Pispalan kirjasto Tahmelasta Pispalaan - viralliset avajaiset tulossa

Uusi Pispalan kirjasto on avattu syyskuussa. Kirjastoyhdistyksen uusi toimitila sijaitsee Pispalan Pulterin vieressä ja lähellä Rajaportin saunaa, osoitteessa Pispalanvaltatie 21. Kirjasto aukeaa arkisin klo 14 ja lauantaisin klo 12.

Pispalan kirjasto muutti Tahmelasta Pispalanharjun toiselle puolelle, Pispalanvaltatien varteen. Vuokrasopimus entisissä tiloissa Tahmelanmutkassa päättyi juhannuksena. Kesä meni muuttopuuhissa ja uuden tilan järjestelyissä.

Uudet tilat ovat huomattavasti pienemmät kuin entiset, joten Pispalan kirjasto-yhdistyksessä on jouduttu miettimään millaisia kirjakokoelmia on mahdollista ylläpitää. Ja ylipäänsä minkälaista kirjasto-ja kulttuuritoimintaa uusi tila mahdollistaa.

Tiloissa on ainakin lainasto-lukutupa, kokoustilat, muutama tietokone, internet ja wifi-yhteydet, monitoimikone tulostukseen ja skannaukseen.

Kannattaa käydä tutustumassa !

Tietoa tulevista tapahtumista >> www.pispalankirjasto.fi

Pispalan kirjaston toimintaa 20 vuotta

Pispalan kirjastoyhdistys juhli kirjaston 20-vuotistoimintaa kirjastotalolla Pispalan karnevaalien yhteydessä 21.5.2017. Juhlapuhujana oli kirjastoyhdistyksen perustaja ja alkuaikojen kirjastoaktiivi, kirjailija Vuokko Tolonen.

Yhdistyksen ensimmäinen toimitila avattiin Ahjolan pieneen takahuoneeseen vuonna 1997. Vuokko Tolonen kertaili tapahtumaan johtaneita vaiheita, muun muassa kiirastorstain 1992 kunnallisen kirjaston lakkauttamisesta seuranneesta surukulkueesta ja hautajaisista sekä kirjastoyhdistyksen perustamisesta.

Pispalan kirjastoyhdistys perustettiin vuonna 1995 Pispalan Pulterissa. Perustamisasiakirja laadittiin superpihvin tilauslomakkeen kääntöpuolella. Silloin vielä kääntöpuolella oli tyhjää, valkoista tilaa. Nykyään siinä on englanninkielinen esittelyteksti.

Perustamisasiakirjassa julistetaan että "yhdistyksen tarkoitus on edistää korkean yhteiskuntamoraalin etsijöiden VAPAITA PYRKIMYKSIÄ".

Kesällä 2017 kirjastoyhdistys siis tavallaan palaa syntysijoilleen, lähelle Pispalan Pulteria.

Pub Kujakolli Live lokakuussa

Keikat pääsääntöisesti lauantaisin klo 22 alkaen.
Lokakuu:
14.10. Melankolina & Vorssa-Bändi
21.10. Aikuiset Liikemiehet
27.10. Kaitsu Kääriäinen
28.10. Buddha Surffers

Lisätietoja löytyy Kujakollien verkkosivuilta ja erityisesti facebookista.
Pub Kujakolli
Kollit facebookissa

Oktooperit

Kolme päivää tanakkaa menoa viikonloppuna 6.-8.10.

Tahmelan Pub Kujakollin hyvin paikallinen versio hieman isommasta Oktoberfestistä. Livemusiikkia joka päivä, saksalaisia erikoisoluita suoraan Munchenistä, Repan terassigrillista makkaraa, bratwurstia, hapankaalia. Perjantaina lavalla Katwi & Inkoo. Lauantain tapahtumat aloitti Flamman tulishow. Jaakko Laitinen&Väärä Raha-trio pisti täpötötäyden tuvan liikkeelle. Festarin päätti sunnuntaiset Oktojamit Kalle Alatalon johdolla.

Viita 1949 Tampereen Työväen Teatterissa vielä loka-marraskuussa

Heikki Salon ja Sirkku Peltolan musiikkinäytelmää on kehuttu syksyn 2016 teatteritapaukseksi koko maassa. Viidan siiville, kuten Al 20.10 hehkutti, ehtii vielä. Näytöksiä on loka-marraskuussa.

Koskettavan draaman lisäksi tärkeä osuus on kapellimestari Eeva Kontun musiikilla, joka on ottanut vaikutteita muunmuassa Värtinästä ja Popedasta. Näytelmässä seikkailee myös Viidan päänsisäisiksi pirulaisiksi sanotut Kukunor ja Kalahari, joita esittävät Petra Ahola ja Jari Ahola. Pääosassa nähdään Tommi Raitalehto ja Suvi-Sini Peltola.

Katso tulevat esitykset >> Viita 1949

Lauri Viidan kirjeet

Maanantaina 16.10 Pääkirjaston Lehmus-salissa esiteltiin Seppo Viidan toimittamat Lauri Viidan kirjeet, jotka on kirjoitettu sota-aikana Viidan rakastetulle Kerttu Solinille. Näiden kirjeiden pohjalle Heikki Salo ja Sirkku Peltola paljolti rakensivat Viita 1949 musiikkinäytelmän.

Illassa esiteltiin myös toinen kiinnostava teos. Pispalan likan, kirjailija Kristiina Harjulan odotettu toinen romaani Samettiruusuja Harjutiellä. Muutama vuosi sitten Kristiina julkaisi esikoisromaaninsa Pispalan kiviä (2013).

Viidan runoja illassa tulkitsivat näyttelijät Ahti Jokinen ja Sanna Majanlahti. Illan aikana nähtiin myös Jarmo Janssonin Pispala-kuvien esitys.

Lauri Viita kiinnostaa, varsinkin varttunutta väkeä. Metson luentosali oli tupaten täynnä.

Orjatsalo - taiteilija politiikan kurimuksessa

Tahmelan Päivölänkadulla asuvan teatteriohjaaja, kirjailija Jotaarkka Pennasen isoisästään Aarne Orjatsalosta (1883-1941) kirjoittaman elämäkerran julkistamistilaisuus pidettiin Tulenkantajien kirjakaupassa keskiviikkona 18.10 klo 18.

Jotaarkka Pennasen odotettu elämänkerta maineikkaasta näyttelijästä, teatterivaikuttajasta, kirjailijasta, punapäälliköstä, jonka elämästä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut.

Kirjaa on saatavilla muun muassa Tulenkantajien kirjakaupasta, joka sijaitsee Pääkirjasto Metsoa vastapäätä Hämeenkadun varrella.

Kirjakauppa toimii myös viikoittain näyttämönä julkaisutilaisuuksille, runokeikoille, keskusteluille, kokouksille ja muille tapahtumille.

Katso tulevat tapahtumat >> Tulenkantajien kirjakauppa

Orjatsalo Tampereen Työväen Teatterin näytelmässä Oikea rakastaja 1920-luvun lopulla. 1907 Orjatsalo oli julkaissut kirjan Viettelijä.

Näyttelijä ja teatterijohtaja

Orjatsalosta tuli legenda jo nuorena näyttelijänä. Ensimmäinen skandaali, ainakin suvun piirissä, lienee ollut karkaaminen seitsemäntoista vuotiaana Kasimir Leinon vetämään Maaseututeatteriin ja siitä Suomalaisen teatterin teatterikouluun ja samalla Kansallisteatteriin (1901)

Toinen skandaali oli osallistuminen Vanhan työväenpuolueen Forssan puoluekokoukseen vuonna 1903. Jäsenyys SDP:ssä johti erottamiseen Kansallisteatterista tekastulla syyllä. Orjatsalo siirtyi Tamperelle, näytteli Tampereen Teatterissa ja kohosi 1917 Tampereen Työväenteatterin johtajaksi.

Punaupseeri

Politiikan kurimukseen taiteilija Orjatsalo tempautui viimeistään kapinavuonna 1918. Hän taisteli punaisten puolella lääkintäupseerina ja komppanianpäällikköna. Orjatsalon on väitetty johtaneen, Tampereen valtauksen loppuvaiheessa, Näsijärven kautta valkoisten saartorenkaan läpi murtautunutta punaisten noin 300 miehistä ns. Orjatsalon joukkoa.

Vauhdikasta oli myös osallistuminen englantilaisten perustamaan ns. Muurmannin legioonaan, joka taisteli suomalaissaksalaisia joukkoja vastaa  mutta tuki valkoisia Venäjän sisällissodassa. Orjatsalo, ja Oskari Tokoi, leimattiin "petturiksi". Toinen kuolemantuomio, tällä kertaa ns. omien taholta. Ensimmäinenhän tuli Suomen valkoisten toimesta, "ammutaan tavattaessa". Aarne Orjatsalo olikin Etsivän keskuspoliisin eräs etsityimmistä ja seuratuimmista punakapinallisista koko 1920-luvun.

Muurmannin legioonasta Orjatasalo kotiutettiin Lontooseen englantilaisena upseerina. Hän sai kiinnitykseen Winter Garden Teatteriin (1921-22), jonka jälkeen hän matkusti Yhdysvaltoihin. Orjatsalo kiersi useissa USA:n teattereissa ja johti Suomalaisen Työväentalon näyttämöä New Yorkissa.

Orjatsalo haaveili pysyvästä paluusta Suomeen ja Suomen teatterimaailmaan. Hän oli jättänyt politiikan, mutta ei yhteiskunnallisia näkemyksiään, Muurmannin jälkeen mutta politiikka ei jättänyt häntä. Politiikan kurimus, ja erityisesti Lapuan Liikkeen painostus lopulta tyrmäsi paluun. Hän viihtyi Suomessa vain kaksi vuotta (1929-1931). Aarne Orjatsalo kuoli New Yorkissa 1941.

Aarne Alarik Orjatsalo (Riddelin)

Jotaarkka Pennanen tarkastelee isoisänsä elämänvaiheita kokeneen teatterintekijän ja kuuluisan kulttuurisukunsa historiaan syventyneen pojanpojan silmin.

Ihaillusta ja parjatusta näyttelijästä liikkuneet legendat tuodaan esiin uudesta, hurjiakin väitteitä oikovasta ja monipuolisesti pohtivasta näkökulmasta. Aineistona on muun muassa henkilökohtaiset kirjeet ja Orjatsalon taiteellista työtä arvioivat sanomalehtikritiikit.

Elämää pienempi näytelmä

Orjatsalo-tarinan rinnalla kannattaa selailla Pennasen omaelämäkerrallista teosta Elämää Pienempi Näytelmä (2010), josta löytyy myös Orjatsaloa käsittelevä luku Taiteilija vai poliitikko?

Siinä Pennanen vertauttaa omat kokemuksensa Orjatsalon värikkääseen ja mielenkiintoiseen elämään. "..yhtäkkiä tajusin että mehän olemme sukulaisia, emme ainostaan geneettisesti vaan myös henkisesti. Oma kamppailuni politiikan ja taiteeellisen työni kanssa avasi näkökulman isoisäni elämään.

Orjatsalo oli kamppaillut samanlaisten kysymysten parissa, mutta vaarallisimmissa olosuhteissa. Sama koski myös isääni Jarno Pennasta, jonka elämäntyö sekä lehtimiehenä että kirjailijana oli kiinnittynyt vahvasti politiikkaan.

Mutta koko aiheen tärkein piirre oli, että taiteen suhde politiikkaan koski useimpia oman sukupolveni taiteilijoita ja kulttuurityöntekijöitä, jotka 1960-1970 - luvulla osallistuivat joko suoraan tai välillisesti poliitttiseen toimintaan".

© Asko Parkkonen