Vuoden viimeisenä viikonloppuna Punk is Danger

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä kun punkrock rantautui Suomeen. Niinpä on luontevaa että vuoden viimeisenä viikonloppuna punk ei kuvia kumartele.

PUNK IS DANGER 30.- 31.12.2017.

La 30.12. Vastavirta-klubi (liput 8 €):
klo 22.00 Dispyt   
klo 22.45 Joukkohauta
klo 23.30 Warthog (rus)
klo 00.15 Ypres (rus)  

Yläkerta (ilmainen)
Sonja Sinivuori, Viivat

Su 31.12. Vastavirta-klubi (liput 8 €):
klo 22.00 Pupurutsa
klo 22.45 Kylmänviha
klo 23.30 Sys-Ra
klo 00.15 Pyhät Nuket

Vastavirran tulevia keikkoja. Katso >> Vastavirta-klubi

Itsenäisyypäivän vastaanotto Vastavirrassa

Keskiviikkona 6.12. pidettiin Vastavirran Yläkerrassa räväkkä itsenäisyyspäivän juhla. Juhlassa sai ensiesityksenä Uusi Maamme Laulu-videonäytös, jossa eri taiteilijat ja artistit tulkitsevat maamme.

Lisäksi lavalla kävivät muun muassa runoilijat J.K.Ihalainen, Vesa Etelämäki ja Juho Hakkarainen, Mr. Suomi, Wilma ja Humppavasarat. DJ:t:​​ ​Simon​ ​Riestra ja DJ Punch - Savikiekkoja sadan vuoden takaa, Rumba, Tango, Foxtrot ja Soviet Jazz. 

Suomi 100-vuotta juhlat alkoivat Vastavirrassa jo itsenäisyyspäivän aattona kapinalauluilla. Yläkerrassa Sintonen eläytyi Suomen Talvisota-albumiin ja Säärelä esitti kapinalauluja. Alakerrassa Vastavirta-klubilla oli Immediate Music I - kokoonpanolla Louhivuori-Käppi-Korpipää sekä Vastavirta-orkesteri.

Milloin Suomi oikein itsenäistyi? Ja mikä olikaan 100 vuotta sitten valtiolipun väri?

Suomi juhlii 100 vuotissynttäreitään sinivalkoisesti. Tampereen keskustorin pääjuhlaan kehoitetaan kansalaisia pukeutumaan sinivalkoisin värein. Tampereen Ilveksen liigajoukkue juhlistaa itsenäisyyttä pelaamalla liigaottelun poikkeuksellisesti sinivalkoisella Suomi 100-juhlapeliasulla. Hyvä näin.

Mutta jos tarkkoja ollaan, vuoden 1917 viralliset värit eivät olleet sinivalkoiset vaan puna-keltaiset. Sinivalkoinen lippu hyväksyttiin virallisesti vasta 28.5.1918. Siihen asti valtiolippuna oli puna-keltainen Suomen Leijonavaakunalippu.

Suomen Leijonalippu

Virallinen lippukomitea, jossa oli mukana muun muassa arkkitehti Eliel Saarinen, ehdotti 16.12.1917 puna-keltaista leijonalippua. Suomen kansallislippuun tulisi tämän mallin mukaan "kullattu leijona kruunu päässä, oikea etukäpälä ojennettuna miekalla, takakäpälät polkemassa venäläistä miekkaa, ympärillä hopeoituja ruutuja punaisella pohjalla". Vaasan senaatti julisti leijonalipun Suomen valtiolipuksi 27.2.1918.

Siniristilippu hyväksyttiin siis toukokuussa 1918. Historiallisen leijonavaakunan punainen ei enään kelvannut. Se näet oli Marseljeesin ja punakaartin väri.

Maalaisliiton Santeri Alkio perusteli:"Joka tapauksessa minä panen erittäin suurta merkitystä siihen, että kun me nyt ensi kerran virallisesti vahvistamme Suomen lipun olisi veristä pilkkaa, että liput olisivat punaisia, kun kansan Suomessa on punaisen kapinan aikana täytynyt niitä kumarrella".

Paradoksaalista on, että Valkoinen Suomi, venäläistä ja punaisista saadun voiton jälkeen, valitsi lipun, joka alunperin on Venäjän merivoimien lippu ja jonka pohjana on Pyhän Andreaksen sinivalkoinen vinoristi.

Punakeltaista väriä lippukeskusteluissa kannattivat muun muassa Albert Edefelt ja Akseli Gallen Kallela. Leijonalippu valtiolippuna iältään vastaa itsenäisen Suomen satavuotis-juhlapäivää.

Itsenäistymisprosessilla monia vaiheita

Martti Häikiön uudessa Suomen leijona. Svinhufvud itsenäisyysmiehenä-elämänkerrassa nousee esiin kysymys milloin Suomi oikein itsenäistyi? Juhlitaanko Suomessa oikeaa itsenäisyyspäivää?

Päätös itsenäisyyspäiväksi tehtiin marraskuussa 1919. Päiväksi valikoitui 6.12., mutta yhtä hyvin se voisi olla 4.12, 15.11, 7.11 tai jokin muu, kenties jopa 18.7. jolloin eduskunnan suuri enemmistö hyväksyi ns. valtalain. Perusteita riittää, riippuen näkökulmasta.

Aamulehti (2.3.2017) on listannut Häikiön itsenäisyyspolkua, joka siis samalla kuvaa itsenäistymisen vaiheita, seuraavasti:
7.11.1917 eli ns. lokakuun sosialistisen vallankumouksen päivänä senaatin pj. E.N.Setälä totesi Suomen ja Venäjän valtioyhteyden katkenneen. Tätä ratkaisua Häikiö pitää ensimmäisenä itsenäisyysjulistuksena. Julistus sai tosiasiallisen vahvistuksen 13.11 kun eduskunta päätti uskoa "korkeimman vallan" kolmelle valtiohoitajalle.
15.11.2017 eduskunta päätti "toistaiseksi" itse käyttää korkeinta valtaa, mutta päätös oli seurausta valtioyhteyden katkeamisesta, ei varsinainen itsenäisyysjulistus.
4.12.2017 P.E.Svinhufvudin johtama senaatti antoi eduskunnalle itsenäisyysjulistuksen.
6.12.2017 eduskunta valtuutti hallituksen hankkimaan itsenäisyyden tunnustuksen ulkovalloilta
31.12.1917 Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden
4.1.2018 Venäjän "parlamentti" sekä Ruotsi ja Ranska tunnustivat Suomen itsenäisyyden
29.4.2018 Svinhufvudin hallituksen joukot valloittivat Viipurin, saivat haltuunsa Suomen valtioalueen, kapina oli kukistettu ja eduskuntaan nojaava hallitus hallitsi koko maata.
14.5.1918 viimeiset venäläiset poistuivat maasta.

Sosialidemokraattien ja Lenin merkitys

Häikiön listaus noudattaa ns. vapaussotakertomusta. Itsenäisyyspolku näyttää  johdonmukaiselta ja päättäväiseltä. Tosin jotkut ovat halunneet lisätä listaukseen vielä jatkosodan päättymisen 19.9.1944 tai jopa YYA-sopimuksen purkamisen 7.5.1995.

Mutta mikä tässä prosessissa on työväenliikkeen ja SDP:n johtohenkilöiden rooli? Mikä on Leninin merkitys? Tiedetään että Svinhufvud itse vihasi bolsevikkejä ja oli erittäin vastenmielinen lähestymään Leniniä. Saksa ja muut ulkovallat olivat nimittäin asettaneet tunnustamisensa ehdoksi sen että ensin pitää saada entisen emämään eli Venäjän suostumus.

Vasta muiden itsenäisyyskomitean jäsenten ja virkamiesten painostus sai Svinfhuvudin harkitsemaan yhteydenottoja. Silloinkin hän vihjasi Oskari Tokoille että sosialidemokraatit pohjustaisivat näitä neuvotteluja. Aloitteentekijänä näille yhteydenotoille toimi K.H.Wiik, joka laati SDP:n itsenäisyysjulistuksen. Tämä julistus kainalossa SDP:n pj. Kullervo Manner, K.H.Wiik ja Edward Gylling menivät Leninin ja Trotskin juttusille Pietariin 27.12.1917. 

Sosialidemokraattien lähtystölle ilmoitettiin suoraan, että kansankomissaarit myöntyisivät välittömästi Suomen itsenäisyyteen kunhan porvarillinen senaatti nöyrtyisi sitä anomaan. Kerrotaan, että tämä ehto hermostutti Wiikiä, koska hän tiesi Svinhufvudin vastenmielisyyden lähestyä Leninia.
- Vai niin, ainoastaan sillä edellytyksellä?
- Niin, vastasi Trotski. - Jos he tahtovat meiltä jotakin, niin olisihan säädytöntä elleivät kääntyisi meidän puoleemme asiassa.

Lopulta myös Svinhufvudin ns. itsenäisyyssenaatin lähetystö saapui Pietariin. Itseasiassa samaan aikaan kuin SDP:n lähetystö. Työväenliikkeen johtohenkilöiden kanssa käymiinsä keskusteluihin tyytyväinen Lenin kehoitti senaattia kirjoittamaan Suomen itsenäisyyden tunnustamista pyytävän kirjeen, jonka kansankomissaarien neuvosto pikaisesti hyväksyisi.

Senaatti laatikin pikaisesti kirjeen, jota Svinhufvud itse lähti viemään Pietariin. Erinäisten vaiheiden jälkeen Leninin johtama Kansankomissaarien neuvosto allekirjoitti itsenäisyysjulistuksen 31.12.1917.

Vuoden 1917 itsenäisyyspyrkimyksissä näyttää olleen kaksi rinnakkaista itsenäisyysjulistusta, kaksi itsenäisyyden tunnustamisen hakuprosessia, jotka vielä sekoittuivat kamppailuun keskusvallasta Suomessa. Kumpikin puoli oli samaa mieltä itsenäisyydestä. Erimielisyys koski sitä, keneltä itsenäisyyden tunnustamista ensisijaisesti haetaan, keisarilliselta Saksalta vaiko Neuvosto-Venäjältä.

Lenin-museon emiritusjohtaja, filosofian tohtori Aimo Minkkinen pohti Venäjäsuhdetta ja Suomen itsenäistymisprosessia maanantaina 13.11. Pääkirjasto Metsossa. Viitteitä tähän Lenin luentaan löytyy Aimo Minkkisen kirjoituksesta >> Lokakuun vallankumous ja Suomen itsenäistyminen

Lenin saapuu Pietariin alkuvuonna 1917. Heinäkuussa Lenin joutui piileskelemään Suomessa, Helsingin miliisipäällikön asunnossa bolsevikkien epäonnistuneen vallankaappauksen takia. Lokakuussa oli jälleen paluu Venäjälle, papiksi naamioituneena, oppaana junamatkalla toimi suomenpietarilainen bolsevikki Eino Rahja.

© Asko Parkkonen