystarpeita tyydyttämään. Tarpeettomasti on näin loukattu kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta, esim. omaisuuden suojaa.
Valittajat pyytävät, että ympäristöministeriö, samalla kun toteaa aluetta 313 koskevan päätöksen syntyneen virheellisesti, kehottaa kaupunginvaltuustoa päätymään taloudellisesti järkevään pientalovaltaiseen kaavaan alueella 313, Hervantajärven pohjoisranta. Näin toteutuisi Hervannan alueen suunnittelun kohdalla kestävän kehityksen periaate, jo olemassa olevan yhdyskunnan palvelujen hyväksikäytön avulla saavutettava toimivuus ja taloudellisuus. Kunnallistekniikka on saatavissa alueelle kohtuukustannuksin samoin Salinintien eteläpuoliselle alueelle. Hervantajärven pohjoisrannan arvokkaan hyönteislajiston sisältävä, käytännössä runsasitikkainen kuusimetsä ei ole omiaan virkistyskäyttöön, eikä alueella ole juurikaan ulkoilijoita näkynyt vuosina 1970-1994, jolloin Lempi ja Otto Salin asuivat omakotitalossaan Salinintie 22.
Valituksen liitteenä on ote kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirjasta 27.5.1998, 109§.
6. Valitus
Hervantajärven alueelta Kari Suvanto (Messukylä 5:75); Erkki ja Eila Mikkonen (Hallila 5:20); Elvi Michelsson (Messukylä 5:74); Meri-Sisko Vuoristo (Hallila 5:26); Anja ja Matti Karte (Messukylä 5:50); Riitta Peltola (Messukylä 5:49); Ruut Renko ja Otto-Matti Rengon oikeudenomistajat (Messukylä 5:51); Rauno Laine (Messukylä 5:76); Marjut ja Heikki Hahl (Messukylä 2:125); Liisa ja Sauli Mäkinen; Hervantajärven Sinivuokko ry (Messukylä 2:113) ja Kauko Kyllönen.
Lahdesjärven alueelta sisältäen Särkijärven ja Suolijärven alueet Reijo Mäkelä sekä Yhtymä Reijo Mäkelä ja Teuvo Heiniön perikunta; Pekka Mäkinen (Hallila 3:38); Eeva Suova, Veli-Matti Suova ja Matti Suova (Hallila 2:34, 2:54 ja 2:50); Tyyne ja Kalevi Kantola (Hallila 2:46 ja 2:52); Eila Elbe Astrid Edvardsson; Eila Salminen (Hallila 3:34 ja 3:39); Kirsti Tuominen (Hallila 3:42); Erkki Värren oikeudenomistajat: Seija Värre, Juha Värre ja Timo Värre (Hallila 2:14 ja 2:33); Timo Katve (Hallila 2:10, 2:19 ja 2:22); Suoma Mäkinen, Reijo Mäkinen ja Rauno Mäkinen (Hallila 2:21); Marketta Lehto (Hallila 2:8 ja 2:42); Jukka Hirvonen (Hallila 3:16); Raija ja Jorma Valkama (Hallila 2:48); Kerttu Tervanen; Ritva-Liisa Pesonen; Jukka, Eira ja Veijo Heinonen (Hallila 3:16).
Valittajien asiamiehenä toimii varatuomari Aimo Guttorm.
Valitus kohdistuu Tampereen kantakaupungin yleiskaavan kaakkoisen suuralueen Hervantajärven ja Lahdesjärven alueisiin.
Valitus käsittää 26 sivua. Sen pääkohdat ovat seuraavat:
Yleiskaava-asiakirjoissa on valittajan käsityksen mukaan epäselvyyksiä, jotka on otettava huomioon yleiskaavan vahvistamista vastaan puhuvana seikkana tämän valituksen tarkoittamilta osin. Yleiskaavan karttojen 1 ja 2 mittakaavamerkinnöissä on virhe. Yleiskaavan liitekarttojen numeromerkinnöissä on epätarkkuuksia Hervantajärven itäisimmän A-1 alueen osalta. Alue esiintyy sekä numerolla AO 328 että numerolla AO 326.
Kaupunginvaltuuston päätöksen 27.5.1998 perustana oli ympäristötoimen 7.4.1998 valmistama asiakirja muistutusten ja lausuntojen tiivistelmät, vastineet, toimenpiteet. Asiakirjassa on sivuutettu muistuttajien tekemät vakavat huomautukset eri asianosaisten keskinäisen tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta kaavoituksessa. Ympäristötoimen vastineessa ei käsitellä lainkaan tätä yleiskaavoituksen lakiin perustuvaa keskeistä periaatetta eikä myöskään muistuttajien esille tuomia keskeisiä ja suoraan rakennuslakiin (22 ja 29§) perustuvia kaavoitusperiaatteita, jotka tarkoittavat kieltoa aiheuttamasta kaavoituksen yhteydessä maanomistajalle kohtuutonta haittaa. Valittajien käsityksen mukaan valmistelussa tehdyt raskaat virheet ovat aiheuttaneet sen, ettei päättävällä kaupunginvaltuustolla ole ollut oikeita ja riittäviä tietoja tehdessään päätöstä yleiskaavasta. Valtuuston päätöksellä aiheutetaan alueiden maanomistajille kohtuutonta haittaa tasapuolisuuden vaatimusta rikkovalla eli lainvastaisella päätöksellä.
Valittajat vaativat, että ympäristöministeriö ensisijaisesti
1) ei vahvista yleiskaavaa niiltä osin kuin se koskee Hervantajärven, Lahdesjärven ja Särkijärven alueilla valittajien omistamia kiinteistöjä, jotka on yleiskaavassa merkitty virkistysalueen osiksi, joilla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää (ra/VLM) ja joilla uuden asuin- ja lomarakennuksen rakentaminen ei ole sallittua. Eli valittajien omistamien kiinteistöjen alueet tulee säilyttää loma-asuntoalueena RA-3;
toissijaisesti
2) ei vahvista yleiskaavaa Hervantajärven ja Lahdesjärven alueiden osalta;
3) ei ainakaan määrää yleiskaavaa tulevaksi voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman kohdassa 1) tarkoitetuilla alueilla;
4) ei ainakaan antaisi kaupungin pyytämää määräystä siitä, että yleiskaavan alueella asemakaavoja ja niiden muutoksia ei ole alistettava vahvistettavaksi kohdassa 1) tarkoitetuilla alueilla;
lisäksi
5) suorittaa katselmuksen ennen asian ratkaisemista Hervantajärven ja Lahdesjärven alueilla;
6) varaa valittajille vielä tilaisuuden antaa (vasta)lausuma Tampereen kaupungilta ynnä muilta valitusten vuoksi pyydettävien selitysten ja lausumien johdosta;
sekä
7) velvoittaa Tampereen kaupungin korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut 15000 markkaa laillisine korkoineen.
Vaatimusten perusteluna valittajat esittävät seuraavaa:
Valittajat uudistavat asiassa aikaisemmin esittämänsä. Hervantajärven ja Lahdesjärven alueet muodostavat yhdessä Vuores-Särkijärven selvitysalueen kanssa luonnollis-taloudellisen kokonaisuuden, jonka osalta tulee tehdä hydrologisia ja muita luonnonarvoja koskevia kokonaisselvityksiä ennen yleiskaavan vahvistamista. Vaatimus perustuu rakennuslakiin (22.2§ ja 29.1§)
On selvitettävä alueen yksityisten rantojen omistajien samanarvoinen (yhdenmukainen) kohtelu ja maanomistajille aiheutuvat kohtuuttomat haitat (rakennuslaki 22.1§).
Uudelleen arviointia merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen kannalta on tehtävä koko Hervantajärven alueelta ja koko alue olisi tullut ottaa selvitysalueeksi. Valtuusto päätti, että ennen Hervantajärven alueiden asemakaavoitukseen ryhtymistä tulee teettää hydrologinen asiantuntijatutkimus, joka selvittää rakentamisen vaikutukset eri vaihtoehdoilla Hervantajärven vedenpinnan korkeuteen eri vuodenaikoina. Myös nämä tutkimukset tulee tehdä ennen yleiskaavan vahvistamista. Muutoin on toimittu rakennuslain 30.1 §:n vastaisesti, koska vahvistettu yleiskaava on ohjeena mm. laadittaessa ja muutettaessa rakennuskaavaa.
Hervantajärven pohjoisrannan ja Lahdesjärven rannan virkistysalueen toteuttamisen kannalta on yhdentekevää, mihin tarkoitukseen ra-merkinnällä varustetut vähäiset niemennokat tulisivat, koska virkistysalueet rajoittuvat lähes koko pituudeltaan järveen. Huvilatonttien merkitseminen ra-alueiksi aiheuttaisi maanomistajille rakennuslaissa (29.1§ ja 22.2§) tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Myös kiinteistöjen arvo vaihdannassa menettäisi merkityksensä. Merkintä aiheuttaisi suuria hankaluuksia myös rakennusten korjaustöihin ja uudisrakentamiseen.
Alueelle esitetyn luonnonsuojelualueen perustamismahdollisuudet tulee selvittää ennen kaavan vahvistamista. Alueella pesii myös liito-oravayhdyskunta eikä kaavassa ole otettu huomioon liito-oravan suojelua koskevia säännöksiä (RakL 22 ja 29§, luonnonsuojelulaki 49§, luonnonsuojeluasetus 23§, Euroopan Unionin elinympäristödirektiivi 92/43/EEC). Valituksen alainen alue on yli 200 ha ja suunnitellun rakentamisen vaikutukset ovat niin merkittävät, että alueelle on tehtävä ympäristövaikutusten selvittämistyö ennen kaavan vahvistamista.
Yleiskaavassa on asetettu Hervantajärven pohjoisrannalla ja etelärannalla sijaitsevat tontit keskenään eriarvoiseen asemaan, jopa pohjoisrannan tontit keskenään. Valittajat eivät ymmärrä eivätkä hyväksy yleiskaavaselostuksen perusteluja näiltä osin.
Tilakohtaisissa erityisperusteluissa tarkastellaan kaavan vaikutuksia tiloittain. Lähes kaikki tilojen omistajat ovat investoineet rakennuksiin huomattavasi viime aikoina, joten merkintä ra on kohtuuton, koska investointien arvo romahtaa kaavan myötä. Tilakohtaisissa perusteluissa tuodaan esille mm. seuraavia seikkoja: Rakennukset ovat vakituisen asumuksen tasoa sekä rakenteiltaan että varustukseltaan (sähkö, porakaivo, vesi, viemäri). Joillakin tiloilla harjoitetaan yhdistystoimintaa (Messukylä 5:74, 2:113). Tila on asumisen ja liiketoiminnan vakuutena. Peruskorjaus vaikeutuu. Läheiset A-1 alueet tuovat haittaa mm. lisääntyvää kulkua. Kiinteistöllä oleva rakennus on omistajan ainut asunto ja sen kehittäminen on tärkeää. Rakennus on tuhoutunut tulipalossa ja jatkokehittäminen ja kiinteistön käyttäminen vakuutena estyy. 2000 m2:n tontti on hankittu loma-asuntoa varten. Asunnon vuokraustoiminta estyy. Rakennusten ylläpitokustannukset nousevat kaavamerkinnän vuoksi. Tila rakentamaton, kohtuutonta ellei saa rakentaa. Iäkkäiden rakennusten säilyttäminen ja korjaaminen kohtuuttoman arvokasta verrattuna uuden rakentamiseen.
Valitus käsittää myös kahdeksan sivua kaavamääräysten lainmukaisuuden tarkastelua. Valittajat pitävät ra-merkinnän perusteluja kaavan selostuksessa riittämättöminä sekä virkistysalueiden määrän ja laadun että maanomistajien kannalta katsottuna. Valittajat pitävät kaavaa lainvastaisena ja kaavan selostusta täysin epäselvänä, sekavana ja tulkinnanvaraisena.
Valittajien mielestä ra-merkintä tarkoittaa totaalista rakennusrajoitusta, sanamuodon mukaan ehdotonta rakennuskieltoa eikä se täytä toisen asteen yleiskaavalle rakennuslaissa (30§ 1 ja 27§1) sallittua ehdollisen rajoituksen kriteeriä. Se on ehdoton ja poikkeukseton ja sellaisena täysin lainvastainen. Lisäksi merkintä on sisällöltään epäselvä ja tulkinnanvarainen.
Ra-merkinnän oikeudelliset vaikutukset ja korvauskysymykset on jätetty täysin avoimiksi. Kaupunki on määräyksiä antaessaan ylittänyt valtuutensa kaavan laatijana.
Yhteenvetona valittajat toteavat, että yleiskaava on valituksenalaisilta osiltaan lainvastainen siten, ettei sitä voi vahvistaa.
Valituksen liitteinä ovat karttaliite valituksenalaisesta alueesta, kaupunginvaltuuston pöytäkirja 27.5.1998 109§, Meri-Sisko Vuoriston ym. muistutus yleiskaavaehdotuksesta, ehdotus maa-alueesta Hervantajärven luonnonsuojelualueeksi, uhanalaisten lajien maastolomake liito-oravasta, valittajien valtakirjat sekä selvitys tilojen Messukylä 5:74 ja 2:113 käytöstä.
7. Valitus
Hervanta-Seura Ry, Marja-Leena Korte-Suonpää, Tampereen Hervantalaiset ry, Veikko Vesslin, Hervannan Omakotiyhdistys ry, Pertti Nousiainen, Hervantajärven Sinivuokkoyhdistys ry, Leo Mantila, Veikko Kirkkola, Eila Sihvonen ja Esko Vuoristo, joka toimii myös valittajien asiamiehenä.
Valitus käsittää 26 sivua. Sen pääkohdat ovat seuraavat:
Valituksessa kerrataan yleiskaavaa koskevat päätökset 11.5.1998 kaupunginhallituksen kokouksesta lähtien. Kaupunginhallituksen päätöksessä 297§/11.5.1998 on ollut valittajien mielestä kaksi osaa, joita ei ole otettu erillisiksi pykäläkohtaisiksi päätöskohdiksi. Tiivistelmiin perustuva, muistutuksia koskeva päätös ei ole valmistelua, vaan olisi pitänyt olla harkittua laillisuusvalvontaa. Muistutuksissa on vaadittu kaavaehdotukseen muutoksia laillisuusperusteilla, joita kaupunginhallitus ei ole huomioinut. Valmistelevat virkamiehet eivät ole myöskään niistä muistutusten tiivistelmissä 7.4.1998 maininneet, vaan halunneet salata ne. Valtuustolle tehtyjä päätösesityksiä voi pitää valmistelupäätöksinä, jotka on tehty ilman kaupunginhallituksen kuntalain 23§ edellyttämää laillisuusvalvontaa. Kaupunginhallituksen kokouksessa jätettiin yksi eriävä mielipide laillisuusperusteilla ja kaupunginvaltuustossa tehtiin päätösehdotus samansisältöisenä.
Yleiskaavaehdotuksesta jätettyjen muistutusten laadun ja sisällön oikeaksi selvittämiseksi valittajat vaativat ympäristöministeriötä pyytämään alkuperäisten muistutusten kopiot. Lahdesjärven alueelta tehtiin 37 muistutusta ja Hervantajärven alueelta 63, jotka ovat pääosin kohdistuneet rakennuslain vastaisiin kohtuuttomuuden ja tasa-arvoisen päätöksen vaatimuksien loukkauksiin sekä luonnonsuojelulain, ympäristövaikutusten arviointilain ja vesilain vastaisiin asiakohtiin. Hervantajärven kohdalla vedenjakaja-alueen ongelmista ei ole tehty lainmukaisia selvityksiä eikä ryhdytty YVA-menettelyyn.
Tiivistelmissä on muistutusten sisältöä karsittu niin, etteivät laillisuusperusteet tule esille, eivätkä kaupunginvaltuutetut ole niistä voineet todeta muistuttajien täyttä tarkoitusta.
Vastineet yleiskaavamuistutuksiin on lyhennetty niin, että laillisuusperustein tehdyistä muistutuksista ei valtuutettu voi saada oikeaa kuvaa muistuttajan tarkoitusperistä, joten laillisuusvalvonta ei ole toteutunut. Yleiskaavan maankäyttötarkoitusmerkintöjen oikeusvaikutukset eivät selviä vastineista eivätkä yleiskaava-asiakirjoista. Menettely ei voi olla Suomen lain tai voimassa olevan oikeusjärjestyksen mukaista. Pirkanmaan ympäristökeskuksen lintututkijoiden raporteissa on ollut tiedossa, että Ruskontien eteläpuolen ja Hervantajärven pohjoisrannan välisellä alueella on ainakin kaksi liito-oravan reviiriä yleiskaavaehdotuksen asuntoalueilla. Valtuuston päätöksen jälkeen on löydetty kolmas reviiri myös yleiskaavan asuntoalueelta. Tämä osoittaa että ympäristövaikutusten arviointilain ja luonnonsuojelulain määräyksiä ei ole riittävällä tarkkuudella yleiskaavan valmistelun aikana noudatettu.
Kaavoitusyksikön pyytämissä lausunnoissa on valittajien mielestä osassa huomautettu, arvosteltu tai kokonaan laiminlyöty kannanotto. Valituksessa on käyty läpi ja kommentoitu eri tahojen lausuntojen tiivistelmiä ja vastineita ja todettu ne puutteellisiksi.
Valittajien vaatimukset ympäristöministeriölle:
1) Tampereen kaupunginvaltuuston kantakaupungin yleiskaavapäätös 109§/27.5.1998 on hylättävä laillisuusvalvonnan puuttuessa päätösesityksestä ja tätä edeltävästä käsittelystä sekä kaava on palautettava uudelleen valmisteltavaksi.
2) Laillisuusvalvonnan puuttuessa on yleiskaava ehdottomasti hylättävä ainakin Lahdesjärven ja Hervantajärven alueilla ja palautettava yleiskaavan 27.01.1988 maankäyttötarkoitusmerkinnät voimaan Hervantajärven pohjoisrannan ja Lahdesjärven pohjois- ja etelärannan osuudella. Ehdotettu Hervantajärven luonnonsuojelualue 26.05.1998 tulee varata yleiskaavaan.
3) Laillisuusvalvonnan laiminlyönnin tulkinta on suoritettava yleiskaavavalmistelussa.
4) Tampereen kaupungin tulee toimittaa veloituksetta lääninoikeudelle koko tämän valituksen vaatima yleiskaava-aineisto täydellisenä.
5) Ympäristöministeriö ei määrää yleiskaavaa tulevaksi voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman eikä antaisi kaupungin pyytämää määräystä siitä, että yleiskaavan alueella asemakaavoja ei ole alistettava vahvistettavaksi sikäli kun ne koskevat Lahdes- ja Särkijärven alueita.
6) Tämän valituksen päätös on tiedotettava valittajien asiamiehen ja ensimmäisen allekirjoittajan osoitteeseen.
7) Oikaisuvaatimuksista ja valituksesta aiheutuvat kustannukset on Tampereen kaupungin korvattava valittajille laillisine korkoineen.
Valituksen perusteluina valittajat esittävät seuraavaa:
Yleiskaava on valittajien mielestä mm. kuntalain, luonnonsuojelulain, rakennuslain ja hallintomenettelylain vastainen. Valittajat moittivat lainvastaisesta päätöksestä kaupunginhallitusta, kaupunginvaltuustoa, asian valmistelleita ja esitelleitä viranhaltijoita sekä kaupunginvaltuutettuja. Lisäksi valittajat epäilevät erään nimeltä mainitun kaupunginhallituksen jäsenen vaikuttaneen Hervantajärven pohjoisrannan kaavamerkintöihin. Ainoastaan Tampereen poliisien yhdistyksen vapaa-ajanviettoalue, joka sijaitsee kaupungilta vuokratulla maa-alueella, on merkitty yleiskaavaan loma-alueeksi (R-1). Muut yksityisomistuksessa olevat loma-asuntokiinteistöt ja vakinaisen asunnon kiinteistöt on merkitty yleiskaavaan viheralueeksi VLM ja käyttötarkoituksella ra, vaikka kaksi muutakin kiinteistöä ovat yhdistysten käytössä. Ra-merkinnän oikeusvaikutukset ovat valittajien mielestä epäselvät, eikä niitä ole yleiskaava-asiakirjoissa tai toimielinten päätöksissä selvitetty. Yksityisten kiinteistönomistajien osalta rasitteet ja vastuut yleiskaava-alueella vaihtelevat, mutta kiistatonta on rakennusarvojen ja rakennusoikeuden olennainen heikennys Hervanta- ja Lahdesjärven alueella. Päätöksenteon ja laillisuusvalvonnan puolueettomuus sekä tasa-arvoisuuden ja puolueettomuuden näyttämisen vaatimus eivät ole valittajien mielestä toteutuneet.
Valituksen perusteluissa kerrataan ne eri lakien ja säännösten kohdat, joihin muistutuksissa ja kaavan käsittelyssä on viitattu ja joita muistutusten tiivistelmissä ei ole mainittu eikä myöskään kaavan jatkokäsittelyssä kaupunginhallituksessa 11.5.1998 ja kaupunginvaltuustossa 27.5.1998 huomioitu. Lainvastaisten päätösten välttämiseksi valittajat ym. tekivät oikaisuvaatimuksen 19.5.1998. Tämän oikaisuvaatimuksen ja oikaisuvaatimuksen uusinnan 12.6.1998 käsittelyä on valittajien mielestä tarkoituksellisesti viivytetty. Lisäksi he kiistävät kaupunginlakimiehen lausunnon perusteluna kaupunginhallituksen päätökselle 346§/1.6.1998, jolla oikaisuvaatimus jätettiin ottamatta tutkittavaksi. Oikaisuvaatimuksen perusteluna on ollut mm. ettei kaupunginhallituksen kokouksessa ole käsitelty muistutuksia riittävän huolellisesti ja yksityiskohtaisesti, että yksittäiset nimeltä mainitut virkamiehet ovat antaneet etukäteen eri yhteyksissä muistutuksia väheksyviä lausuntoja ja että yleiskaavaehdotuksen laatineet virkamiehet ovat käsitelleet myös jätetyt muistutukset. Kaupunginhallituksen päätös ei valittajien mielestä ole syntynyt kuuntalain hengen mukaisesti, vaan hyvin vahvasti virkamiesten ohjailemana ja laajasta kansalaismielipiteestä piittaamatta. Erottamalla Vuores-suunnitelmaluonnos ja Tampereen kantakaupungin yleiskaavaehdotus erillisiksi suunnittelukohteiksi, on Tampereen kaupungin ympäristöviraston johto toiminut muistuttajien harhauttamiseksi, sillä Vuores-suunnitelman Lempäälän puoleinen pientalovyöhyke ulottuu merkittävästi Hervantajärven ekologisten rajojen sisäpuolelle ja vaikuttaa sekä Hervantajärven että Koipijärven vedenkorkeuteen ja laatuun. Suunnitelmien harhauttavan porrastuksen vuoksi sekä kaupunginhallituksen velvollisuuksiensa laiminlyönnin vuoksi valittajat toistavat oikaisuvaatimuksessa esittämänsä vaatimukset ja vaativat koko yleiskaavaehdotuksen hylkäämistä, asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi ja kokonaisyleiskaavan laatimista esitetyistä alueista. Asian sisältöön vähän vaikuttavana tekijänä valittajat huomauttavat pöytäkirjan väärästä päiväyksestä 10.12.1998 Internetissä.
Valittajat vaativat lisäksi oikaisua jättämänsä oikaisuvaatimuksen mukaisesti, koska yleiskaavan käsittely ei ole tapahtunut lain vaatimalla tavalla.
Lisäksi valittajat vaativat tässä yhteydessä selvitettäväksi, ovatko virkamiehet virantoimituksessaan ja luottamusmiehet yleiskaavakäsittelyssä noudattaneet puolueettomuutta ja tasapuolisuutta sekä antaneet ohjeita muistutusten tekemisessä että antaneet ohjeita valtuutetuille niin kuin laissa edellytetään.
Ehdotetulla Hervantajärven luonnonsuojelualueella esiintyy tasaisin, runsaan puolen kilometrin välein EU:n luontodirektiivin mukaisesti erityissuojeluksessa olevia liito-oravan pesimäalueita. Muutkin luonnonarvot huomioiden, osoittavat tosiasiat, että ehdotettu Hervantajärven luonnonsuojelualue tulisi merkitä yleiskaavaan.
Valittajien mielestä kaupunginvaltuuston päätöksen kanssa on hätiköity ja kiirehtiminen on tapahtunut odotettavissa olevan uuden rakennuslain takia, jonka hyväksyminen eduskunnassa tarkoittaisi, että kaavoitusviranomainen joutuisi entistä enemmän kuulemaan kuntalaisia kaavoitusprosessissa.
Valituksen liitteenä (yht. 133 sivua) ovat avoin asianajovaltakirja, kaupunginhallituksen päätös ja päätösesitys 297§/11.5.1998, oikaisuvaatimus 19.5.1998, kaupunginvaltuuston päätös 109§/27.5.1998, kaupunginhallituksen päätös 346§ 1.6.1998, oikaisuvaatimus 12.6.1998, kaupunginlakimies Timo Sivulan kirje 16.6.1998, esitys Hervannan Viitastenperän luonnonsuojelualueesta 30.3.1998, ehdotus Hervantajärven luonnonsuojelualueeksi 26.5.1998, liito-oravan reviiriselvitys Hervannan alueella 12.6.1998 uhanalaisten lajien maastolomake/Hämeen ympäristökeskus/24.6.1998, liito-oravien asuinalueet 12.6.1998 Hervantajärvi/yleiskaavaehdotus 10.12.1997, vanhan yleiskaavan kopio 27.1.1988, rasitustodistus 9.1.1990, todistus annetusta lainhuudatuksesta 21.5.1992, Tampereen ortodoksiseurakunnan selvitys Kalliosalmen käytöstä 1998 ja lausunto Sinivuokko-nimisen tilan käytöstä 18.6.1998.
USEITA ALUEITA KOSKEVAT VALITUKSET
8. Valitus
Tampereen Maan ystävät ry ja Maan ystävät ry
Tampereen kaupunginvaltuuston kantakaupungin yleiskaavan hyväksymispäätöksessä 27.5.1998, 109§ ei ole huomioitu asukasmielipidettä ja päätös on tehty puutteellisin ympäristöselvityksin. Viher- ja virkistysalue- enempää kuin kulttuuri- ja sosiaalisilla arvoilla ei ole ollut merkitystä päätöstä tehtäessä. Virkamiehet ovat antaneet kaavaluonnoksen käsittelystä epätotuudenmukaista tietoa ja vähätelleet kaupunkilaisten mielipidettä ja huolta jäljellä olevien virkistysalueiden säilymisestä. Valittajat hakevat päätöksen kumoamista.
Valittajat vaativat, että
1) Tampereen kantakaupungin yleiskaava palautetaan kokonaan uudelleen valmisteltavaksi tai jätetään vahvistamatta seuraavien täydennysalueiden osalta: 557 Tahmela, 534 Tohloppi, 313, 335 ja 329 Hervantajärven pohjoispuoli (Hervantajärven-Makkarajärven ehdotettu luonnonsuojelualue), 301 Kirkkosuo Munapuolenahde sekä 324, 321 ja 322 Vihiojan varsi.
2) Yleiskaava ei tule voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman ja yleiskaavan alueella asemakaavat ja niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriön vahvistettavaksi.
3) Tämän asiakirjan laatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista.
Valituksen taustana ja perusteluina valittajat esittävät seuraavaa:
Vuonna 1989 aloitetun yleiskaavatyön tavoitteeksi hyväksytty tiivistysrakentaminen vaihtoehtona uudelle satelliittilähiölle olisi ollut menettelynä maltillisesti tehtynä luonnonvarojen kestävän käytön mukaista, mutta nyt yleiskaavassa satelliittilähiöön suunniteltu asukasmäärä on kaksinkertaistettu. Samalla ollaan tiivistysrakentamassa Tampereen viimeisiä metsiä ja oleellisen tärkeitä virkistysalueita. Ympäristövaikutusten tarkastelu nousi yleiskaavassa esiin varsin myöhään. Kaikista täydennysalueista ei ollut käytettävissä lainkaan ympäristöselvityksiä tai ne olivat ylimalkaisia ja puutteellisia eivätkä ole vaikuttaneet yleiskaavan sisältöön. Yleiskaavaehdotuksesta jätetyt 338 muistutusta on täysin ohitettu yleiskaavaa hyväksyttäessä, mikä osoittaa kansalaisten mielipiteen loukkaamista ja huonoa virkamiesmenettelyä.
Kaavaa ei tule valittajien mielestä vahvistaa kohdassa 1) mainittujen kohteiden osalta. Näistä Tahmelan kasvimaa-alue sijaitsee tiheästi asutussa etelä-Pispalassa. Alueella on sekä kulttuuri-, maisema- että virkistysarvoa ja arvokkaiden kasvien esiintymiä. Viljelyllä on alueella yli sadan vuoden perinteet ja multa on erittäin ravinteikasta. Alue rajoittuu Tahmelan lähteeseen.
Tohlopin metsä ja Rasonhaka edustavat harvinaista lehtoa Tampereen kuusivaltaisten metsien joukossa. Alueen kasvi- ja pesimälintulajisto on runsas. Alue rajoittuu Tohlopinjärven rantavyöhykkeen rehevään lehtoon. Länsirinteessä kasvillisuus vaihettuu sekametsäksi ja alue rajoittuu kalliojyrkänteisiin. Arvokas lehto tarvitsee metsän suojavyöhykkeeksi. Asuinalue ulottuisi lehtoon saakka, pirstoisi kallioita ja tuottaisi nyt rauhalliselle alueelle liikennemelun riesan. Alue täyttää lähiympäristöineen luonnonsuojelulain vaatimukset ja tätä esittävä ehdotus on valmisteilla.
Hervantajärven pohjoispuolen metsän tulee säilyä eheänä Hervannan 20000 asukkaan virkistysalueena. Viheralueiden pirstomisen tulee kuulua historiaan ja virkistysalueet tulee säilyttää liikennemeluvapaana siellä, missä se on vielä mahdollista. Virkistysalueilta on voitava vaatia määrän lisäksi myös laatua. Alueella esiintyy myös mm. EU:n luontodirektiivin suojelun alainen liito-orava.
Kirkkosuon ja Munapuolenahteen alue on ollut hieno suo ja kosteikko sekä satakielten, luhtakerttusten ja muiden lintujen pesimäympäristö, joka on jo tuhottu. Kaavaluonnoksessa alue on merkitty harhaanjohtavasti ja epätotuudenmukaisesti viheralueeksi, mutta todellisuudessa siitä on tulossa golf-kenttä ruohoaavikoineen. Munapuolenahteen tiivistysalueen on kerrottu koskevan vain Sotilaankadun vartta. Valittajien mielestä virkamiehet ovat ylittäneet toimivaltuutensa ja ohittaneet asioiden lainmukaisen käsittelyn, kun golf-kentän rakentaminen on jo aloitettu.
Vihiojan varsi on jääkauden jälkeinen lasku-uoma, jonka varret ovat osin olleet viljeltyinä. Oja on viehättävä pusikoineen, kesäisine kukkaloistoineen ja lajirunsaine kasvustoineen. Tiivistysrakentamisen seurauksena pusikot siistittäisiin maisemapuistoiksi ja monipuolinen lajisto vaihtuisi yhden lajin ruohikoksi istutuspensaineen. Alue tulee säilyttää monimuotoisen kaupunkiluonnon malliesimerkkinä.
Yleiskaavaa koskevista kaupunginhallituksen ja -valtuuston päätöksistä käytiin keskustelua ja jätettiin eriävä mielipide. Muistutukset huomioivat puheenvuorot ja esitykset jäivät vähemmistöön. Valittajien mielestä kantakaupungin yleiskaavan käsittelyssä on osoitettu kansalaismielipiteen vähättelyä, epädemokraattista luottamusmenettelyä ja luontoarvoja kunnioittamatonta toteutustapaa.
Valituksen liitteenä ovat Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirja 27.9.1998 109§, Tampereen Maan ystävät ry:n muistutus kantakaupungin yleiskaavasta, Kaija Helteen ja Maija Strömin lehtiartikkeli Tohlopin metsän luonnonarvoista ja Kaija Helteen lehtiartikkeli Kirkkosuon ja Munapuolenahteen kosteikon tuhoutumisesta. Valitusasiakirjoihin on liitetty myös Maija Strömin Hämeen lääninoikeudelle osoitettu kirje, jossa valitetaan Tampereen kaupunginhallituksen päätöksestä 1.6.1998, jolla kaavasta jätetty oikaisuvaatimus jätettiin ottamatta tutkittavaksi.
9. Valitus
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry
Tampereen kaupunginvaltuuston päätös 27.5.1998 109§ koskien Tampereen kantakaupungin yleiskaavan hyväksymistä on lainvastainen. Kuntalaisia ei ole kuultu. Luontoarvoista ja ympäristöselvityksistä ei ole välitetty ja ne ovat puutteellisia ja heikkotasoisia. Kulttuuri- ja sosiaaliset arvot on unohdettu. Valittajat hakevat päätöksen kumoamista.
Valittajat vaativat, että
1) Tampereen kantakaupungin yleiskaava palautetaan kokonaan uudelleen valmisteltavaksi tai jätetään vahvistamatta seuraavien täydennysalueiden osalta:
- 336 ja 337 Lahdesjärven itäpuolinen metsäalue (Lahdesjärven liito-oravametsä) ilmeisen lainvastaisuuden poistamiseksi,
- 557 Tahmelan ranta-alue (Tahmelan ryytimaa),
- 313, 329, 335 Hervantajärven pohjoispuoli (Hervantajärven-Makkarajärven ehdotettu luonnonsuojelualue),
- PY Iidesjärven itäpää,
- 534 Tohlopin Rasonhakan lehtometsä ja
- 415 Rantaperkiön kasvimaa-alue alueiden merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi.
2) Yleiskaava ei tule voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman ja yleiskaavan alueella asemakaavat ja niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriöön vahvistettavaksi.
3) Tämän asiakirjan laatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista
Kaupunginvaltuuston 1994 hyväksymä päämäärä täydentämisestä ja tiivistämisestä kantakaupungin puistomainen ja viihtyisä ympäristö säilyttäen on tehtävänantona ristiriitainen. Toisaalta tiivistetään ja rakennetaan viimeiset puistot ja viheralueet ja toisaalta niitä pitäisi säilyttää.
Yleiskaavan ympäristövaikutuksia alettiin tarkastella vasta 1997 jälkijättöisesti, jolloin ne eivät ole vaikuttaneet yleiskaavaehdotuksen sisältöön. Selvitykset ovat lisäksi suppeita ja matalatasoisia.
Valittajien mielestä kuutta kohdassa 1) mainittua aluetta ei tule vahvistaa. Vaatimuksen perusteluna esitetään seuraavaa:
Lahdesjärven täydennysalueet 336 ja 337 pitää poistaa, koska päätös on tältä osin lainvastainen. Valtuusto jätti maankäytön suunnittelulle asettamat vaatimukset noudattamatta. Paikalla esiintyvälle liito-oravalle on lainsäädännössä määrätty suojelupakko, joka jätettiin ottamatta huomioon. Valittajat moittivat virkamiesten tietoja vanhentuneiksi ja ympäristöselvityksiä matalatasoisiksi, suppeiksi ja vanhentuneiksi. Valittajien mielestä valtuusto teki päätöksensä tarkoituksella uuden lainsäädännön ja EU:n liito-oravadirektiivin testaamiseksi. Valittajat pyytävät asian ennakkotapausluonteen takia ympäristöministeriötä perehtymään tapaukseen erityisen tarkkaan.
Hervantajärven pohjoispuolelta ja Makkarajärven alueelta tulee poistaa täydennysalueet 313, 329 ja 335. Alueilla on vanhan metsän piirteitä ja ne toimivat Hervannan lähivirkistysalueina. Lisäksi kaupungille on tehty aloite alueen rauhoittamisesta luonnonsuojelulailla. Myös tällä alueella esiintyy liito-orava. Valtuusto jätti myös Hervantajärven-Makkarajärven osalta maankäytön suunnittelulle asettamat vaatimukset noudattamatta, koska liito-oravalla on lainsäädännössä suojelupakko, joka jätettiin ottamatta huomioon.
Tahmelan ryytimaa on kiinteä osa Pispalaa, teollisuusrakennusten lisäksi Tampereen merkittävintä rakennushistoriallista aluetta. Alue on luonnonkaunis ja siellä on erikoisia luonnonkasveja viljeltyjen lisäksi. Alueella on myös sosiaalista merkitystä. Tampereen kaupunginvaltuusto jätti ryytimaan puolesta jätetyt lukuisat muistutukset huomioimatta ja kuntalaisten kuuleminen jäi tapahtumatta.
Iidesjärven itäpäähän merkityn julkisten palvelujen ja hallinnon aluevarauksen ja lintujärven välinen luontoalue on tärkeä osa Nekalantien pohjoispuolella sijaitsevaa luonnonsuojelualuetta. Läheisen rantaniityn luonnonarvojen säilyminen on taattava.
Tohlopin Rasonhaka, täydennysalue 534 on upea metsäinen lehto, joka tulee erikoisten luonnonsuhteiden takia jättää rakennuslain mukan kokonaan rauhaan.
Rantaperkiön kasvimaa-alue, täydennysalue 415, on varattu lähistön asukkaiden perinteiseen kesäharrastukseen. Tiivistäminen on tässä kohdin liioiteltua, kaventaa entisestään virkistyskäytössä olevaa kapeaa rantakaistaa ja uhkaa rantaluonnon elinvoimaisuutta ja paikallista palstaviljelyä.
Perusteluina esitetään myös kaupunginhallituksen päätöksestä 11.5.1998 jätetty eriävä mielipide.
Valituksen liitteinä ovat ote Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirjasta 27.5.1998, Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin muistutus kantakaupungin yleiskaavasta 13.2.1998, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen muistutus kantakaupungin yleiskaavasta 11.2.1998, Aamulehden leikkeet 28.5., 29.5.1998, josta käy ilmi, että valtuusto tiesi Lahdesjärven alueen liito-oravista päätöstä tehdessään, Jukka Syrjäsen selvitys liito-oravien esiintymisestä Lahdesjärven sekä Hervantajärven-Makkarajärven alueella (kartta + selostus), Kääntönen Matti 1998: Tampereen Ala-Pispalan kasvitarhamaan kasveja. - Talvikki 1/1998:69-72. Pirkko Savisaari: Kasvimaa tekee hyvää kelle vain (Aamulehti 14.6.1998), Esko Vuoriston ja Eila Sihvosen esitys Hervanta-järven-Makkarajärven luonnonsuojelualueeksi + kartta ja Maija Strömin ja Kaija Helteen artikkeli Tohlopin Rasonhakan luontoarvoista.
Kaavoitusyksikön lausunto valituksista:
Yleistä
Useissa valituksissa väitetään yleiskaavan olevan lainvastaisesti laadittu ja käsitelty eikä asukkaita ole valittajien mielestä kuultu riittävästi. Yleiskaavan selostuksen kohdassa 1.3 Suunnitteluorganisaatio ja työvaiheet on käyty läpi pääpiirteittäin yleiskaavatyön kulku alkaen 19.12.1989 kaupunkisuunnittelutoimikunnan aloituspäätöksestä ja päättyen 27.5.1998 kaupunginvaltuuston hyväksymispäätökseen. Aloituspäätöksen jälkeen on yleiskaavoittaja järjestänyt ennakkoneuvotteluja eri hallintokuntien kanssa. Näissä on kartoitettu hallintokuntien tulevaisuuden tarpeita kaavatyötä varten. Yleiskaavan käsittelyvaiheessa on mm. kolme eri nähtävillä oloa. Näistä ensimmäinen 2.-31.12.1992 on RakA 154 §:n mukainen kuuleminen luonnosvaiheessa. Toinen 29.1.-29.2.1996 ja kolmas 15.1.-13.2.1998 ovat RakA 29 §:n mukaisia ehdotusvaiheen nähtävillä oloja. Kussakin kolmessa vaiheessa on yleiskaavaluonnoksesta tai -ehdotuksesta hankittu tarvittavat lausunnot paljon laajemmin kuin lainsäädäntö edellyttää. Lausuntonsa yleiskaavasta ovat antaneet myös mm. kaupungin museotoimi, museovirasto ja Pirkanmaan liitto, joilta Ala-Pispalan täydennysalueesta valittaneet vaativat uutta lausuntoa.
Yleiskaavan nähtävillä olosta on kuulutettu ei vaiheissa kaupungin menettelyn mukaisesti. Lisäksi yleiskaavasta on kirjoitettu runsaasti paikkakunnan lehdissä. Myös paikallisradiot ja televisio ovat tiedottaneet asian tiimoilta. Mm. 4.2.1998 on järjestetty yleiskaavailta Tampere-foorumin toimesta.
Verrattaessa työvaiheiden luetteloa yleiskaavaa säätelevään lainsäädäntöön voidaan todeta, että yleiskaava on käsitelty lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Tampereen kantakaupungin yleiskaavan käsittelyaika aloituspäätöksestä kaupunginvaltuuston hyväksymispäätökseen on 8½ vuotta. Ympäristöministeriön selvityksen mukaan yleiskaavojen käsittelyajan keskiarvo on 1990-luvulla 5-10 vuotta, esim Oulun yleiskaavan käsittely kesti 7½ vuotta ja Espoon pohjoisosan 11½ vuotta. (Pekka Wesamaa: Kaavojen laatimisajat 1995-96).
Tampereen yleiskaavan käsittelyajan aikana 1990-luvulla on lainsäädäntö muuttunut mm. ympäristövaikutusten arvioinnin osalta 1994, rantarakentamisen osalta 1996 ja uusi luonnonsuojelulaki tuli voimaan 1997. Muuttunut lainsäädäntö on otettu huomioon yleiskaavan suunnittelussa. Ympäristövaikutusten arviointia on tehty työn kuluessa mm. jokaisen yli sadan täydennysalueen osalta, mutta tuloksia ei suuren määrän vuoksi ole liitetty yleiskaavaselostukseen. Lisäksi vaikutusten arvioinnista on tehty erillinen raportti eri asiantuntijoiden yleispiirteisenä tarkasteluna. Tästä on tiivistelmä yleiskaavaselostuksen kohtana 5 Vaikutusten arviointi.
Yleiskaavan suunnittelutyön aikana myös kuntalaisten kiinnostuksen kohteet mielipiteiden ja muistutusten sisällön perusteella ovat muuttuneet. Vuoden 1992 nähtävillä olon aikana jätetyissä mielipiteissä on mukana huoli alueiden kasvillisuudesta, vuonna 1996 ovat mukaan tulleet eläimet ja vuoden 1998 muistutuksissa on voimakkaasti esillä kuntalaisten halu osallistua ja vaikuttaa suunnittelutyöhön. Myös kannanottojen lukumäärä on noussut: v. 1992 93 mielipidettä ja 19 lausuntoa, v. 1996 83 muistutusta ja 23 lausuntoa ja v. 1998 338 muistutusta ja 21 lausuntoa. Yleiskaavan maankäyttöratkaisut ovat kuitenkin olleet pääpiirteissään samat muistutettavien alueiden osalta yleiskaavan eri käsittelyvaiheissa. Toisen nähtävillä olon yhteydessä 1998 jätetyt muistutukset ja lausunnot käsittävät yhteensä noin 600 sivua tekstiä. Muistutuksista ja mielipiteistä on tehty käsittelyä varten tavanomaisen käytännön mukaan 60-sivuinen tiivistelmä, johon koottiin aiheryhmittäin pääkohdat muistutettavista asioista ja niiden perusteluista sekä kaavoittajan vastineet asioihin. Vaikka tehty tiivistelmä on saanut valittajien taholta paljon arvostelua osakseen, on se kaavoittajan käsityksen mukaan rakennusasetuksen 21 §:n mukainen riittävä selostus muistutuksista ja lausunnoista. Jokaisen muistutuksen erillinen käsittely kaupunginhallituksen ja -valtuuston kokouksessa on käytännössä mahdotonta, kun muistutuksia on paljon. Lisäksi se olisi kantakaupungin yleiskaavan kohdalla ollut tarpeetonta, koska muistutukset olivat samalla alueella suurelta osin samansisältöisiä, osin täysin samanlaisia. Alkuperäiset muistutukset ja lausunnot ovat olleet lisäksi sekä kaupunginhallituksen että -valtuuston kokouksissa nähtävissä yleiskaavakäsittelyn eri vaiheissa sekä tutustuttavissa ympäristövirastossa ennen käsittelyä. Menettely on kaavoittajan käsityksen mukaan täysin lainmukainen.
Yleiskaavaa moititaan valituksissa myös puutteellisista selvityksistä ja tutkimuksista. Tähän yleiskaavatyöhön liittyen on kuitenkin tehty varsin kattava selvitysaineisto mm. viheralueselvityksen, kaavatalousselvitysten ja osa-alueiden ympäristöselvitysten kautta. Viheralueselvityksen työstäminen aloitettiin 1987 läntisen Tampereen osalta ja jatkettiin välittömästi muun kantakaupungin osalta. Työ raportoitiin kaupunginhallitukselle luonnoksena syksyllä 1994 ja työn loppuun saattaminen on suunniteltu aloitettavan 1999. Viheralueselvitysluonnos käsittää tässä vaiheessa 128 sivun selostusosan ja perusselvityskartat yhdeksästä teemasta joko 1:10000 tai 1:20000 mittakaavassa. Erillisiä ympäristöselvityksiä on tehty lisäksi mm. Myllypuron, Ojalan ja Vuoreksen-Koipijärven alueelta. Lisäksi on tehty kaavatalousselvityksiä Nurmi-Sorila-Hirviniemi alueelta sekä kantakaupungin täydennysalueilta. Viheralueselvityksen, ympäristöselvitysten ja kaavatalousselvitysten sisältöä on kuvattu liitteessä 1 Yhteenveto yleiskaavan laadintaa varten laadituista viheralueselvityksestä, ympäristöselvityksistä ja kaavatalousselvityksistä Tampereella.
Tehtyjen selvitysten väliaika- ja lopputuloksia on käytetty työn kuluessa mm. täydennysalueiden valinnassa ja arvioinnissa sekä viher- ja virkistysalueiden määrittelyssä. Viheralueselvityksen viheraluejärjestelmä ja siinä määritellyt viheralueet ovat olleet perustana yleiskaavan kartalle 2, Viherverkko ja suojelu, ja yleiskaavan kartan 1, Maankäyttö, eri virkistysalueiden määrittelylle, merkinnöille ja määräyksille. Tehdyt selvitykset sekä perusteellinen suunnittelutyö täyttävät kaavoittajan käsityksen mukaan rakennuslaissa ja -asetuksessa yleiskaavan suunnittelulle asetetut vaatimukset.
Lausunto
Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunnosta todettiin 17.4.1998 päivätyssä tiivistelmässä Kantakaupungin täydentäminen ja tiivistäminen perustuu mm. kaupunginvaltuuston hyväksymän strategian ja yleiskaavan virkistysaluevaraukset pääosin yleiskaavoitusta varten laadittuun viheralueselvitykseen. Lausunnossa mainittujen alueiden kohdekohtainen ympäristövaikutusten arviointi suoritetaan tarvittaessa kunkin hankkeen suunnittelun yhteydessä. Epilänharjun poikki esitetty tieyhteys kytkeytyy Lielahden alueen liittymäjärjestelyihin. Tien tarpeellisuus ja sijainti selvitetään tien yleissuunnittelun yhteydessä.
Pohjavesialueen merkinnät on esitetty yleiskaavan maankäyttökartassa. Pohjavesimerkinnät ja -määräykset voidaan tarvittaessa esittää yksityiskohtaisemmin asemakaavavaiheessa, kuten on menetelty mm. lausunnossa mainittuja Likolammen pohjoispuolen asuntoalueita asemakaavoitettaessa.
TOHLOPPIJÄRVEN ALUE
Tampereen kantakaupungin yleiskaavan tarkistus aloitettiin 19.12.1989 kaupunkisuunnittelutoimikunnan päätöksellä. Kaupunki rakentui voimakkaasti ja hyvin pian valtuustossa 27.1.1988 hyväksytyn yleiskaavan jälkeen oli havaittavissa, että aluevaraukset uusien alueiden rakentamiseen tulee käytettyä silloisella rakentamisen määrällä muutaman vuoden kuluessa, ja yleiskaavan tarkistus on ajankohtainen. Tästä käynnistyi täydennysalueiksi sopivien vapaa-alueiden selvitystyö, jota tehtiin rinnakkain 1987 aloitetun viheralueselvitystyön kanssa. Yleiskaavan tavoitteeksi muodostui valtuuston 1994 hyväksymien Tampereen kaupungin kehittämisen yleistavoitteiden ja valtuuston 1997 hyväksymän Tampereen kaupungin strategian ja siihen sisältyvän maankäyttöstrategian mukaan kaupunkirakenteen täydentäminen ja tiivistäminen säilyttäen kantakaupungin puistomainen ja viihtyisä ympäristö. Yleiskaava toteuttaa mm. tätä valtuuston päätöstä.
Yleiskaavaselostuksessa on esitetty otsikolla Täydentämisen perusteet ja kestävä kehitys seuraavat perusteet täydennysalueille.
Yleiskaavan uusien asuntoalueiden määrittelyn perusteena on ollut sekä taloudelliset että ympäristöstä aiheutuvat perusteet. Täydennysalueet on sijoitettu olevan kaupunkirakenteen yhteyteen joko rakentamattomille välialueille tai olevan rakenteen laajennukseksi. Täydennysalueilla on tarkoitus myös eheyttää maisema- ja kaupunkikuvaa. Täydennysalueita määriteltäessä on säilytetty riittävästi yhtenäisiä virkistysalueita ja osoitettu niille sujuvat kulkuyhteydet.
Uudet alueet on sijoitettu pääosin valmiin kunnallistekniikan tuntumaan, jolloin säästetään sekä katujen, vesihuollon että energiahuollon kustannuksia, koska uusia runkolinjoja ei tarvitse rakentaa. Täydennysalueet tukevat myös nykyisten alueiden palveluja ja turvaavat osaltaan väestömäärän kasvaessa palvelujen säilymisen alueella.
Uudet alueet on sijoitettu mahdollisuuksien mukaan olevien bussilinjojen tuntumaan, jolloin tuetaan myös joukkoliikenteen säilymistä alueella. Täydennettäessä olevaa kaupunkirakennetta vähennetään liikkumisen tarvetta, jolloin liikenteen päästöt ja energian kulutus vähenevät. Tässä aiheutuu asukkaille myös huomattavia aikasäästöjä .
Yleiskaavatyöhön liittyen tarkastettiin täydennysalueita määriteltäessä taloudellisten kysymysten lisäksi myös ympäristöllisiä kysymyksiä viheralueselvitystyön yhteydessä (liite 1). Täydennysalueita on esitetty tasapuolisesti kaupungin eri osiin.
Tampereen kaupungin laatimassa kantakaupungin viheralueselvityksessä (luonnos 3.10.1994) Tohloppijärven ympäristö on määritelty osaksi läntisten kaupunginosien keskuspuistoa, jonka muita osia ovat mm. Mustavuoren alue, Tesomanpuisto, Haukiluomanpuisto ja Epilänharju. Tohloppijärven ympäristön täydennysalueet eivät sisälly tähän alueeseen. Keskuspuiston osat on määritelty yleiskaavan kartalle 2, Viherverkko ja suojelu merkittäviksi viheralueena säilytettäviksi alueiksi. Läntisten kaupunginosien keskuspuistokokonaisuuden pinta-ala on yhteensä noin 200 ha, josta Tohlopinpuisto on n. 65 ha. Tämä puistokokonaisuus liittyy Haukiluomanpuiston kautta Ylöjärven Teivaalanharjun ja edelleen Hämeenkyrön Pinsiönkankaan laajoihin seudullisiin virkistysalueisiin.
Tohloppijärven ympäristön virkistysalueet on kaupungin puistoyksikössä määritelty neljään hoitoluokkaan. Avoimet alueet ovat hoitoluokassa BII maisemaniitty. Metsäalueet ovat pääosin hoitoluokassa C II ulkoilumetsä, mm. Kohmanpuisto ja Tohlopinsuonpuisto. Järven rannat ja tiheiköt ovat hoitoluokaltaan suojametsiä C III ja rakennettuihin alueisiin liittyvät pienet metsiköt lähimetsiä CI. Lisäksi järven ympäristössä on mm. viljelyalueita, jotka on luokiteltu tunnuksella T, alue on muussa käytössä. Valittajan esittämä luokitus ei ole käytössä Tampereen kaupungilla.
Tohloppijärven ympäristöön osoitettujen täydennysalueiden pinta-ala on yhteensä 15,5 ha, näistä peltoalue (täydennysalue nro 531) on 6,3 ha, sen pohjoispuolinen metsäalue (530) 1,1 ha ja Rasonhaka (534) noin 3,4 ha. Täydennysalueiden asuntovaranto on yhteensä noin 460 asuntoa, näistä peltoalueella noin 80-100 asuntoa, sen pohjoispuolisella metsäalueella noin 15-20 asuntoa ja Rasonhaassa noin 170-200 asuntoa.
Tohloppijärven eteläranta on kapean rantavyöhykkeen osalta metsätyypiltään lehtoa (OmaT), rinteen osalta lehtomaista kangasta (OMT) ja taustamaaston osalta tuoretta kangasta (MT). Rasonhaan alue on tuoretta kangasta ja osin soistunutta aluetta. Se soveltuu kulutuskestävyytensä ja kasvukykynsä vuoksi hyvin asuntoalueeksi. Rannan lehdon ja asuntoalueen väliin jää metsäinen suojavyöhyke.
Tohloppijärven lounaisrannan lehtoalue on arvokas kasvillisuusalue, joka on esitetty myös yleiskaavan kartalla 2, Viherverkko ja suojelu. Järven eteläpuolisella kallioalueella, joka on yleiskaavassa maiseman ja luonnonhoitoalueeksi varattua lähivirkistysaluetta VLM, on kaksi geologisesti mielenkiintoista kohdetta, vanha rantavalli sekä epäselvä konglomeraattijakso. Järven etelä-, länsi- ja luoteisrannan pääulkoilureitti on myös osa Kaarilan luontopolkua.
Tohloppijärven länsipuolinen peltoalue oli yleiskaavassa täydennysalueena aina 2.1.1996 asti, jolloin kaupunginhallitus poisti sen yleiskaavaehdotuksesta, mutta palautti sen alueen ehdotuksesta jätettyjä muistutuksia käsitellessään 10.3.1997. Peltoalue on viljelty alue, jossa ei ole esim. polkuyhteyksiä. Sen merkitys virkistysalueella on tällä hetkellä lähinnä sen muodostama avoin maisematila, jonka rakentaminen sulkee. Tohlopinkadun kaakkoispuolen pientaloille sen rakentamine merkitsee myös järvinäkymien sulkeutumista ainakin osittain. Suunnitellun täydennysalueen etäisyys Tohloppijärven rannasta on lyhimmillään noin 200 m ja uimaranta-alueesta noin 100 m. Tällä alueella kasvaa myös suojaavaa puustoa.
Peltoalueen pohjoisreuna ja pohjoispuolinen metsäalue ovat lehtomaista kangasta (OMT) ja osittain umpeenkasvanutta niittyä. Alue soveltuu kulutuskestävyytensä ja kasvukykynsä vuoksi hyvin asuntoalueeksi. Yleiskaavaehdotuksessa esitetyt täydennysalueet soveltuvat myös sekä kaavataloudellisten ominaisuuksiensa että virkistysalueiden määrän huomioonottaen täydennysalueiksi.
Lounaisella suuralueella on kantakaupungin yleiskaavan mukaan asemakaava- ja yleiskaavapuisoja yhteensä noin 710 ha. Alueen väestön on arvioitu kasvavan nykyisestä 28250 asukkaasta 31800 asukkaaseen vuoteen 2020 mennessä. Virkistysalueita on laskennallisesti noin 223 m2/asukas vuonna 2020, koko kantakaupungissa noin 220 m2/asukas. Virkistysalueita on siis riittävästi.
Valittajat vaativat täydennysalueiden poistamista rakennuslain 34 §:n perusteella. Mainittu pykälä antaa ohjeita asemakaavan laadintaan ja määrittelee sen tarkoituksenmukaisuuden ja oikeudelliset rajat. Pykälän toisessa momentissa annetaan ohjeet puistojen ja virkistysalueiden suunnittelulle. Virkistysalueita on järjestettävä riittävästi kaupungin eri osiin eikä näihin tarkoituksiin varattua alaa saa supistaa ilman erityistä syytä. Erityisenä syynä voidaan Tohloppijärven ympäristön kuten myös muiden täydennysalueiden osalta pitää kaikkia täydennysrakentamisen perusteita.
Kaavatalousselvityksissä on osoitettu kantakaupungin täydennysalueiden edullisuus liite 1.
Valittajat perustelevat Tohloppijärven ympäristön täydennysalueiden poistamista myös niiden pienuudella ja vähämerkityksellisyydellä. Kaikista kantakaupungin 124 asuntorakentamisen täydennysalueesta on pinta-alaltaan alle viiden hehtaarin alueita 90 kpl, 5-10 ha 19 kpl, 10-15 ha 10 kpl ja yli 15 ha:n suuruisia 5 kpl. Suurin osa täydennysalueista on siis vastaavan kokoisia pieniä alueita. Yleiskaavan täydennysalueilla on Vuoreksen aluetta lukuun ottamatta 14200 asunnon varanto, josta noin 5500 asuntoa on näillä pienillä alle viiden hehtaarin alueilla, joten niiden merkitys täydennysalueiden varannossa on suuri.
Täydennysalueiden 530 ja 531 maaperä on hiesua tai savea ja täydennysalueen 534 moreenia. Kaupungin kuntatekniikkakeskuksen suunnitteluyksikön maaperäselvityksen mukaan täydennysalueiden 530 ja 534 maaperä on rakentamisen kannalta helppoa. Myös alue 531 on helppoa, mutta alueella saattaa olla vaihtelua helpon ja vaikean välillä.
Valittajien mainitsema vanha kaatopaikka sijaitsee lähimmillään noin 150 m suunnitellusta täydennysalueesta lounaaseen rakennetun pallokentän alla. Kaupungin ympäristövalvonnan ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen selvitysten mukaan ei ole todennäköistä että täydennysalueen rakentaminen lisäisi saastuneen maa-aineksen valumia. Maaperän saastuneisuus selvitetään asemakaavatyön yhteydessä. Tohloppijärven veden laatu on hyvä ja sen laatua seurataan jatkuvasti. Peltoalueelta laskevan ojan vedessä ei ole tutkimuksissa havaittu mitään haitallista.
Tohlopin kalastus- ja suojeluyhdistyksen ym. aloitteisiin Tohloppijärven kehittämisestä liikuntapuistona on hankittu kaupungin eri yksiköiden lausunnot. Ympäristölautakunnan kokouksessa 29.9.1998 on todettu, että aloitteet eivät anna aihetta toimenpiteisiin. Kehittämissuunnitelmassa esitetyt asiat ovat pääosin toteuttamiseen liittyviä asioita, joista tehdään päätökset erikseen. Yleiskaava ja asemakaava antavat riittävät valmiudet toteuttamiselle virkistysaluevarausten osalta.
Kaavoitusyksikön käsityksen mukaan valituksissa ei ole tuotu esille lisäperusteita, joiden vuoksi täydennysalueista olisi syytä luopua.
ALA-PISPALAN TÄYDENNYSALUE
Ala-Pispalan täydennysalueen nro 557 pinta-ala on 4 ha ja alueen varanto yleiskaavassa on noin 80-100 asuntoa.
Palstaviljelyalue on asemakaavassa yleisten rakennusten korttelialuetta ja urheilupalvelujen aluetta ja jo valtuuston 1988 hyväksymässä yleiskaavassa pientaloaluetta. Ala-Pispalan täydennysalueella pätevät samat täydennysrakentamisen periaatteet kuin muidenkin täydennysalueiden kohdalla. Ne on esitetty tässä tekstissä Tohloppijärven alueen kohdalla. Täydennysalue on myös kaavataloudellisesti edullinen, vaikka alueen perustamisolosuhteet ovat keskinkertaista vaikeammat. Alueelle laaditun rakennettavuusselvityksen mukaan rakennukset tulee perustaa paaluille, koska alueella on kolmesta viiteen metriä paksu löyhä koheesiomaakerros.
Kantakaupungin viheralueselvityksessä on Pyhäjärven ranta-alue osittain sekä Tahmelan lähteen alue todettu merkittäviksi viheralueiksi ja ne on merkitty myös yleiskaavan karttaan 2, Viherverkko ja suojelu. Yleiskaavan kartalla 1, Maankäyttö, merkintänä on maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varattu lähivirkistysalue VLM. Täydennysalue 557 ei kuulu näihin alueisiin. Tahmelan lähteen ja rannan virkistysalueella on kevyen liikenteen reitti, joka johtaa Tahmelan kautta Pyynikin luonnonsuojelu- ja virkistysalueille sekä länteen Vaakkolammin virkistysalueen kautta edelleen Tohloppijärven virkistysalueelle ja muille läntisen keskuspuistokokonaisuuden alueille. Pispalan alue kuuluu lounaiseen suuralueeseen, jonka virkistysalueiden määrän on arvioitu olevan 223 m2 asukasta kohti v. 2020, kun se koko kantakaupungin osalta on 220 m2.
Pispalan merkittävyys on otettu huomioon yleiskaavamerkinnöissä, jotka ohjaavat alueen jatkosuunnittelua. Alue on merkitty yleiskaavan kartalla 2, Viherverkko ja suojelu merkittäväksi kohteeksi, jota koskevissa toimenpiteissä tulee ottaa huomioon sen arvo. Alue on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti tai kaupunkikuvallisesti erittäin merkittävä ja sen erityspiirteet tulee ottaa huomioon yksityiskohtaisessa kaavoituksessa. Samalle kartalle on merkitty lisäksi alueen luonnonmuistomerkit, merkittävät rakennukset ja, arvokkaat kasvialueet, mm. Tahmelan lähde, Lorisevanpuisto sekä Pispalan laaja yhtenäinen kulttuurikasviston esiintymäalue. Alueen merkittävyys ei kuitenkaan estä Pispalan alueen kehittämistä vaan velvoittaa monipuoliseen ja tarkkaan suunnitteluun yksittäisten hankkeiden osalta.
Ylä- ja Ala-Pispalan asukasluku on alentunut vuoden 1970 5000 asukkaasta nykyiseen 2900 asukkaaseen. Vähäisestä asuntorakentamisesta ja asumisväljyyden kasvusta johtuva asukasmäärän pieneneminen on johtanut palvelujen vähenemiseen ja joukkoliikenteen palvelutason alenemiseen. Tämä saattaa johtaa palvelujen hankintaan alueen ulkopuolelta ja siten alueen sisäisen liikenteen kasvuun.
Täydennysalueen 557 jatkosuunnittelussa tarkentuu myös alueen rakenne. Rakennuslain tarkoittamasta ja yleiskaavan selostuksen kohdissa 4.11 ja 4.13 kuvatusta yleiskaavan yleispiirteisyydestä johtuen asuntoaluevarauksesta 1/3 on alueen sisäistä puistoa, joka osoitetaan yleensä vasta asemakaavassa.
Tällä perusteella osa Pispalan kasvimaa-alueesta voidaan yleiskaavaehdotuksen pohjalta säilyttää ja osoittaa asemakaavassa virkistysalueeksi tai perustellen palstaviljelyalueeksi ja osa asuntoalueeksi. Yleiskaavan täydennysalueen 557 asuntovaranto perustuu tähän ratkaisutapaan.
Yleiskaavasuunnitelma valmisteltiin pääosin vuosina 1990-1992, jolloin yleiskaavaluonnos valmistui. Tästä syystä YVA-lain maankäytön suunnittelua ohjaavia osia ei ole ollut mahdollista toteuttaa. Ympäristövaikutusten arvioinnista tuli säännökset lainsäädäntöön v. 1994. Rakennuslain 3§ mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset sekä yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset. Lisäksi kaavaehdotusta valmisteltaessa kaavaan voidaan sisällyttää erityinen selvitys ympäristövaikutuksista, jos suunnitellulla maankäytöllä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia. Rakennusasetuksen 27§:n mukaan yleiskaavan selostuksessa on tarpeen mukaan esitettävä kaavan toteuttamisen ympäristölliset, yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset. Jo ennen lainsäädännön muuttumista ympäristöasioiden selvittäminen on ollut Tampereella merkittävä osa kaavatyötä ja on sitä edelleenkin. Tämän yleiskaavan yhteydessä ympäristöasiat on selvitetty kattavammin kuin koskaan aiemmin mm. viheralueselvityksessä ja erillisissä ympäristöselvityksissä. Myös jokaisen täydennysalueen kohdalla on kaavatyön yhteydessä arvioitu yksittäisen alueen merkitys eri näkökulmista katsottuna osana ympäröivää aluetta, osana kaupunkia ja osana kaupunkiseutua. Näitä arvioita ei kuitenkaan ole kirjattu yleiskaavaselostukseen jokaisen täydennysalueen osalta vaan niistä on tehty kaikkia alueita koskeva täydennysrakentamisen perusteet teksti yleiskaavaselostukseen. Yleiskaavan vaikutusten arviointi raportti on tehty eri asiantuntijoiden yleispiirteisenä tarkasteluna luonnosvaiheen jälkeen ehdotusvaiheessa. Tästä raportista on tiivistelmä yleiskaavan selostuksen kohtana 5 Yleiskaavan vaikutukset. Kaavoittajan käsityksen mukaan yleiskaavassa noudatettu menettely on lainsäädännön mukainen koko kaupungin yleiskaavaan sopiva vaikutusten arviointi, joka tarkentuu jatkossa asemakaavatyön yhteydessä, kun alueet suunnitellaan yksityiskohtaisesti.
Valittajien mielestä kaavan ratkaisujen ja tavoitteiden välillä on ristiriita. He mainitsevat erityisesti kestävän kehityksen periaatteen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen. Kaavoittajan näkemyksen mukaan ristiriitaa ei ole. Kestävä kehitys ja yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja täydentäminen voimakkaiden keskusten vaikutuspiirissä ovat toinen toistaan tukevia asioita. Täydennysrakentamiseen liittyy aina myös riittävän suurien yhtenäisten vapaa-alueiden varaaminen tiiviin yhdyskuntarakenteen vastapainoksi. Suurilla yhtenäisillä viheralueilla voidaan myös pieniä alueita paremmin säilyttää luonnon monimuotoisuutta, luonnon kirjoa. Myös pienillä viheralueilla ja rakennetulla alueella luonnon kirjon säilyttämiseen tulee pyrkiä huolellisen suunnittelun ja toteuttamisen kautta.
Yleiskaavan käsittely ja tiedottaminen on tapahtunut lainsäädännön mukaisesti kuten tekstin yleistä osassa on kuvattu. Ala-Pispalan täydennysalueen osalta ei jätetty mielipiteitä luonnosvaiheen nähtävillä olon yhteydessä 1992 eikä muistutuksia ehdotusvaiheen ensimmäisen nähtävillä olon yhteydessä 1996. Muistutukset on jätetty vasta toisen nähtävillä olon yhteydessä 1998. Yleiskaavaratkaisu on ollut samanlainen tältä osin joka vaiheessa. Asukkaiden kirjelmät ja kannanotot asiassa käsitellään jo aloitetun asemakaavatyön yhteydessä.
Muistutuksista ja lausunnoista laadittua tiivistelmää käsitellään tämän tekstin yleistä osassa. Yleiskaavaehdotuksesta on pyydetty ensimmäisen nähtävillä olon yhteydessä 1996 sekä Pirkanmaan liiton, museoviraston että kaupungin museotoimen lausunto. Toisen nähtävillä olon yhteydessä lausuntoja ei enää pyydetty museovirastolta ja museotoimelta, koska yleiskaavaehdotusta ei näitä toimialoja kiinnostavien asioiden osalta oltu oleellisesti muutettu. Asemakaavatyön yhteydessä lausunnot voidaan pyytää tarvittaessa.
Kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta, sisällöstä ja aluerajauksista ei päätetä yleiskaavan yhteydessä.
Valituksissa ei ole kaavoittajan mielestä esitetty lisäperusteita, joiden vuoksi Ala-Pispalan täydennysalueesta tulisi luopua.
HERVANTAJÄRVEN JA LAHDESJÄRVEN ALUEISTA
Kaupunginvaltuuston pöytäkirjassa olevaa numerovirhettä täydennysalueen nro 313 käsittelyn yhteydessä voidaan pitää oikaisuluontoisena korjauksena, joka on tarkistettavissa valtuuston kokouksesta äänitetyltä nauhalta. Lisäksi yleiskaavaehdotuksessa ei ole pöytäkirjassa mainittua täydennysaluetta nro 131.
Yleiskaavan epäselvyyksistä valittaja mainitsee virheet karttojen mittakaavamerkinnöissä ja liitekarttojen numeromerkinnöissä. Valittajan mainitsema virhe mittakaavajanan viimeisessä numerossa pitää paikkansa. Se ei kuitenkaan tee kartasta epäluotettavaa tai lukukelvotonta, sillä neljä ensimmäistä numeromerkintää ovat oikein ja mittakaavajanaa luetaan pääsääntöisesti alusta loppuun päin. Lisäksi mittakaavan numeromerkintä 1:20000 on oikein. Hervantajärven itäisin A-1 alue on täydennysalue numero 328, jolla numerolla se on esitetty yleiskaavan liitekartassa 18, täydennysalue numero 326 on Kaukajärvellä eikä Hervantajärvellä.
Yleiskaavan muistutuksista ja lausunnoista on tehty tavanomaiseen tapaan käsittelyä varten tiivistelmä, jota on kuvattu tarkemmin tämän tekstin yleistä osassa.
Kantakaupungin yleiskaavatyön yhteydessä on tehty poikkeuksellisen paljon luonto- ja ympäristöselvityksiä, joita on kuvattu tarkemmin liitteessä 1 sekä tämän tekstin yleistä osassa. Eteläisen Tampereen ja Lempäälän raja-alueelta on laadittu lisäksi erilliset maisemaselvitykset, ensin Vuoreksen alueelta ja myöhemmin laajentaen Koipijärvi-Vuoreksen alueelta. Maisemaselvityksiin liittyvät seuraavat kartat: maaperä, korkeussuhteet, kaltevuudet, ilmasto-olot, vesisuhteet ja kasvillisuus sekä Tampereen alueelta lisäksi metsiköiden ikä, rakennettavuusselvitys ja rakentamista rajoittavat luonnontekijät. Nämä selvitykset ovat olleet yleiskaavan maankäyttöalueiden määrittelyn pohjana. Vesitalouden kannalta merkittävät suoalueet, kosteikot ja laskuojat on merkitty virkistysalueiksi. Maisemaselvityksessä on todettu, että Hervantajärven valuma-alue on suhteellisen pieni, noin 450 ha. Tästä alueesta on vajaa 100 ha merkitty yleiskaavaehdotuksessa asuntoalueiksi. Yleiskaavamerkinnän yleispiirteisyydestä johtuen noin kolmasosa asuntoalueista tulee lisäksi asemakaavavaiheessa virkistysalueiksi. Asuntoalueiden sijoittaminen alueelle ei vähennä valuma-alueen veden määrää, ongelmaksi saattaa muodostua pikemminkin veden laatu Hervantajärvessä. Asemakaavatyön yhteydessä tulee selvittää kevennetyn kunnallistekniikan mahdollisuus, jolloin mahdollisimman suuri osa sadevesistä palautuisi hyvälaatuisina luontoon.
Oleellista Hervantajärven veden laadun suhteen on riittävän leveiden puskurivyöhykkeiden jättäminen ranta-alueelle. Makkarajärvi muodostaa oman erillisen kattilamaisen valuma-alueen. Pintavesiä ei sieltä pääse Hervantajärveen. Mahdollisesti pohjavesivaluntana virtaavia vesiä ei ole tarkoituksenmukaista selvittää kokonaisyleiskaavan vaan osa-aluekohtaisen osayleiskaavan tai asemakaavan yhteydessä.
Kaupunginvaltuusto päättikin 27.5.1998 yleiskaavaa käsitellessään, että ympäristötoimi teettää ennen Hervantajärven pohjoispuolisten täydennysalueiden asemakaavoitukseen ryhtymistä hydrologisen asiantuntijatutkimuksen, joka selvittää alueiden rakentamisen vaikutukset eri vaihtoehdoilla Hervantajärven vedenpinnan korkeuteen eri vuodenaikoina. Tämä tutkimus tehdään alueen tarkemman osayleiskaavatyön yhteydessä vaihtoehtojen ympäristövaikutusten selvitykseen liittyen.
Viitastenperän alue on merkitty yleiskaavan karttaan 2, Viherverkko ja suojelu arvokkaaksi kasvialueeksi, tunnus N37.
Hervantajärven pohjoispuolisen alueen ja Viitastenperän alueen luonnonsuojeluhankkeeseen ei kaavoitusyksikön mielestä ole perusteita käytettävissä olevien selvitysten perusteella.
Hervantajärven pohjoisranta ja Lahdesjärven ranta-alueet, joilla on loma-asuntoja tai omakotitaloja, on yleiskaavaan merkitty osaksi virkistysaluetta merkinnällä ra: Alueen osa, jolla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää. Uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen ei ole sallittua. Merkintä aiheuttaa valittajien mielestä omistajille kohtuutonta haittaa mm. rakennusten korjaustöihin ja uudisrakentamiseen sekä alentaisi kiinteistön arvoa. Merkintä ei kuitenkaan estä peruskorjaustoimenpiteitä. Kantakaupungin rantarakentamisperiaatteita on käsitelty kaupunginhallituksessa yleiskaavaluonnoksen käsittelyn yhteydessä 1993 kolmen vaihtoehdon pohjalta.
Vaihtoehto 1:
Rakennetut rannanosat merkitään loma-asuntoalueeksi. Tämän ja mahdollisen uuden tausta-asutuksen väliin jätetään 100 metriä leveä puistokaista loma-asumisen tunnun säilyttämiseksi ranta-alueella. Ratkaisu vähentää huomattavasti tausta-alueelle sijoitettavien asuntotonttien määrää.
Vaihtoehto 2:
Loma-asumiseen edelleenkin soveltuvat rannanosat merkitään loma-asuntoalueeksi. Osalle rannan taustamaastoa muodostetaan pientaloalueita, joihin liitetään viemäriverkkoon kytkettävät osat lomarakennuspaikoista. Tarkka rajaus tehdään asemakaavoituksen yhteydessä. Muita ranta-alueella olevia lomarakennuksia voidaan yleiskaavamääräyksen mukaan edelleenkin kunnostaa ja vähäisesti laajentaa, mutta uutta lomarakentamista ei enää ranta-alueelle puolleta. Rakennusten vesihuolto järjestetään kiinteistökohtaisesti omistajan toimesta.
Vaihtoehto 3:
Loma-asuntokäyttöön rakennetut rannanosat osoitetaan pientaloalueeksi. Merkintä tuo kaupungille rantojen viemäröinnin ja osittain myös pumppaamojen rakentamisvelvollisuuden asemakaavoituksen yhteydessä. Ratkaisu muuttaa merkittävästi Tampereella tähän saakka noudatettua rantarakentamistapaa.
Yleiskaavaehdotuksen laadintaperiaatteeksi kaupunginhallitus hyväksyi 31.5.1993 vaihtoehdon 2, jolta pohjalta kaupunginhallitus käsitteli myös 10.3.1997 yleiskaavaehdotuksesta jätetyt muistutukset sekä 11.5.1998 korjatusta yleiskaavaehdotuksesta jätetyt muistutukset.
Pysyvän asunnon rakennusluvan saaneet kohteet on merkitty omalla merkinnällä yleiskaavakarttaan ra-alueiksi merkityillä alueilla.
Alueiden kaavoitus tuo aina mukanaan sekä rajoitteita että mahdollisuuksia. Täysin vapaa rakentaminen ei ole Suomen lainsäädännön mukaan mahdollista. Varsinkin rantarakentamisen säännökset ovat tiukentuneet viime vuosina. Kaavoittajan käsityksen mukaan ra-merkintää voidaan pitää täysin kohtuullisena ja lain mukaisena, sillä se sallii kiinteistöjen nykyisen käytön ja myös niiden osittaisen kehittämisen. Suurin osa ra-merkinnän omaavista ranta-alueista muodostaa jo nyt rakennuslain 4 §:n tarkoittamaa taaja-asutusta, jota ei saa muodostaa ilman asemakaavaa tai rantakaavaa tai sijaitsee rakennuslain 6a §:n tarkoittamalla meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, jonne ei saa rakentaa uudisrakennusta ilman 123b §:ssä tarkoitettua vahvistettua yleiskaavaa, asemakaavaa tai rantakaavaa, joten uudisrakentaminen vaatii tällä alueella aina ympäristöministeriön poikkeuslupaharkinnan. Yleiskaavan oikeusvaikutuksista on yleiskaavaselostuksessa liite 1, jossa on esitetty 16-kohtainen yhteenveto pääasiallisista oikeusvaikutuksista ja viitattu niihin lainsäädännön pykäliin, jossa asiasta on säädetty. Kohdassa 9) on viitattu korvauskysymyksiin. Ne ratkaistaan yleiskaavan virkistysalueella tapauskohtaisesti kielteisen rakennuslupapäätöksen jälkeen maanomistajan hakemuksesta. Vastaavan sisältöistä määräystä on käytetty mm. Kuopion Puijo-Puijonsarven osayleiskaavassa, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä 13.12.1989.
Hervantajärven pohjoisrannan ja etelärannan merkinnät asuin- ja lomarakennusten osalta ovat erilaiset, koska alueiden olosuhteet ja tarpeet ovat erilaiset. Pohjoisrannalla on 25000 asukkaan kasvava Hervannan asuntoalue ja etelärannalla maaseutualue. Yleiskaavan maankäyttöratkaisussa on rakennuslain 22 §:n mukaan nämä erilaiset tarpeet pyritty ottamaan huomioon, samalla kun on sopeutettu maankäyttöratkaisu naapurialueiden yleiskaavoitukseen, Hervantaan ja Lempäälään.
Hervantajärven rannan kiinteistöistä on merkitty loma-alueeksi R-1 Tampereen kaupungin omistama Salmenkallion Majarannan noin 1,5 ha:n alue, joka on vuokrattu poliisien yhdistyksen virkistystoimintaan. Alueella on noin 15 lomamökkiä sekä yhteinen päärakennus ja saunarakennus. Tämä alue on ainoa Hervantajärven loma-alueista, joka on rakennettu nimenomaan yhdistyksen käyttöön. Muut yhdistysten käytössä olevat lomarakennukset ovat rinnastettavissa ympäröiviin yksityisiin lomarakennuksiin.
Rakennuslain 1§:n mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on rakennuslain lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Mainittu luku käsittää Euroopan yhteisön Natura 2000-verkostoa koskevat erityissäännökset. Tämän lisäksi luonnonsuojelulaissa ja -asetuksessa kokonaisuudessaan on joukko säännöksiä, jotka vaikuttavat maankäyttöratkaisuihin. Luonnonsuojelulain 46 § käsittelee uhanalaisia lajeja, joihin voidaan asetuksella säätää sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Näihin lajeihin kuuluvaksi on luonnonsuojeluasetuksella säädetty mm. liito-orava. Valituksissa on erityisesti vedottu luonnonsuojelulain 49 §:ään, joka käsittelee Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevia erityissäännöksiä. Mainitun pykälän mukaan luontodirektiivin (=Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi 92/43/ETY) liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kyseisiin eläinlajeihin kuuluu Suomessa 32 lajia ja nisäkkäistä mm. ilves, karhu, liito-orava ja susi. Valittajat ovat huolissaan erityisesti liito-oravan asuinmetsien säilymisestä. Saman 40 §:n kolmannessa momentissa on alueelliselle ympäristökeskukselle säädetty oikeus yksittäistapauksessa myöntää poikkeus näistä kielloista luontodirektiivissä mainituilla perusteilla.
Yleiskaavaa laadittaessa oli kaavoittajan käytössä liito-oravan esiintymisalueiden osalta kaupungin ympäristövalvonnan julkaisu Tampereen arvokkaat luontokohteet vuodelta 1994. Tässä on esitetty arvokkaana kasvialueena Särkijärven pohjoispuolinen metsäalue. Se on merkitty myös yleiskaavan karttaan 2, Viherverkko ja suojelu arvokkaana kasvialueena, tunnus N38. Alueella on ympäristövalvonnan julkaisun mukaan monipuolista kasvillisuutta ja eläimistöä. Kohdetta on julkaisussa kuvattu seuraavasti: Kyseessä on monilajinen vanha metsäalue, jossa kasvaa tuoreen kankaan ja lehdon kasveja, kuten kaiheorvokkia ja sarjatalvikkia. Metsässä kasvaa runsaasi lehtipuita - alueeseen kuuluu mm. suuri haavikko ja sen linnusto ja pieneliöstö on monipuolista. Alueella on havaittu useina vuosina myös liito-orava.
Yleiskaavaehdotuksen ollessa nähtävillä tammi-helmikuussa 1998 kaupungin ympäristövalvonta kartoitti liito-oravan esiintymistä näillä alueilla. Tästä selvitystyöstä saatiin maaliskuussa 1998 kaavoittajan käyttöön seuraava tarkennus: Alue on vanhaa metsäaluetta, jossa kasvaa runsaasti lehtipuita, mm. suuri haavikko. Raportin mukaan liito-orava on havaittu siellä useina vuosina. Nämä havainnot sijoittuvat 1980-luvun puoliväliin. Aivan alueen välittömästä läheisyydestä on lisäksi kaksi tuoretta havaintoa: vuonna 1997 löydettiin n. 600 metriä raportissa rajatulta metsäalueelta länteen poikaseton pesä varpuspöllön pöntöstä ja 500 metriä kaakkoon havaittiin 1995 niin ikään varpuspöllön pöntöstä pesä, jossa oli yksi kuollut poikanen (tiedot: Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys r.y). Nämä havainnot osoittavat, että liito-orava edelleen asustaa alueella. Liito-orava on yöaktiivinen ja hyvin paikkauskollinen laji. Tästä syystä Särkijärven pohjoispuolinen metsä voidaan katsoa lajin yhtenäiseksi lisääntymisalueeksi, koska alueella oleva haavikko tarjoaa sille soveltuvia pesä- ja ruokailupuita. Myös lentomelu häiritsee aluetta.
Nämä selvitykset eivät kaavoittajan käsityksen mukaan kuitenkaan ole riittävä peruste luopua Särkijärven-Lahdesjärven pohjoispuolisesta asuntoaluevarauksesta, täydennysalueista 336 ja 337. Rakennuslain tarkoittamasta yleiskaavan yleispiirteisyydestä johtuen asuntoaluevarauksesta noin kolmasosa on alueen sisäistä puistoa, jonka rajat osoitetaan yleensä vasta asemakaavassa. Asemakaavatyön yhteydessä voidaan liito-oravan asuinmetsät merkitä virkistysalueiksi, jos ne pystytään selvästi määrittelemään.
Yleiskaavan valtuustokäsittelyn jälkeen toukokuusta lähtien on liito-oravan esiintymisalueita osoittautunut olevan kaupunkialueella useampiakin. Myös valitusten liitteenä on runsaasti liito-oravatietoa. Kokonaiskuva Tampereen kaupungin alueen liito-oravakannasta on kuitenkin edelleen puutteellinen. Kaupunki onkin päättänyt selvittää liito-oravan esiintymisen ja runsauden alueellaan. Samalla selvitetään myös, miten liito-oravan esiintymisalueet otetaan huomioon kaavoituksessa. Tutkimustyö ajoittuu vuosiin 1999-2000 ja sen tulokset otetaan huomioon alueiden jatkosuunnittelussa asemakaavoituksen yhteydessä, johon yleiskaavan rakennuslaissa tarkoitettu yleispiirteisyys antaa mahdollisuudet.
MUISTA ALUEISTA
Yleiskaavatyötä varten tehtyjä ympäristöselvityksiä on käsitelty tämän tekstin osassa yleistä sekä Tohloppijärven aluetta ja Särkijärven ja Lahdesjärven aluetta käsittelevässä osuudessa sekä lisäksi liitteessä 1. Yleiskaavan käsittelyä on kuvattu tekstin osassa yleistä . Tiivistysrakentamisen perusteita on kuvattu Tohloppijärven osuuden yhteydessä. Yleiskaavasuunnittelun tavoitteena on ehyt ja tiivis kaupunkirakenne kaupunginvaltuuston 12.3.1997 hyväksymään Tampereen kaupungin strategiaan perustuen. Valituksessa mainitaan satelliittilähiöön suunnitellun asukasmäärän kaksinkertaistaminen. Tällä tarkoitetaan ilmeisesti Vuoreksen alueen suunnittelua, jota tehdään tästä yleiskaavasta erillisenä Tampereen ja Lempäälän yhteistyöhankkeena. Työssä on meneillään ympäristövaikutusten arviointi eri vaihtoehtojen välillä.
Tahmelan viljelypalstaa on käsitelty erillisenä Ala-Pispalan täydennysalueena, Tohlopin metsää ja Rasonhakaa Tohloppijärven alueen yhteydessä sekä Hervantajärven pohjoispuolisia alueita Hervantajärven ja Lahdesjärven alueiden yhteydessä.
Kirkkosuon alue on yleiskaavassa osittain virkistys- ja urheilupalvelujen aluetta ja osittain maiseman - ja luonnonhoitoalueeksi varattua lähivirkistysaluetta. Sotilaankadun varressa ns. Munapuolenahteen alueella on yleiskaavassa täydennysalue. Koko alueelle on vahvistettu yleiskaavaa toteuttava asemakaava 31.7.1998.
Vihiojan varsi on merkitty yleiskaavaan maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varatuksi lähivirkistysalueeksi, kuten ranta, vesistön suoja-alue, harju, rinne, maisemapelto tai -niitty. Kaavamääräyksen mukaan alueella säilytetään alkuperäinen luonnonympäristö. Puiden kaataminen, kaivamis-, louhimis-, tasoittamis- ja täyttötyöt tai niihin verrattavat toimenpiteet ovat alueella luvanvaraisia kuten RakL 124 a §:ssä on säädetty. Alueella sallitaan vähäinen luonnonympäristön huomioonottava yleistä virkistystoimintaa palveleva rakentaminen. Valittajien pelkäämä siistin maisemapuiston toteuttaminen tiivistysrakentamisen seurauksena ei ole yleiskaavamerkinnän mukaan ojan varren virkistysalueen kehittämisen lähtökohtana, vaan juuri valittajien toivoma monimuotoinen , runsaslajinen vesistön suoja-alue.
Iidesjärven itäpäähän Sotilaankadun ja Hervannan valtaväylän liittymän luoteispuolelle on merkitty yleiskaavaan julkisten palvelujen ja hallinnon aluevaraus PY. Alue on peltoaluetta ja se rajautuu Iidesjärven luonnonsuojelualueeseen. PY-varaus on tarkoitettu kaupunkia tai kaupunkiseutua palveleville julkisille toiminnoille. Asemakaavatyön yhteydessä selvitetään alueen rakentamistapa ja luonnonsuojelualueen mahdollisesti tarvitsemat suoja-alueet.
Rantaperkiön täydennysalue 415 on yleiskaavassa noin kahden hehtaarin suuruinen noin 90 asuntoa käsittävä olevaan kerrostaloalueeseen liittyvä täydennysrakentamiskohde. Alueen käyttöönottoa puoltavat täydentämisen perusteissa mainitut seikat, jotka on kuvattu Tohloppijärven alueen yhteydessä. Rantaperkiön ranta-alue on merkitty yleiskaavaan maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varatuksi lähivirkistysalueeksi VLM. Ranta-alue on merkitty arvokkaaksi kasvialueeksi tunnuksella N23 yleiskaavan karttaan 2, Viherverkko ja suojelu. Rantaperkiö on osa eteläistä suuraluetta, jossa virkistysalueiden määrän on arvioitu olevan v. 2020 157 m2 asukasta kohti.
Valituksissa ei ole kaavoittajan käsityksen mukaan esitetty sellaisia perusteita, että yleiskaavaa olisi syytä jättää vahvistamatta miltään osin.
Lakimiesosaston ehdotus kaupunginhallituksen lausunnoksi:
"YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE
ASIA
Ympäristöministeriön lausuntopyyntö 31.7.1998 dno 19/5231/98.
PÄÄTÖS, JOTA ASIA KOSKEE
Tampereen kaupunginvaltuuston päätös 27.5.1998, § 109, kantakaupungin yleiskaavan hyväksymistä koskevassa asiassa.
LAUSUNNON ANTAJA
Pirkanmaan ympäristökeskus.
VALITTAJAT
1. Pirkko Huhtinen
2. Tohlopin asukasyhdistys ry ym.
3. Pentti Hakala Kurpitsaliikkeen puolesta, Pispalan asukasyhdistys ry ym.
4. Asianajaja Pekka Paldanius Pispalan asukasyhdistys ry:n, Reino Tusan ym. puolesta.
5. Lempi Salin ja Marjatta Hämäläinen Otto Salinin kuolinpesän osakkaana.
6. Varatuomari Aimo Guttorm Kari Suvannon ym. puolesta
7. Esko Vuoristo Hervanta-Seura ry:n ym. puolesta
8. Tampereen Maan ystävät ry
9. Pirkanmaan Luonnonsuojelupiiri ry ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry
KAUPUNGINHALLITUKSEN LAUSUNTO
Yleiskaava on yleispiirteinen kaava, joka sisältää pääpiirteet alueen käyttämisestä eri tarkoituksiin. Yksityiskohtainen suunnittelu toteutetaan asemakaavoituksella.
Yleiskaavaehdotus on laadittu rakennuslain 4. luvun ja muut säännökset tarkoin huomioon ottaen, eikä valituksissa ole voitu osoittaa, että yleiskaavan valmistelu olisi tapahtunut virheellisesti.
Yleiskaavoituksen laatimisperiaatteiden mukaan noin 1/3 rakentamiseen varatusta alueestakin osoitetaan asemakaavassa virkistysalueeksi. Kaupunginhallituksen käsityksen mukaan yleiskaavaehdotuksessa osoitetut virkistysalueet täydennettynä asemakaavoituksen yhteydessä osoitettavilla, rakennusalueista erotettavilla virkistysalueilla takaavat Tampereen kantakaupungin kaikissa osissa siinä määrin hyvät virkistysmahdollisuudet, ettei yleiskaavan uudelleen käsittelylle ole valituksissa mainittujen täydennysalueidenkaan osalta perusteita. Kaupunginhallitus pyytää, että valitukset oikeudenkäyntikulu- ja muine vaatimuksineen hylätään sekä että yleiskaava kaupunginvaltuuston esittämällä tavalla vahvistetaan ja että kaupunginvaltuuston päätöksen mukaiset yleiskaavan vahvistamiseen liittyvät esitykset hyväksytään.
Kaupunginhallitus viittaa oheisena seuraavaan kaavoitusyksikön selvitykseen sekä esittää Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunnon ja tehtyjen valitusten johdosta vielä seuraavaa:
Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunto
Ympäristökeskus on huolestunut yleiskaavan mukaisen rakentamisen vaikutuksista etenkin Mustalammen ja Messukylän vedenottamoiden pohjaveden laatuun ja määrään. Kaupunginhallitus toteaa, että samoin kuin Raholan ja Villilän kaupunginosien jo toteutettuihin asemakaavoihin, on mahdollista yleiskaavan perusteella laadittaviin uusiin asemakaavoihin sisällyttää määräykset, joilla estetään pohjaveden laadun huononeminen. Lisäksi voidaan asemakaavoissa rakennuskorttelit ja rakennukset sijoittaa pohjaveden määrän ja laadun huomioon ottavalla tavalla.
Pirkko Huhtisen valitus
Valitus koskee täydennysaluetta AR530, pinta-alaltaan 1,1 ha. Tämän alueen ottaminen rakennuskäyttöön ei edes yhdessä alueiden 531 ja 534 kanssa arvioiden heikennä Tohlopin alueen käytettävyyttä virkistysalueena. Alueella 530 ei ole erityistä luonnonsuojelullista arvoa ja se liittyy rakennusalueena luontevalla tavalla jo rakennettuihin kortteleihin 2210 ja 2211.
Tohlopin asukasyhdistys ry:n ja viiden muun yhdistyksen ym. valitus
Täydennysalue nro 531, pinta-alaltaan 6,3 ha sijaitsee rakennetun pientalokorttelin 2215 eteläpuolella tätä täydentäen. Peltoviljely tällä alueella on väistyvää toimintaa. Aluetta ei ole käytetty virkistysalueena. Alue soveltuu sijainniltaan ja maaperältään pientaloasutukseen varsin hyvin. Yleiskaavaehdotus antaa mahdollisuuden laajentaa uimarantaa ja muussa virkistyskäytössä jo olevaa aluetta Tohloppijärven ja alueen 531 välissä riittävän leveäksi.
Alueen 531 ulkopuolelle jäävän Tesoman koulun pallokentän kohdalla vuosikymmeniä sitten sijainnut vähäinen kaatopaikka ei ole verrattavissa nykyisiin kaatopaikkoihin eikä sillä ole merkitystä arvioitaessa alueen 531 rakennettavuutta.
Kurpitsaliikkeen ym. valitus
Valitus koskee täydennysrakentamiskohdetta nro 557 Ala-Pispala. Valituksessa vaaditaan yleiskaavan palauttamista uudelleen valmisteltavaksi tai sen jättämistä vahvistamatta täydennysrakentamiskohteen nro 557 osalta.
Tässä valituksessa, kuten useissa muissakin valituksissa arvostellaan yleiskaavaehdotuksen valmistelua sekä täydennysrakentamisen vaikutuksia ympäristön kannalta. Tältä osin kaupunginhallitus viittaa valmisteluasiakirjoihin ja kaavoitusyksikön vastineeseen. Valmistelu on tapahtunut rakennuslain edellyttämällä tavalla sekä muutoinkin perusteellisesti ja huolellisesti. Kaavaehdotuksen mahdolliset vaikutukset on arvioitu mahdollisimman monelta kannalta tarkastellen.
Täydennysalue AR557, pinta-alaltaan 4 ha on valittajien arvostelun kohteena erityisesti siitä syystä, että sitä käytetään palstaviljelyalueena. Kaupunginhallitus toteaa, että yleiskaavassa on virkistyskäyttöön osoitettu edellä mainitun alueen ja Pyhäjärven välinen, itään ja länteen ulottuva ranta-alue sekä täydennysalueen läheisyydessä oleva laaja lähivirkistysalue, jolla mm. Tahmelan lähde sijaitsee. Täydennysalue ei katkaise eikä heikennä harjun etelänpuoleisen yhteisessä käytössä olevan virkistysalueketjun käyttöä.
Täydennysaluetta käytetään nykyisin palstaviljelyalueena. Kaupunginhallitus ei halua väheksyä nykyisen käyttötarkoituksen merkitystä eräänä vapaa-ajan käyttömuotona. Kuitenkin palstaviljely tällä paikalla on menettänyt sen ensisijaisen merkityksen, mikä sillä sodan jälkeisissä oloissa oli ravinnon tuottajana.
Alue ei ole kaikkien tamperelaisten yleisessä käytössä, kuten valituksessa väitetään. Palstaviljelijöiden lukumäärä on 57. Kun yleiskaavaehdotuksen mukainen alueen asuntovaranto on noin 80-100 asuntoa ja sen lisäksi osa täydennysalueesta on mahdollista jättää palstaviljelykäyttöön, palvelisi alue yleiskaavan mukaisessa käytössä moninkertaista ihmismäärää nykykäyttöön verrattuna. Lisäksi kävelyreitit jäisivät ennalleen, samoin yleisessä käytössä olevat virkistysalueet, jotka jopa laajenisivat. Tässä ja muissa valituksissa mainituille kasveillekin riittäisi elintilaa.
Täydennysalue ei ole asemakaavassa virkistysaluetta koskaan ollutkaan. Voimassa olevassa asemakaavassa palstaviljelyalue on yleisten rakennusten korttelialuetta ja urheilupalvelujen aluetta. Kaupunginvaltuuston 1988 hyväksymän yleiskaavan mukaan alue on pientaloaluetta.
Asianajaja Pekka Paldaniuksen valitus Esa Sirkkusen ym. puolesta
Voimassa olevissa yleiskaavassa ja asemakaavassa valituksen kohteena olevia alueita (täydennysalue 557) ei ole osoitettu kasvitarhaviljelyyn. Yleiskaavaehdotuksen mukaisen pientaloasutuksen lisäksi alueita voidaan vastaisuudessakin osittain käyttää palstaviljelytarkoituksiin, mikäli kysyntää riittää.
Yleiskaavoituksen ja sitä seuraavan asemakaavoituksen tuloksena mahdollisesti menetettävä kasvitarha-alueen osa sijaitsee vanhan asutuksen yhteydessä, jäljellä jäävien laajojen virkistysalueiden ja -reittien vieressä sekä Pyhäjärven äärellä. Valituksessa tarkoitetun menetyksen merkitystä tulee arvioida kokonaisuuden osana. Kaupungin käsityksen mukaan valituksissa mainitut yleiskaavoituksesta johtuvat haitat ovat asuinmahdollisuuksien merkittävään kasvamiseen verrattuna vähäiset.
Lempi Salinin ja Marjatta Hämäläisen valitus
Valittajat viittaavat kaupunginvaltuuston päätöksessä olevaan kirjoitusvirheeseen. Kaupunginhallitus viittaa yleiskaavayksikön lausuntoon ja toteaa, ettei sanottu kirjoitusvirhe aiheuta epäselvyyttä kaupunginvaltuustossa tapahtuneen äänestyksen kohteen ja lopputuloksen osalta.
Salinien alueen osoittaminen osittain SE-alueeksi ja osittain VLM-alueeksi on tapahtunut noudattaen yhdenmukaisia periaatteita muihin alueen maanomistajiin verrattuna. Ra-merkintä turvaa olemassa olevien rakennusten käytön, jonka pituus riippuu pääosin rakennusten omistajien omista toimenpiteistä. Näistä toimenpiteistä riippumattomien vahinkojen, kuten tulipalon varalta omistaja voi varautua vakuutuksin, kuten tapahtuu ilman ra-merkintääkin.
SE-alueen tuleva käyttötarkoitus selviää SE-merkinnän edellyttämien selvitysten tapahduttua.
Varatuomari Aimo Guttormin valitus Kari Suvannon ym. puolesta
Valitus koskee Hervantajärven, Särkijärven ja Lahdesjärven alueita.
Ympäristöministeriö tutkinee, onko ministeriössä 6.7.1998 kirjattu valitus tehty valitusajan kuluessa.
Yleiskaavakartassa on oikea, 1:20000, mittakaavamerkintä. Samoin mittakaavaa selventävä jana 2000 metriin saakka on oikea. Mittakaavan huomioon ottaen merkintä 3000 m asianomaiseen kohtaan kuuluvan 2500 m:n sijasta ei voi aiheuttaa epäselvyyttä eikä vaikuttaa yleiskaavapäätöksen oikeellisuuteen. Sama koskee valittajien laajasta aineistosta löytämää toista epätarkkuutta (AO 328/AO 326). Yleiskaavaehdotusta koskeva aineisto, muistutukset mukaan lukien, sekä muistutuksista laaditut selvitykset ovat olleet kaupunginhallituksen ja -valtuuston käytettävissä päätöksiä tehtäessä. Yleiskaava on laadittu tasapuolisuusnäkökohdat huomioon ottaen riittävien selvitysten perusteella.
Yleiskaavan luonteeseen kuuluu alueiden osoittaminen eri tarkoituksiin laillisuus- ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella.
Valittajien esittämät lisätoimenpiteet, kuten katselmuksen järjestäminen ja lisäkirjeenvaihto, eivät kaupungin käsityksen mukaan ole tarpeellisia asian ratkaisemisen kannalta. Kaupunki vastustaa valittajien oikeudenkäyntikuluvaatimusta.
SE-alueeksi on kaavassa osoitettu se alue, jonka osalta lisäselvityksen tarve on ilmeinen. SE-alueen laajentaminen ei ole aiheellista, koska muilta osin käyttötarkoitusten osoittaminen on tehtävissä hankitun selvityksen pohjalta.
Ra-merkintä eräiden ranta-alueiden kohdalla turvaa alueen asuin- ja lomarakennusten käyttämisen tässä tarkoituksessa niin kauan kuin omistajat haluavat. Kysymyksessä olevien ranta-alueiden osalta merkintä on ymmärrettävä nykyistä käyttötarkoitusta turvaavaksi eikä sitä rajoittavaksi merkinnäksi. Väite merkinnän aiheuttamasta kohtuuttomasta haitasta on perusteeton.
Valituksessa katsotaan Hervantajärven pohjoisranta ja eteläranta asetetun erilaiseen asemaan käsittämättömästä ja tarpeettomasta syystä. Tämä näkökohta on selvitetty yleiskaavayksikön lausunnossa. Yleiskaavakartta sellaisenaan jo osoittaa Hervantajärven pohjoisrannan sijaitsevan Hervannan kaupunginosan asutuksen välittömässä läheisyydessä, mistä johtuen alue vaatii erilaisen tarkastelukulman Hervantajärven etelärantaan verrattuna.
Valituksen tilakohtaisten erityisperustelujen osalta kaupunginhallitus viittaa siihen, mitä eri yhteyksissä ra-merkinnän merkityksestä rakennusten käytön turvaavana merkintänä on todettu. Ra-alueet ovat ranta-alueita ja siksi niiden merkitys VLM-alueiden osana on ratkaisevasti suurempi, kuin mitä niiden pinta-alan vertaaminen VLM-alueiden kokonaispinta-alaan osoittaa.
Esko Vuoriston valitus Hervanta-seura ry:n ym. puolesta
Valituksessa kiinnitetään huomiota yleiskaava-asian valmisteluun sekä erityisesti muistutusten käsittelyyn. Tältä osin kaupunginhallitus viittaa siihen, mitä edellisten valitusten yhteydessä on esitetty ja yleiskaavayksikön lausunnossa mainittu.
Hämeen lääninoikeus on päätöksellään 29.10.1998 osittain jättänyt tutkittavaksi ottamatta ja osittain hylännyt Vuoriston ym. valitukset, jotka koskivat kaupunginhallituksen päätöstä yleiskaavan valmisteluvaiheessa ja oikaisuvaatimusten johdosta tehtyä uutta päätöstä.
Vuoriston valituksessa on viitattu useisiin lainkohtiin, joiden perusteella Vuoristo katsoo käsittelystä löytyvän lainvastaisuutta. Kaupunginhallitus kiistää tämän väitteen perusteettomana.
Ylikonstaapeli Seppo Rantasen asema Tampereen poliisien yhdistys ry:n jäsenenä ja hallituksen jäsenenä 1980-luvun alkupuolella ei kuntalain eikä hallintomenettelylain mukaan aiheuta esteellisyyttä käsiteltäessä yleiskaavaa eri vaiheissa. Tampereen kaupungin omistaman ja Tampereen poliisien yhdistys ry:lle vuokratun alueen osoittaminen yleiskaavassa R-1-alueeksi on perusteltu yleiskaavayksikön lausunnossa. Laajaa käyttäjäkuntaa palveleva 17 rakennusta käsittävä rakennuskanta poikkeaa täysin muusta alueen loma-asutuksesta.
Tampereen maan ystävät ry:n ja Maan ystävät ry:n valitus
Valituksessa vaaditaan yleiskaavan palauttamista kokonaan uudelleen valmisteltavaksi tai pyydetään jättämään yleiskaava vahvistamatta täydennysalueiden 557, 534, 313, 335, 329, 301, 324, 321 ja 322 osalta.
Tahmelan ja Tohlopin osalta kaupunginhallitus viittaa aikaisemmin lausuttuun.
Kirkkosuon, Munapuolenahteen ja Hervannan sekä Vihiojan varren osalta kaupunginhallitus viittaa yleiskaavayksikön selvitykseen.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n valitus
Valittajat vaativat päätöksen kumoamista ja palauttamista uudelleen valmisteltavaksi kokonaan tai ainakin alueiden 336 ja 337, 557, 313, 329, 335, 534 ja 415 sekä Iidesjärven itäpään osalta. Aikaisemmin lausutun lisäksi kaupunginhallitus kiinnittää huomiota liito-oravakysymykseen, joka on otettu esille nyt kysymyksessä olevassa sekä eräissä muissakin valituskirjelmissä.
Luonnonsuojelulailla 20.12.1996/1096 on pantu täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasvistonsuojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (92/43/Ety). Luonnonsuojelulain nojalla annetun luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 on lueteltu Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitut eläinlajit, mm. karhu, koivuhiiri, korvayökkö, liito-orava ja susi. Näihin lajeihin sovelletaan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttia. Sen mukaan lajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
Valitusasiakirjoihin liitetyssä aineistossa osoitetut verrattain epämääräiset ja satunnaiset merkit liito-oravista eivät ole riittävä selvitys lain edellyttämistä selvästi havaittavista lisääntymis- ja levähdyspaikoista, eikä yleiskaavan vahvistaminen vielä hävittäisi tai heikentäisi selvästi havaittaviakaan esiintymiä. Luonnonsuojelulain soveltamisessa on sen 2 §:n mukaan otettava huomioon mm. taloudelliset näkökohdat. Liito-oravahavaintojen jatkuvuus ja merkitys sekä mahdollisen suojelun laajuus ja tarve selvitetään asetetussa työryhmässä ja yksityiskohtaisen kaavoituksen yhteydessä.
Valituskirjelmässä mainittujen täydennysalueiden merkitys ja luonne on selvitetty yleiskaavayksikön lausunnossa.
Valituksessa mainittu Rasonhaaksi nimetty täydennysalue 534, noin 3,4 ha on rakennettuun kortteliin Ristimäki-3811 liittyvä, sen itäpuolella oleva osa laajasta Tohlopin virkistysaluekokonaisuudesta. Alueen ottaminen asemakaavoituksessa tarkemmin määriteltävällä tavalla asuinkäyttöön ei heikennä Tohlopin alueen luonnonsuojelullisia ja virkistysarvoja. Tohlopin ympäristön luonnon erityispiirteet ovat löydettävissä täydennysalueiden 534, 530 ja 531 ulkopuolelta."
Kaupunginhallituksen esityslistan liitteenä jaetaan (liite 1) Yhteenveto yleiskaavan laadintaa varten laadituista viheralueselvityksestä, ympäristöselvityksistä ja kaavatalousselvityksistä Tampereella sekä (liite 2) Ympäristöministeriölle jätettyjen lausunnon ja valitusten kohteet.
Kaupunginhallituksen kokouksessa ovat nähtävänä alkuperäinen lausunto ja valitukset liitteineen.
Päätösehdotus. Kaupunginjohtaja Rantanen:
Kaupunginhallitus päättänee,
että kaupunginvaltuuston 27.5.1998 tekemästä Tampereen kantakaupunkia koskevan yleiskaavan hyväksymispäätöksestä jätettyihin lausuntoon ja valituksiin annetaan lakimiesosaston ehdotuksen mukainen lausunto.
Asian käsittelyn kuluessa jäsen Välimäki esitti, että kaupunginvaltuuston päätettäväksi esitetään "että Tohloppijärven aluetta (530 ja 531), Ala-Pispalan kasvimaa-aluetta (557) ja Lahdesjärven itäpuolista aluetta (336,337) koskevia valituksia sekä Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausuntoa pidetään perusteiltaan oikeana ja yleiskaavan korjaamista välttämättömänä, ja että kaupunginvaltuusto päättäisi pyytää ympäristöministeriötä palauttamaan yleiskaavan uudelleen valmisteltavaksi".
Puheenjohtaja totesi, että Välimäen muutosesitys kannatuksen puuttuessa raukeaa.
Päätös Päätösehdotus hyväksyttiin.
Ilmoitus lo, Hankonen, kaava