Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Thich Nhat Hanh - lauteilla 09.02.03


Ote Thich Nhat Hanhin näytelmästä "Takaisinpaluun polku - matka jatkuu" (hiukan muunneltuna)
      (Vietnamin sodassa kuolleet nuorukaiset arvioivat ihmisten elämää kuolemansa jälkeen)


TUAN: Kun olin elossa, ei kulunut yhtäkään päivää, ettenkö olisi lukenut syvällistä filosofiaa. Luulin ymmärtäväni sitä. Mutta silloin kun pontsoasuinen mies suuntasi aseensa piipun päätäni kohti, vasta todella näin, mistä viisaudessa on kyse.

LANH: Kerro meille, Tuan, siitä, mitä näit.

TUAN: Siitä on vaikeaa kertoa, Lanh. Se ei ole jotakin sellaista, mikä ymmärretään, vaan sellaista, joka nähdään. Voimme helposti selittää sellaista, jota ymmärrämme, mutta emme sellaista, jota näemme tai havaitsemme. Se tuli yhtäkkiä, kuin salamana.

LANH ~ Mutta yritä nyt, veli Tuan; mitä sinä näit?

TUAN: No, kun pontsoasuinen mies nosti aseensa päätäni kohti, tajusin välittömästi olematta siitä tietoisesti tietoinen, etten se ollut minä, jonka hän aikoi ampua. Hän aikoi ampua jotakin muuta, mutta ei minua. Kuinka hän voisi ampua minut tietämättä, mikä minä olen? Siitä lähtien olen ihmetellyt, miten joku voi ampua toisen tuntematta tuota toista.

THO: Kylläpä sinä olet hassu, veli Tuanl Hänhän kysyi meiltä yhä uudelleen ja uudelleen varmistuakseen, että me todella olimme Nuorten yhteiskunnallisesta palvelusta, ennen kuin hän tappoi meidät. Hän ampui sinut, koska hän tiesi, kuka sinä olet. Sinä olit Nuorten yhteiskunnallisen palvelun jäsen. He halusivat tappaa Nuorten yhteiskunnallisen palvelun väkeä. Siksi he ampuivat sinut.

LANH: Mikä sinua hymyilyttää, sisar Mai?

MAI: Tho puhuu logiikan viitekehyksestä käsin, ja syvällinen viisaus on juuri se työväline, jota tarvitsemme murskaamaan tuonkaltaisen järkeilyn.

TUAN: Olen samaa mieltä kanssasi, sisar Mai. "Nuoren yhteiskunnallinen palvelu" on vain etiketti, jonka he liimaavat vihansa tai pelkonsa kohteisiin; kohteeseen, joka on olemassa ainoastaan heidän havaintomaailmassaan. Sillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme henkilöinä. He ampuivat ainoastaan oman pelkonsa tai vihansa kohdetta, mutta koska he olivat liimanneet tämän etiketin meihin, he päätyivät ampumaan meitä, ja me kuolimme erehdyksen vuoksi. He tappoivat meidät, koska he eivät todella tunteneet meitä.

HY. Veli Tuan, puhutko sinä vääristä havainnoista? Viha ja pelko sokaisevat meidät. Emme enää näe toisiamme. Näemme vain hirviöiden kasvoja, ja se antaa meille rohkeutta tuhota toinen toisiamme.

MAI: Juuri. tämä sokeus on syynä kotimaassamme raivoavaan sotaan. Juuri tällä hetkellä toisiaan ampuvat miehet eivät tiedä, keitä vastaan he taistelevat. Kaikki ovat uhreja. ja jotkut ovat valmiita hyötymään yhteisestä tuhosta.

LANH: Tuo mitä puhuitte, pitää aivan varmasti paikkansa meidät tappaneiden miesten suhteen. Luulen, että he näkivät ohimenevan hetken ajan meidän olevan vain ihmisolentoja eikä hirviöitä. Mutta kun tehtävän toimeenpanon hetki koitti, heidän oli ammuttava noudattaakseen määräyksiä ja totellakseen järjestystä. Näyttää siltä, että ihmisten kohtalon taakaksi on asetettu julma, ei kumottavissa oleva järjestys.

THO: Voi Lanh, sinähän puhut aivan niin kuin olisi olemassa jonkinlainen abstrakti järjestys. Määräys tuli heidän esimiehiltään, keiltä muilta?

MAI: Sinä et ymmärrä, Tho. Sinut tappaneet miehet tottelivat ainoastaan esimiestensä määräyksiä. ja nuo esimiehet ovat myös uhreja. Sinut ampuneilla miehillä oli kuitenkin inhimillisiä piirteitä. He epäröivät, he eivät halunneet tappaa sinua, he joutuivat taistelemaan itseänsä vastaan. Heidän täytyi toimeenpanna vastaanottamansa määräykset, koska heidät murskattiin vasaran ja alasimen väliin, järjestyksen ja perheittensä, työpaikkojensa, jopa oman henkensä väliin. Heidän omatuntonsa ja havaintomaailmansa olivat voimakkaasti hämärrytettyjä.

HY. Eräs mies jopa huudahti: "Hyvä luoja, te olette kaikki niin nuoria!" Se ei ollut vain säälinilmaisu meitä kohtaan, vaan myös protesti omaa kohtaloa vastaan.



MAI: Ihmiset tappavat, koska he eivät ensinnäkään tunne todellista vihollistaan, ja toiseksi, heidät työnnetään sellaiseen asemaan, jossa heidän täytyy tappaa. Antakaapa minun kertoa, mitä tapahtui veli Ducillemme viime vuonna. Hän oli odottamassa siviililentokonetta eräällä pienellä eristyneellä lentokentällä ylänkömailla yhdessä erään nuoren amerikkalaisen armeijan upseerin kanssa, joka odotti sotilaslentokonetta lennättämään hänet etsi ja tuhoa ? operaatioon. Kentällä ei ollut ketään muita kuin he kaksi. Nuori amerikkalainen vintti keskustelun veli Ducin kanssa, joka näki välittömästi~ ettei tuo mies tiennyt mitään vietnamilaisten historiasta tai kulttuurista tai sen konfliktin totuudesta, jossa hän näytteli osaa. Hän tiesi vain yhden asian: vieteongilaiset olivat hänen vihollisiaan. Hänen velvollisuutensa, kuten hän sen ilmaisi, oli tuhota Vietcong pelastaakseen vietnamilaiset ja vapaan maailman. Veli Duc tunsi itsensä niin surulliseksi. Hän kysyi upseerilta: "Pelkäättekö Vietcongia?" Heti kuultuaan tuon kysymyksen sotilas hypähti jaloilleen. Duc näki levottomuuden ja epäilyn hänen silmissään; pelon siitä, että Duc saattaisi olla vietcongilainen. Upseerille oli painottamalla painotettu, että vietcongilaiset olivat hyvin ovelta, ja minne tahansa hän menikin, hän kuvitteli, että vietcongilaisia oli läsnä. Niinpä hän kysyi hyvin nopeasti asettaen kätensä aseelleen: "Oletteko vietcongilainen?" Veli Duc piti kysymystä hassuna, mutta ei uskaltanut hymyillä. Hän tiesi, että mikäli hän olisi vastannut vitsaillen "kyllä", tuo sotilas olisi ampunut hänet. Niinpä hän vastasi "en ole" ja kertoi olevansa vain uskontotieteen professori odottamassa lentokonetta takaisin Saigoniin. Tiedättekö, mitä veli Duccimme sanoi kerrottuaan meille tästä välikohtauksesta? Hän sanoi, että mikäli hänet olisi tapettu silloin, se ei olisi johtunut siitä, että amerikkalainen sotilas halusi tappaa hänet. Tuo sotilas halusi tappaa ainoastaan Vietcongin. Hän pystyi vihaamaan Vietcongia ainoastaan siksi, ettei hän todella tiennyt, mitä vietcongilaiset olivat. Hän kuvitteli heidät villeiksi, julmiksi hirviöiksi, jotka olisi ajettava väsyksiin ja kiinniotettava. Hänen maassaan ihmisiä ruokitaan niin paljon tällaisilla mielikuvilla, että he antavat hallituksensa aina vain lähettää tänne miehiä tappamaan ja tulemaan tapetuiksi. Niinpä miehet tappavat epäoikeudenmukaisesti ja joutuvat puolestaan epäoikeudenmukaisesti tapetuiksi, ja itse asiassa heidän omat maanmiehensä tappavat heidät. He ovat vastuussa ihmistemme joukkoteurastuksesta, mutta luulevat, ettei heillä ole mitään tekemistä sen kanssa, koska he eivät itse pitele aseita ja paina liipaisinta. Kuka meitä todella tappaa? Pelko, viha ja ennakkoluulo.

LANH: Elävien maailma on verhoutunut sumuun. Tunnen nyt ainoastaan myötätuntoa ihmiskunnan kohtaloa kohtaan. On kuin kävelisi kuuttomassa, tähdettömässä yössä.

© Pispalan Tietotupa / Jussi Rovio - Viimeksi muokattu: 10.05.2004 21:50:46.