Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Jaana Paju


Jaana Paju on kotoisin Kaavilta, Savosta, vaikka hänen puhekielessään aina välillä kumpuaa esiin kauniita karjalaisia sävyjäkin.
"Kävin kouluni Pohjois-Karjalan puolella Polvijärvellä, ja koulubussissani lukenut `Savon-Karjalan-linja` kai kuvaa hyvin kieliperintöänikin."
Jaana varttui Kaavin Suovaarassa, maalaistalossa, peräkylillä, minne TV ja sähkökin tulivat hyvin myöhään. Vuodenaikojen vaihtelun voiman ja tuoman elämän rytmittymisen Jaana muistaa nuoruudestaan olennaisena. Jaana ihailee äitiään, joka oli monitaitaja, väsymätön ja vahva, taiteellinen ja käytännöllinen yhtäaikaa, niin moninainen, että itse on vaikeaa kuvitella kykenevänsä vastaavaan.
Kyläyhteisö oli maanläheinen ja sosiaalinen, ihmisten puhetapa siellä päin Suomea "liioitteleva". Kirjoja ei kotona juuri ollut ja luettu, ja niitä Jaana lainasi kirjastoautosta.
"Olen leikilläni usein sanonut, että sähkökatkot olivat lapsuuteni valoisimpia hetkiä. Niitä tapahtui kylillä usein, ja silloin ei voinut muuta juuri tehdä kuin lukea satukirjoja kynttilänvalossa lapsille."
Nuorena Jaanaan teki vaikutuksen pohjoisen runoilijan Eeva Heilalan maalaiselämän runot, hiukan myöhemmin lukiolaisena Mirkka Rekola, Risto Ahti, Sirkka Selja - sekä Sirkka Turkan runot.

Paperiprosessinhoitajatutkinnon jälkeen v. 90 Jaana meni Oriveden opiston kirjoittajalinjalle. Sen jälkeen hän muutti Siivikkalaan ja on käynyt Viita-akatemian kirjoittajakurssin ja toiminut kirjoittajapiirin ohjaajana kansalaisopistoissa Tampereella ja ympäristössä. Vuonna 1996 ilmestyi hänen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa runokokoelmansa "Harava katolla" Pegasoksen kustantamana. Kokoelman runoja on kutsuttu hengeltään Sirkka Turkan omaisiksi.
"Olen ohjannut kirjoittajakursseja 1990- luvun alkupuolelta. Pohjimmainen motiivi tähän oli kokemukseni dialogin tärkeydestä.

Vuonna 1996 esikoiskirjani aikoihin elin runoilijan sopessa ja kuvussa, ja aloin haluta enemmän ihmisten ilmoille. Halusin tunteen ja luottamuksen "yhdessä tekemisestä". Nyt voin todeta, että dialogi on toteutunut. Olen löytänyt muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Huomaan olevani erilaisissa yhdistyksissä, hallituksissa ja jopa yrityksen osakkaana.Asiat vievät mukanaan. Silti sanoisin, että vietän verkkaista ja hiljaista elämää."
"En mitenkään pystyisi elämään kahdeksasta neljään - arkipäivän elämää. Olen mukana monissa eri asioissa, kaipaan vaihtelua, teen intohimolla aina kulloisiakin asioita."
Asioita vaikuttaa olevan niin paljon, että ilman hyvää organisointia ne eivät pysyisi kasassa, mutta Jaana näyttää kykenevän helposti tähän.

"Suomessa itä ja pohjoinen antavat ihmisilleen enemmän aikaa ja tilaa, itsenäisyyttä, erämaan kauniita tunnelmia. TV vääristää maailmaamme nykyisin, henkistä sisältöä olemiseen otetaan sitä kautta. Sähköpostit, tietokoneet ja muu nykyaikainen välineistö ovat luoneet meihin sietämättömän temmon ja vauhdin."
"Joskus toivoisi kahden viikon sähkökatkosta. Abstraktit välineet, kuten tietokone, menettäisi merkityksensä, ja saisi olla jälleen itsensä ja oikeitten ihmisten seurassa."

© Pispalan Tietotupa / Jussi Rovio - Viimeksi muokattu: 10.05.2004 21:50:26.