VALITUS   25.6.1998

 

Ympäristöministeriö
Ratakatu 3
00120 HELSINKI

Asia: Tampereen kantakaupungin yleiskaava

 

Haemme kohteliaimmin Ympäristöministeriöltä muutosta Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessaan 27.5.1998 tekemään päätökseen § 109.

 

Vaadimme, että

1. Tampereen kantakaupungin yleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi tai että se jätetään vahvistamatta täydennysrakentamiskohteen nro 557, Ala-Pispalan / Tahmelan palstaviljelyalueen osalta.

2. yleiskaava ei tule voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman ja yleiskaava-alueen asemakaavat sekä niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriön vahvistettaviksi.

3. tämän asiakirjan laatimisesta aiheutuneet kulut korvataan.

 

Perustelemme päätöksen muuttamista seuraavasti:

1. Ala-Pispalan / Tahmelan palstaviljelyalue on merkittävä sekä paikallisesti että erottamattomana osana kansallisesti arvostettua Pispalan kulttuurimaisemaa

Ala-Pispalan / Tahmelan kasvimaa-alue on osa Pispalan harjun etelärinteen laajaa yhtenäistä viheraluetta, joka ulottuu Pyhäjärven rantaan asti. Palsta-alueen pohjoisosassa on muinaisena uhrilähteenä tunnettu Tahmelan lähde, joka on muinaismuistolain nojalla suojeltu. Itäreunalla on uimaranta ja pallokenttä. Pyhäjärven rannan suuntaisesti kulkee ulkoilureitti, joka yhdistää lähistön asuinalueet toisiinsa. Alueen maaperä on rehevä ja lähteikköinen. Kasvimaa-alueen maa-aines on paikoin erittäin muhevaa mustaa multaa, joka ulottuu 3-5 metrin syvyyteen. Maaperä antaa kasvualustan kaupunkioloissa poikkeuksellisille kasveille. Alueen kasvisto on arvioitu ja luokiteltu arvokkaaksi. Viheralueen pensaikot tarjoavat suoja- ja pesäpaikkoja lukuisille pikkulinnuille, fasaaneille ja rusakoille.

Alueen omistaa Tampereen kaupunki. Kaikkien tamperelaisten yleisessä vuokrakäytössä olevat kasvimaat ovat suosittuja hedelmällisen maaperänsä ja liikenteen haittavaikutuksilta suojassa olevan sijaintinsa vuoksi. Se on ainut keskustan tuntumassa oleva palstaviljelyyn erinomaisesti soveltuva alue. Se onkin sekä harjun asukkaiden että ei-pispalalaisten tehokkaassa virkistyskäytössä. Lähes puolet palstaviljelijöistä tulee Pispalan ulkopuolelta.

Tampereen kaupungin palstaviljelykulttuuri lepää paljolti juuri Ala-Pispalan / Tahmelan kasvimaiden viljelyssä. Käyttöaste on lähes 100%, mikä on suurin koko kaupungin palstaviljelyalueista. Palsta-alueen rakentaminen tuhoaisi suurimmalta osalta vuokrapalstaviljelymahdollisuuden ja -kulttuurin Tampereen keskustan lähialueilta. Kasvimaa on nykyisellään kiistatta aktiivisimmassa käytössä kuin mikään muu yleiskaavan täydennysrakentamisalue.

 

2. Yleiskaava on tavoitteidensa vastainen Ala-Pispalan / Tahmelan palstaviljelyalueen osalta, sillä alue soveltuu huonosti rakentamiseen

Yleiskaavassa pientalovaltaiseksi täydennysrakentamiskohteeksi nro 557 nimetyn viheralueen nykyinen käyttö on käyttötarkoitukseltaan juuri sitä, mihin yleiskaavan tavoitteissa pyritään. Palsta-viljelyssä toteutuvat ekologisuus, luonnon monimuotoisuus ja kaupungin toimintojen monipuolisuus. Virkistys- ja kotitarveviljelyllä on myös sosiaalista ja kulttuurista sekä taloudellistakin merkitystä.

Yleiskaavan tekstiosassa on todettu, että "harjulaaksot, moreeniselänteet ja murroslaaksot sekä vesistöt ja ranta-alueet ovat tyypillisiä Tampereen maisemarakenteelle". Lisäksi mainitaan, että nämä luonto-tekijät vaikuttavat merkittävästi koko kaupungin luonnekuvaan. Maankäytön tavoitteeksi on asetettu se, että "seudun maisemalliset ominaispiirteet ja osa-aluekohtaiset erityispiirteet otetaan huomioon täyden-nysalueiden ja viheralueiden suunnittelussa".

Koko Pispalan harjun ainutlaatuinen kulttuurimaisema on yleiskaavassa merkitty "kulttuurihistorialli-sesti, rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin merkittäväksi alueeksi, jonka erityispiirteet tulee ottaa huomioon yksityiskohtaisessa kaavoituksessa ja muissa toimenpiteissä". Näin ei ole kuiten-kaan tapahtunut. Vaikka Ala-Pispalan / Tahmelan kasvimaa-alue ja laaja yhtenäinen viheralue sen ympärillä asettaa selviä rajoituksia kaavoitukselle, ainutlaatuisen alueen merkitys on jätetty ottamatta huomioon yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Alueen maisemallisia, kulttuurihistoriallisia ja biologisia erityispiirteitä ei ole otettu ollenkaan huomioon, kun aluetta on esitetty rakentamiskäyttöön. Avara rakentamaton ranta-alanko kuuluu erottamattomana osana Pispalan harjun kulttuurimaisemaan katseltiin sitä sitten harjun rinteeltä tai Pyhäjärveltä.

Yleiskaavan tavoitteeksi viheralueiden osalta on nimetty, että "viheralueet muodostetaan ja rajataan luonnonominaisuuksien ja viereisten alueiden tarpeiden perusteella". Tavoite on kovin kaukana niistä maankäytön ratkaisuista, mitä yleiskaavassa esitetään. Pispalan harjun osalta täydennysrakentaminen tuhoaisi laajan viheralueen yhtenäisyyden ja typistäisi viheralueiden määrän/asukas alle Viheralue-selvityksessä (Tampereen kaupunki, 1994) mainitun tavoitteen. Lisäksi on huomattava, että pelkkä viheralueiden pinta-ala per asukas on harhaanjohtava tavoite ranta- ja harjualueella, missä vesialue tarvitsee oman suojavyöhykkeensä ja tiiviisti rakennettu moreenirinne on jyrkkä. Laaja ja yhtenäinen viheralue on ensiarvoisen tärkeä Pispalan harjun asuinalueella. Rannanmyötäinen viheralue palvelee myös lähiasutuksen virkistystarpeita.

Ala-Pispalan / Tahmelan palstaviljelyalue on yleiskaavassa kaavoitettu ja alueen käyttö on suunniteltu luonnonvarojen ja ympäristön kestävää kehitystä tukevan tavan vastaisesti (RakL § 1). Lisäksi rakennuslain 135. pykälässä todetaan, että "jos jotakin aluetta on sen sijainnin, luonnon-kauneuden tai erikoisten luonnonsuhteiden tahi historiallisesti tai taiteellisesti arvokkaiden muistojen, esineiden tai rakennusten takia taikka muusta niihin verrattavasta syystä erityisesti suojeltava, voidaan kaavassa antaa tarvittavia määräyksiä". Rakentaminen ei ole Pispalan harjun ainutlaatuisuus huomioon ottaen palsta- ja viheralueen tarkoituksenmukaista käyttöä eikä tue luonnon tai kaupunkimaiseman monimuotoisuutta.

Kaupungin kehittämisen periaatteeksi on nimetty kestävä kehitys ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä yleinen linjaus ja yleiskaavassa esitetyt tavoitteet eivät toteudu Ala-Pispalan / Tahmelan viheralueen maankäytön käytännön ratkaisuissa. Kaavan tavoitteiden ja ratkaisujen välillä on ilmiselvä ristiriita.

 

3. Ympäristövaikutusten arviointi on puutteellista

Kantakaupungin yleiskaavaan liitetyssä ympäristövaikutusten tarkastelussa ei mainita missään kohtaa Ala-Pispalan / Tahmelan palstaviljelyaluetta eikä siinä käsitellä alueelle suunnitellun asuinrakenta-misen ympäristövaikutuksia. Alueen asukkaille ja palstaviljelijöille ei ole myöskään muulla tavoin tiedotettu, mitä vaikutuksia rakentamisella tai rakentamatta jättämisellä tulisi olemaan (Kuntalaki § 29).

Kaavoitusviraston käytettävissä on ollut mm. Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen luotettavat asiantuntijakartoitukset palstaviljelyalueen kasvillisuudesta. Näitä ei kuitenkaan ole käytetty apuna arvioitaessa alueen biologista merkitystä. Lisäksi alueen asukkaat ja palstaviljelijät ovat toimittaneet kaavoitusyksikölle sekä luottamushenkilöille tietoja, joista käy selville alueen luonnonmukaisen käytön sosiaalinen, yhteisöllinen, virkistyksellinen ja kasvatuksellinen merkitys. Alueen rakentamisesta seuraisi niin merkittäviä ympäristöhaittoja, että ne olisi ilman muuta tullut arvioida yleiskaavassa sekä Pispalan erityispiirteiden että palstaviljelyn osalta.

Yleiskaavan ympäristövaikutusten tarkastelussa olisi välttämättä oltava kuvaus palsta-alueen nykytilasta ja merkityksestä. Kuvaukseen olisi liitettävä selvitys ympäristövaikutuksista alueen nykyisen käytön osalta (0-ratkaisu) ja mahdollisen rakentamisen toteutumisen (vaihtoehtoratkaisu) osalta. Vasta vaihtoehtoja vertaamalla voidaan tyydyttävästi ratkaista alueen maankäyttö. Ympäristövaikutusten tarkastelusta puuttuu selvitys suunnitellun rakentamisen vaikutuksista alueen luonnon monimuotoisuuteen, maisemaan, kulttuuriperintöön sekä ihmisten viihtyvyyteen; lisäksi siitä puuttuu arvio rakentamisen haittavaikutuksista ja suunnitelma niiden ehkäisystä ja seurannasta (RakL § 3).

 

4. Kuntalaisten kuuleminen ja palstaviljelijöiden aloitteet on lyöty laimin

Kuntalain 29. pykälän mukaan asukkaille on tiedotettava, millä tavoin asioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille ja päättäjille. Myös kuntalain 27. pykälän mukaan valtuuston on pidettävä huoli siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti mm. järjestämällä kuulemistilaisuuksia ja selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksen tekoa.

Liitteessä 6 on selostettu Pispalan asukkaiden ja palstaviljelijöiden tekemiä aloitteita ja toimintaa. Osallistumisella on haluttu vaikuttaa kasvimaa-alueen ja sitä ympäröivän viheralueen sekä harjun arvokkaan kulttuuriympäristön tulevaisuuteen.

Yleiskaavasuunnittelu tapahtuu Tampereella kaupunginhallituksen alaisuudessa, ympäristöviraston kaavoitusyksikössä. Kaupunginvaltuuston hyväksymään, vuoden 1997 talousarvion liitteenä olevaan vuosien 1997-1999 kaavoitusohjelmaan sisältyy palstaviljelyalueen asemakaavan uudistaminen. Palstojen viljelyn tulevaisuudesta huolestuneet kuntalaiset ottivat yhteyttä kaupunkiin ja esittivät alueen säilyttämistä palstaviljelykäytössä. Kaavoitusyksikkö antoi syksyllä 1997 uuden asemakaavan ideointisuunnittelun Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiopiskelijoille kilpailutyöksi. Kilpailun tulos julkistettiin vuoden 1998 alussa (ks. liite 7).

Joukko tamperelaisia yhdistyksiä ja asukkaita lähetti 15.5.1997 päivätyn aloitteen kaupungin ympäristölautakunnalle ja ympäristöviraston kaavoitusyksikölle (liite 2). Kannanotossa esitettiin, että Ala-Pispalan / Tahmelan palsta-alueen kaavoituksen perustaksi tulisi Tampereen kantakaupungin yleiskaavassa sekä asemakaavoituksessa ottaa kasvimaiden säilyttäminen. Samassa esitettiin, että palstaviljelijät, alueen asukkaat ja kirjelmässä mukana olleet muut tahot ovat valmiita yhteistyöhön kaupungin viranomaisten kanssa alueen suunnittelussa ja kehittämisessä. Myös Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ilmaisi huolestuneisuutensa palsta-alueen uhanalaisen kasvillisuuden säilyttämisen puolesta 23.7.1997 päivätyssä, kaupunginhallitukselle, ympäristölautakunnalle ja asemakaavoitusyksikölle osoittamassaan kirjeessä (liite 3).

Syksyllä palstaviljelijöitä edustava Kurpitsaliike, Pispalan asukasyhdistys, Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ja Pispalan Moreeni toistivat alueen käytön suunnittelua koskevan yhteistyöaloitteensa 14.10.1997 (liite 4). Aloitteessa ehdotettiin, että kasvimaa-alue varattaisiin yleiskaavan muutosta laadittaessa ryhmäpuutarha- ja palstaviljelyalueeksi sekä virkistysalueeksi, ja vaadittiin, että alueen asemakaavoitus asuntoalueeksi tulee keskeyttää.

Ympäristölautakunta käsitteli aloitteita ensimmäisen kerran 6.11.1997 pitämässään kokouksessa, jossa asia jätettiin pöydälle. Seuraavan kerran palsta-alueen asemakaavoitusta käsiteltiin 18.11.1997 pidetys-sä ympäristölautakunnan kokouksessa. Asemakaavayksikön lausunto ympäristölautakunnalle sisältää mm. toteamuksen siitä, että kaikentyyppiset rakennukset on perustettava kitkapaalujen varaan, sillä maaperä on 3-5 metriä paksua turvekerrosta. Tästä huolimatta rakentamista ei ole pidetty epätaloudelli-sena tai yhdyskuntateknisesti arveluttavana ratkaisuna.

Ympäristölautakunnan päätöksessä 18.11. todetaan, että "alueen suunnittelussa asukkaiden toiveet pyritään huomioimaan seuraavasti: Pyhäjärven rannassa säilytetään yhtenäinen virkistysalue, Harmaan Tukkitien puiston jatkaminen Pyhäjärven rantaan tutkitaan, osa viljelypalstoista tullaan säilyttämään ja tutkitaan mahdollisuus lisätä niitä rakentamisen ulkopuolelle jäävillä alueilla ja uudisrakentaminen pyritään sopeuttamaan Pispalan luonteeseen". Lisäksi päätökseen sisältyy 'yhteistyölauseke': "tulevan uudisrakentamisen määrä ja yksityiskohtainen sijoitus selvitetään alueen suunnittelussa; asemakaava-luonnos laadittaneen talvella 1998 ja sen pohjalta tullaan asiaa tarkemmin esittelemään keväällä 1998". - Sen jälkeen kun ideointikilpailun tulos julkistettiin, tietoomme ei ole tullut, missä vaiheessa asemakaavan uudistaminen on.

Käsityksemme mukaan ympäristöviraston kaavoitusviranomaiset ovat viivytelleet ja lyöneet laimin kuntalaisten aloitteiden käsittelyä. Yleiskaavaehdotuksen valmistelu oli kaavoitusyksikössä käynnissä aina kaupunginhallituksen 17.11.1997 pitämään kokoukseen asti. Yleiskaavayksikkö ei tänä aikana ottanut mitenkään huomioon Ala-Pispalan / Tahmelan palstaviljelyalueesta tehtyjä aloitteita.

Kurpitsaliike ja Pispalan asukasyhdistys ovat toistuvasti pyytäneet palsta-alueita ja yleiskaavoitusta koskevan keskustelutilaisuuden järjestämistä Pispalassa. Koska tilaisuutta ei järjestetty syksyn 1997 aikana, asukasyhdistys ja Kurpitsaliike järjestivät 28.1.1998 Pispalan Haulitehtaalla kasvimaita ja yleiskaavaehdotusta koskevan keskusteluillan. Mukaan oli kutsuttu yliarkkitehti Liisa Tarjanne ja ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä, prof., kaupunkitutkija Briitta Koskiaho Tampereen yliopistosta sekä kaavoittajia Tampereen kaupungilta. Ainoana kaupungin edustajana paikalla oli asemakaava-arkkitehti Mikko Järvi. Lisäksi läsnä oli eri valtuustoryhmien edustajia ja pispalalaisia valtuutettuja. Kaikkiaan osallistujia tilaisuudessa oli 70 henkilöä.

Mielestämme Tampereen kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus ja ympäristöviraston kaavoitus-yksikkö eivät ole kuulleet asukkaiden mielipiteitä yleiskaavan valmistelussa Ala-Pispalan / Tahmelan kasvimaa-alueen ja sitä ympäröivän viheralueen osalta. Palstaviljelijöille ja Pispalan asukkaille ei myöskään ole järjestetty tilaisuutta, jossa he olisivat tulleet kuulluiksi heitä koskevassa asiassa. Valtuustoryhmät ottivat vastaan palstaviljelijöiden edustajia ennen yleiskaavan valtuustokäsittelyä 27.5.1998, mutta mitään varsinaista keskustelua ei ryhmäkokousten yhteydessä järjestynyt. Ks. lehtileike liitteessä 8.

Yleiskaavan valmistelussa, käsittelyssä ja päätöksen teossa on muitakin kansanvaltaisuuden periaatteita rikkovia piirteitä. Kärjekkäimmillään nämä näkyvät lehtikirjoittelussa, jota on käyty yleiskaavasta. Yleiskaavaaehdotuksen nähtävilläolon aikana yleiskaava-arkkitehti Toivo Hankonen ja arkkitehti Ritva Kangasniemi ovat Tamperelaisen 17.1.1998 mukaan todenneet, että "ainoastaan pienet ja hyvin perustellut muutokset ovat enää mahdollisia, sillä kaavaa on niin moneen kertaan jo muutettu" (liite 8: lehtileike). Myöhemmin 10.5.1998 Aamulehden haastattelussa kaavoitusjohtaja Jyrki Laiho on todennut, että "kritiikki on tervetullutta, kunhan se on rakentavaa eikä räkytystä; (..) nyt tuntuu, että enemmänkin räkytetään kuin esitetään todellisia vaihtoehtoja" (liite 8: lehtileike). -  Kuntalain säätäjäkään ei liene kuvitellut kaavoitusviranomaisten näin jyrkkää asukkaiden aloitteiden asenteellista vastustamista ja vähättelyä.

Ala-Pispalan / Tahmelan palstaviljelyaluetta koskevia yleiskaavamuistutuksia jätettiin määräajassa kaikkiaan 145 kappaletta. Kurpitsaliike ja Pispalan asukasyhdistys ym. esittivät muistutuksessaan (liite 5a) muun muassa, kuinka tiiviisti Pispalan harju on jo rakennettu, minkä vuoksi täydennysrakentami-selle ei ole perusteita. Kaavoitusyksikön muistutuksista laatimassa vastineessa kuitenkin ohitetaan tiedot, joiden mukaan viime vuosina Ala- ja Ylä-Pispalassa asukasluku on kasvanut ja rakentaminen yksittäisille tonteille on lisääntynyt. Alueelle on asuinrakennusten perusparantamisen myötä muuttanut lapsiperheitä. Asumisväljyys Pispalassa on kasvanut 1980-luvulla. Kehitystä on pidettävä luonnollisena eikä paluuta entisenkaltaiseen ahtaaseen asumiseen ole. Alueen asukasluvun lasku kertoo nimenomaan asumisväljyyden normalisoitumisesta eikä siitä, etteikö alue olisi jo nyt tiiviisti rakennettu. Mikäli 70-luvun asukaslukua pidetään yhä tavoitteena, merkitsisi se kaikkien viheralueiden rakentamista. Selvästi virheellinen väite vastineessa on, että joukkoliikenteen palvelutaso olisi alentunut.

Kommentoimatta muistutuksia muulla tavoin vastineessa maalataan tulevaisuutta koskeva uhkakuva, mikäli täydennysrakentaminen ei toteudu: alueen palvelutaso laskee ja liikenne kasvaa. Osa kunnalli-sista palveluista Pispalan kaupunginosassa toimii nykyisin asukkaiden oma-aloitteisuuden pohjalta. Sekä kirjasto että kierrätyskeskus ovat yhdistysten ylläpitämiä sen jälkeen, kun kaupunki on luopunut ko. palvelujen järjestämisestä. Pispalan harjun kulttuurihistorialliseen merkitykseen, palstaviljelyn sosiaalisiin ja kulttuurisiin sekä viheralueen kaupunkimaisemallisiin arvoihin ei ole sanallakaan viitattu vastineessa. - Vastineesta jää elinympäristöstään huolta kantavalle kuntalaiselle ikävä tunne: onko osallistumisella ja esim. yleiskaavamuistutuksella mitään vaikutusta?

Ensinnäkin kaavoitusyksikön palsta-alueita koskevista muistutuksista laatima tiivistelmä ei anna koko kuvaa viheralueen nykyisestä merkityksestä ja arvosta (vrt. liite 5a). Tiivistelmää ei voi pitää rakennusasetuksen 21 § ja 29 § mukaisena "riittävänä selostuksena" yleiskaavaehdotukseen tehdyistä muistutuksista. Toiseksi kaavoitusyksikön vastine muistutuksiin on mielestämme puutteellinen ja harhaanjohtava. Vastine heijastaa osaltaan asenteellista suhtautumista kuntalaisten mielipiteeseen. Vastine ei sisällä perusteita täydennysrakentamiselle Ala-Pispalan / Tahmelan kasvimaiden osalta. Lisäksi yleiskaavan loppuvaiheen käsittelyyn ei ole pyydetty kaupungin museotoimen ja/tai Museoviraston lausuntoa, mikä on ilmeinen puute Pispalan kulttuurihistorial-lisen merkityksen kannalta. Yleiskaavaehdotuksesta 2.1.1996 Museovirasto on lausunut, että rakennetun kulttuuriympäristön käsittely on riittämätöntä.

 

5. Kansallinen kaupunkipuisto valmisteilla Tampereelle

Tampereen kaupunki järjesti 15.4.1998 keskustelutilaisuuden yleiskaavasta tehdyistä muistutuksista sekä kansallisista kaupunkipuistoista. Tilaisuudessa esitettiin Pispalan ranta-alueen ottamista mukaan Tampereelle mahdollisesti perustettavaan kansalliseen kaupunkipuistoon.

Pispalan liittämistä mukaan puistoon voidaan perustella Tampereen kansallisen kaupunkipuiston "ydinajatuksesta", teollishistoriallisen perinteen säilyttämisestä lähtien. Puiston ydin olisi Tammer-kosken kansallismaiseman teollisuusmiljöö, josta se jatkuisi luontevasti teollisuustyöväestön virkistys-tarpeisiin perustettuun Pyynikin kansanpuistoon ja siitä edelleen katkoksitta Pispalaan, teollisuustyö-väestön itse itselleen rakentamaan kaupunginosaan. Pispala on luokiteltu valtakunnallisesti merkittä-väksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi (Rakennettu kulttuuriympäristö; YM, Museovirasto; H:ki 1993).

Palstaviljelykulttuuri Pispalan rannassa kuuluu oleellisena osana Pispalan kulttuurihistoriaan. Helposti perustettavat moreenirinteet rakennettiin tiiviisti ja jyrkille rinnepihoille oli muutenkin vaikea sijoittaa kasvimaita. Ne ovat kuitenkin kuuluneet kaikkialla esikaupunkien työläisasuntoalueiden puolittaiseen omavaraistalouteen perustuvaan asumiskulttuuriin viime vuosikymmenille saakka. Pispalassa asukkaiden yhteisviljelyalueeksi muodostui luontevasti pehmytmultainen rantalaakio, johon rakentaminen oli silloisella hartiapankkitekniikalla mahdotonta. Alue oli vielä vuosisadan alkukymmeninä Pispalan kantatalojen peltoina, joista vähitellen muodostui yhtenäinen vuokrapalsta-alue Pispalan harjun lisääntyvän väestön tarpeisiin. Yhteinen viljelyalue on oleellinen osa Pispalassa vieläkin vallitsevasta tavallista yhteisöllisemmästä elämäntavasta, joka sai alkunsa sosiaalisesta yhtenäisyydestä ja tiiviistä rakentamisesta. Myöhemmin osa viljelyalueesta on muutettu puistoksi, mutta parhaat mustan mullan alueet ovat edelleen aktiivisessa viljelykäytössä. Nykyisin viljelijöistä lähes puolet on Pispalan ulkopuolelta, lähinnä keskusta-alueelta. Alue on Tampereen ainoa keskustan tuntumassa oleva, helposti autottakin saavutettava palstaviljelyalue.

Tampereen kantakaupungin yleiskaavan mukainen Pispalan palstaviljelykulttuurin tuhoaminen koskisi yli puolta kasvimaa-alueen pinta-alasta ja lisäksi sen parasta, mustamultaista osaa. Viheralueen hävittäminen heikentäisi oleellisesti Pispalan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön arvoa sekä Tampereelle suunnitellun kansallisen kaupunkipuiston kulttuurihistoriallista monimuotoisuutta ja siten sen kansallista arvoa. Edellä esitetyistä sekä näistä kansallisen kaupunkipuiston valmisteluun liittyvistä syistä yleiskaava tulisi jättää palsta-alueen osalta vahvistamatta ja palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.

 

Tampereella, 25. kesäkuuta 1998

Pentti Hakala
varapuheenjoht.
Kurpitsaliike
Virontörmänkatu 1 B
33450 Tampere

Pekka Kuisma,
puheenjoht.
Pispalan asukasyhdistys r.y.
Viikinsaarenkatu 1 B
33250 Tampere

Leena Piispa

Veikko Niskavaara

Ritva Ojalehto

 

Liitteet:

1. Oikeaksi todistettu jäljennös Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksestä 27.5.1998 § 109

2. Pispalan asukasyhdistyksen ym:n kannanotto 15.5.1997

3. Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen kirje 23.7.1997

4. Kurpitsaliikkeen ja Pispalan asukasyhdistyksen ym:n jatkokannanotto 14.10.1997

5. Yleiskaavaehdotukseen Ala-Pispalan / Tahmelan kasvimaa-alueesta tehdyt muistutukset:

a. Kurpitsaliike, Pispalan asukasyhdistys r.y. ym.

b. Naapurusto (sis. yli 50 allekirjoittajaa)

c. Maan Ystävät r.y.

d. Tampereen kasvitieteellinen yhdistys r.y.

Näiden liitteenä olevien muistutusten lisäksi viittaamme Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri r.y:n ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys r.y:n tekemiin muistutuksiin.

6. Luettelo Pispalan asukkaiden ja palstaviljelijöiden aloitteista yhteistyössä tapahtuvaan kasvimaa-alueen suunnitteluun

7. Ote palsta-alueen asemakaavan ideointikilpailun arvostelupöytäkirjasta

8. Lehtileikkeitä ( valokopiosivuja yht. 38 kpl )

9. Pispalalainen-lehti 1/98

 


Liite 6 (Valitukseen Ympäristöministeriölle 25.6.1998)

LUETTELO PISPALAN ASUKKAIDEN JA PALSTAVILJELIJÖIDEN ALOITTEISTA YHTEISTYÖSSÄ TAPAHTUVAAN KASVIMAA-ALUEEN SUUNNITTELUUN

 

15.5.1997 Pispalan asukasyhdistyksen ym. kannanotto Tampereen kaupungin ympäristölautakunnalle, Ympäristöviraston kaavoitusosastolle:

"Käsitellessänne Tampereen kantakaupungin yleiskaavaa ja asemakaavoitusta Ala-Pispalassa sijaitsevan Viikinsaarenkadun ja Isolähteenkadun välisellä alueella haluamme kohteliaimmin tuoda yksimielisenä kannanottonamme esiin, että toimenpide-ehdotusten ja kaavoituksen perustaksi on otettava alueella sijaitsevien kasvimaiden säilyttäminen. Suunnitelmista alueen kaavoittamiseksi tonttialueeksi tulee luopua. (..)" Ks. liite 2.

Elokuussa 1997 pidettiin kasvimaalla sadonkorjuujuhla, johon oli kutsuttu mukaan poliittisia luottamushenkilöitä sekä kaupungin edustajia kaavoitusyksiköstä. Kukaan ei saapunut. Palstaviljelijöitä oli paikalla 100 henkilöä, jotka päättivät järjestyä Kurpitsaliikkeeksi puolustamaan kasvimaita ja Pispalan kulttuuriympäristöä. Ks. lehtileike.

Elokuussa 1997 kävivät Ritva Ojalehto ja Tuula Dahlström esittämässä vetoomuksen kaupungin-hallitukselle kasvimaiden säilyttämisen puolesta. Asiasta ei syntynyt keskustelua. Käynnistä jäi kokoushuoneeseen muistoksi isokokoinen kesäkurpitsa ja kimppu kosmoskukkia.

14.10.1997 Kurpitsaliikkeen, Pispalan asukasyhdistyksen ja Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen sekä Pispalan Moreenin jatkokannanotto Tampereen kaunpunginhallitukselle, Ympäristöviraston kaavoitusyksikölle ja Tampereen kaupungin ympäristölautakunnalle:

"Käsitellessänne Tampereen kantakaupungin yleiskaavaehdotusta 1996 sekä Ala-Pispalan asemakaavoitusta esitämme, että nykyisin palstaviljelykäytössä oleva alue, joka rajoittuu lännessä Viikinsaarenkatuun ja Saunasaarenkadun pientaloalueeseen, pohjoisessa Tahmelan viertotiehen ja pientaloalueeseen, idässä Isolähteenkatuun ja etelässä Pyhäjärven rantaan, varattaisiin yleiskaavan muutosta paraikaa laadittaessa ryhmäpuutarha- ja palstaviljelyalueeksi (RP) ja virkistysalueeksi (V). Meneillään oleva alueen asemakaavoitus asuntoalueeksi tulee keskeyttää. (..)" Ks. liite 4.

16.10.1997 Jatkokannanotto toimitettiin saatekirjeen kanssa myös ympäristölautakunnan jäsenille, valtuustoryhmille sekä kaavoitusyksikön ja ympäristövalvontayksikön viranhaltijoille.

4.11.1997 toimitettiin ympäristölautakunnan jäsenille kommentti, jossa ilmaistiin tyytymättömyys asemakaavayksikön lausuntoon. Kommentissa pyydettiin kiinnittämään huomiota jatkokannanotossa esiin tuotuihin asioihin, jotka lausunnosta puuttuivat ja miksi alueen täydennysrakentamisella ei ole perusteita. Lausunnosta puuttuivat seuraavat seikat: asukastiheys Pispalassa on suurempi kuin muilla vastaavilla alueilla; Pispalan viheralueiden määrä on vähäisempi kuin kaupungissa keskimäärin; Pispala on kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti ainutlaatuinen. Asiasta toivottiin ympäristölautakunnan jäseniltä perehtynyttä keskustelua ja kannanottoa.

6.11.1997 ympäristölautakunta käsitteli ensimmäisen kerran Pispalan asukasyhdistyksen ym., Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen ja Kurpitsaliikkeen ym. sekä muiden yhdistysten palsta-aluetta koskevia aloitteita ja kirjelmiä. Asia jätettiin pöydälle.

17.11.1997 Tampereen kaupunginhallitus hyväksyi yleiskaavaehdotuksen, johon sisältyi noin 100 tiivistysrakentamiskohdetta. Ala-Pispalan/Tahmelan kasvimaa-aluetta ja ympäröivää viheraluetta koskevat, palstaviljelyn turvaavat kuntalaisten aloitteet eivät olleet yleiskaavakäsittelyssä mukana. Myöskään myöhemmissä vaiheissa kaupunginhallitus ei ole ottanut/kaavoitusyksikkö ei ole liittänyt aloitteita mukaan yleiskaavan valmisteluun.

18.11.1997 ympäristölautakunta käsitteli toistamiseen em. kannanottoja ja kirjeitä. Päätökseen sisältyy ‘yhteistyölauseke’ kasvimaiden maankäytön suunnittelusta.

25.11.1997 Kurpitsaliike jätti Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston opiskelijoille kutsun tulla mukaan asukaslähtöiseen asemakaavasuunnitteluun. Kaupungin ympäristöviraston asemakaavayksikkö oli antanut kasvimaa-alueen asemakaavasuunnitelman ideoimisen opiskelijoille kilpailutyöksi. Palstaviljelijät Lemmikki Louhimies ja Veikko Niskavaara olivat mukana kilpailun tuomaristossa saadakseen tietoa asian valmistelusta sekä osallistuakseen ja vaikuttaakseen kasvimaiden suunnitteluun.

30.11.1997 Kurpitsaliike ja Pispalan asukasyhdistys järjestivät symbolisen suojeluaidan rakennustalkoot viljelypalstojen tuntumassa. Talkoosopalle oli kutsuttu myös ympäristöviraston viranhaltijoita, ketään ei saapunut. Ks. lehtileike.

Syksyn 1997 aikana palstaviljelijät ja pispalalaiset kutsuivat kaupungin luottamushenkilöitä sekä viranhaltijoita tutustumaan kasvimaa-alueeseen ja keskustelemaan alueen tulevaisuudesta. Palstalla vierailivat Harri Kallio ja Jari Ruuska ympäristöviraston ympäristövalvontayksiköstä sekä muutama valtuutettu. Lisäksi Kurpitsaliike kutsui kokouksiinsa ympäristölautakunnan jäseniä sekä valtuuston jäseniä; kasvimaista ja kaavoitusasioista kävi keskustelemassa viisi luottamushenkilöä.

Syksyn 1997 aikana oli pyydetty kaupungin kaavoitusyksikköä järjestämään palsta-alueen kaavoitus ja tulevaisuutta koskeva paikallinen yleiskaavakeskustelu Pispalassa. Useista alueen asukkaiden pyynnöistä huolimatta tilaisuutta ei koskaan järjestetty. Lisäksi kaupunginhallitusta oli lähestytty pyytämällä saada tavata kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen marraskuussa 1997. Tilaisuutta tapaamiseen ei ole (vielä) järjestynyt.

28.1.1998 Pispalan asukasyhdistys ja Kurpitsaliike järjestivät Pispalan Haulitehtaalla yleiskaavoitusta ja kasvimaiden tulevaisuutta sekä Pispalan kulttuuriympäristöä koskevan keskustelutilaisuuden, johon oli kutsuttu alustajiksi yliarkkitehti Liisa Tarjanne ja ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander ympäristö-ministeriöstä, prof., kaupunkitutkija Briitta Koskiaho Tampereen yliopistosta sekä kaavoitusyksikön viranhaltijoita ja valtuuston jäseniä. Ainoana kaavoittajien edustajana paikalla oli asemakaava-arkkitehti Mikko Järvi. Lisäksi paikalla oli kahdeksan valtuutettua. Tilaisuudessa oli 70 henkilöä.

4.2.1998 Tampere-Forum järjesti yleisen kantakaupungin yleiskaavaehdotusta koskevan keskustelu-tilaisuuden. Tässä tilaisuudessa olivat paikalla kaavoitusyksikön edustajina kaavoituspäällikkö Jyrki Laiho ja yleiskaava-arkkitehti Toivo Hankonen. Tilaisuudessa käytettiin useita Ala-Pispalan kasvimaita koskevia puheenvuoroja.

Yleiskaavaehdotus oli nähtävillä 15.1.-13.2.1998.

Kaupunginhallitus käsitteli yleiskaavaehdotuksesta tehtyjä muistutuksia ja annettuja lausuntoja 11.5.1998 pitämässään kokouksessa.

22.5.1998 joukko palstaviljelijöitä jätti kaupunginhallituksen kokouksen 11.5.1998 § 297 päätöksestä kuntalain mukaisen oikaisuvaatimuksen sillä perusteella, että asukkaita ei ole kuultu päätöksen valmistelussa ja että yleiskaavaehdotuksesta jätetyt muistutukset on puutteellisesti käsitelty.

Ennen kaupunginvaltuuston yleiskaavakokousta 27.5.1998 kävivät Pispalan asukkaiden ja palstaviljelijöiden edustajat tapaamassa valtuustoryhmiä ja esittivät vetoomuksen, että kasvimaa-alue ja sitä ympäröivä viheralue jätettäisiin pois täydennysrakentamiskohteiden joukosta. Kokousten aikana ei syntynyt keskustelua, edustustoja kuultiin, mutta valtuutetut eivät ottaneet asiaan mitään kantaa. Käytäväkeskusteluissa kokousten ulkopuolella päästiin jonkin verran ajatusten vaihtoon. Ks. lehtileike.

27.5.1998 kaupunginvaltuusto hyväksyi yleiskaavaehdotuksen. Muutamat kiistanalaiset täydennys-rakentamiskohteet päätettiin jättää selvitysalueiksi. SE-merkintää esitettiin myös Ala-Pispalan/ Tahmelan palsta-alueelle, mutta esitys kaatui valtuuston äänestyksessä.

Keväällä 1998 ovat Pispan koulun kolmasluokkalaiset alkaneet viljellä omia palstojaan kasvimailla. Lapset ovat laittaneet maahan kasvamaan hernettä, porkkanaa, punajuurta, retiisiä, auringonkukkia ja kesäkurpitsaa kokeneiden viljelijöiden ja 4H-yhdistyksen opastamina sekä opettajiensa ja vanhempien tukemina. Kurpitsaliike tukee lasten harrastusta ja vaalii palstaviljelyn perinnettä.

Lisäksi Kurpitsaliike on tiedottanut monella foorumilla. Tampere-TV:n kolmiosaisessa Miljöömurha-sarjassa käsiteltiin ylipäänsä tamperelaista päätöksentekoa ja suunnittelukäytäntöä. Sarja tehtiin Kurpitsaliikkeen voimin. Lisäksi liike on organisoinut kaksi kansallista kaupunkipuistoa käsittelevää ohjelmaa Tampere-TV:hen. Tiedottamisen tavoitteena on ollut mm. tuoda esille kaupunkiluonnon monimuotoisuus, ekologisen kaupunkiasumisen mahdollisuus ja viihtyisän elinympäristön tärkeys.

 
(takaisin Kasvimaiden kaavoitus -sivun alkuun)