Johtopäätökset
Pispalan maankäytön problematiikka on tiedostettu tosiasia.
Mitä tehdä ainutlaatuiselle työläispuukaupunginosalle, jonka kulttuurihistoriallisia arvoja maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tulisi suojella?
Kuinka näiden suojeluvelvoitteiden mukaista maankäyttöä voitaisiin edistää, kun vuonna 1978 voimaan tullut asemakaava ei suojelumääräyksiä sisällä?
Pro - Pispala
Pispalalaiset ovat perinteisesti pyrkineet vaikuttamaan oman kotikylänsä maankäytöllisiin kysymyksiin, jollei muuten, niin valittamalla aktiivisesti erilaisista maankäyttöön liittyvistä kaupungin päätöksistä.
Tilanne on muistuttanut kolmekymmenvuotista sotaa.
Pispalan kulttuurihistorialliset arvot ovat murentuneet ja niiden paikalle on astunut asuinalueen noussut status ja maan arvo. Nämä ovat arvoja, joiden määrittely ei ole yksiselitteistä. Erityisesti tämän vuoksi asukkaat ovat halunneet tuoda oman pro-aktiivisen äänenpainonsa niistä käytävään keskusteluun.
Pispalassa on selattu ahkerasti muutaman vuoden ikäistä maankäyttö- ja rakennuslakia ja pyritty sisäistämään siinä esiintuotu vaikuttaminen omaan asuinympäristöön ja vastuu sen hyvästä hoidosta.
On mietitty erilaisia keinoja vaikuttaa asioiden tilaan ja todettu, että sen tulisi nykymaailmassa hoitua helpommin vuoropuhelun ja ennakoivan toiminnan, kuin reaktiivisen, valmiisiin suunnitelmiin reagoimisen avulla.
Keskeisenä keinona kaupunginosan "kehittämisessä", tai paremminkin sanoen maankäytön vaihtoehtojen löytämisessä, on pidetty asukkaiden mielipiteiden esiintuomista. Mitä me asukkaat haluaisimme Pispalalle ja sen kulttuuriympäristölle tapahtuvan?
Kulttuuriympäristöohjelma foorumina
Pispalan kulttuuriympäristöohjelma on tarjonnut kanavan näiden mielipiteiden esittämiseen.
Ensinnäkin tämä ohjelma kuvaa pienin välähdyksin sitä muutosta, jonka Pispala on kohdannut viimeisten 27 vuoden aikana - nykyisen asemakaavan voimassa ollessa.
Se mitä Pispalassa on menetetty on vaikeaa hahmottaa, koska sitä ei enää ole. Se elää vanhoissa kuvissa, ihmisten mielissä, kahvipöytien ja baarien puheissa. Sopeutuvainen ihminen pyrkii mielessään näkemään muuttuneen asuinympäristönsä sellaisena kuin se oli vasta äsken. Koettaa ajatuksen tasolla kieltää muutosta tapahtuneenkaan, elää lihallisesti nykyisyydessä, henkisesti eilisessä. Kylmien tilastojen ja pölyttyneiden arkistojen avaaminen sekä aiempien tutkimusten palauttaminen päivänvaloon ryöpsäyttää muutoksen raakuuden palasina, mutta silti konkreettisesti esille.
Vaatimus ihmisen mittakaavasta
Toisekseen Pispalan kulttuuriympäristöohjelma kertoo asukkaiden kokemista kulttuuriympäristön arvoista, joita ovat muun muassa pienimittakaavainen, monikerroksinen, kirjava rakentaminen; ihmisen mittakaavan omaavat, rauhallisesti liikennöidyt katutilat ja tiheän, kylämäisen rakentamisen mattoon reikiä syövät, avoimet viheralueet.
Asukkaiden mielissä Pispala on tasa-arvon ja vastuullisen vapauden tyyssija, joka katsoo kieroon elitismiä, pröystäilyä ja mahtipontisuutta, silti koittaen ymmärtää ja elää sen kanssa.
Ohjelman sanasto sisältää myös rakennetun ympäristön laatuun liittyviä sosiaalisia käsitteitä kuten yhteisöllisyys, järjestötoiminta ja yhteishenki. Nämä kaikki ylläpitävät tietoisuutta alueen historiasta ja luovat siitä kumpuavaa elävää, monialaista kulttuuria. Pispalan henkeen tuntuu kuuluvan tietty outous, uhmakkuus ja ulkopuolisuus, jotka sekoittuvat omaa kaupunkikulttuuria luovaksi, löyhästi järjestäytyneeksi voimaksi.
Pispalan vielä jäljellä oleva, historiallista ulottuvuutta omaava miljöö on jokaisen tunnistettavissa, myös niiden, jotka eivät ole harjulla sen suuren muutoksen aikaa eläneet.
Vanhemman miljöön kokeminen käy ikävä kyllä jokaisen vanhan rakennuksen purkamisen jälkeen vaikeammaksi ja liian usein tilalle astuu uudisrakentamisen mauttomuus, laittomuus ja ylilyönnit.
Kadonnutta suhteellisuudentajua ilmentävät rakennukset ovat ihmeellistä nyky-Pispalaa.
Lähiympäristön historian menetystä korostavat näkymien ja maisemien menetys ja välittömän asuinpiirin varjostuminen monoliittisilla uudisrakennuksilla. Uudistumisen vanavedessä uiva elitismi on erisuuri kuin tasa-arvo, varsinkin rakennetun ympäristön muodostaman elämänlaadun asteikolla mitattuna
Yleinen vai yksityinen etu
Pispalan kumppaneina 1970- ja 80- lukujen vaihteen perusparannuskokeilussa olivat muiden muassa Naantalin, Porvoon ja Rauman vanhat kaupungit, Helsingin Puu- Vallila ja Turun Port Arthur. Rakennetun ympäristönsä suhteen alueet olivat lähtökohdiltaan samantyyppisiä ( Pispala tosin vapaiten rakentunut).
Pispalaa on verrattu kaupunkirakenteeltaan aikanaan hyvin paljon samantapaiseen Helsingin Pasilaan.
Näiden kaupunginosien kohtalo antaa perspektiiviä sille mitä Pispalalle on tapahtunut ja mitä Pispalalle absoluuttisesti pahimmillaan olisi voinut tapahtua.
Keskeinen ero ensin mainittujen kaupunginosien maankäytön suunnittelussa on ollut siinä, että säilyneillä alueilla kaavoittaja on kantanut yleisen edun vastuun ja määritellyt maankäyttöä rakennussuojelun lähtökohdista.
Pispalassa vastuu suojelusta on jätetty kiinteistöjen omistajille. Ilman hihnaa omistajuus on hyödyntänyt Pispalaa niin kuin hyeena hyödyntää raadon.
Tänään Naantali on maan tunnetuimpia matkailukohteita. Porvoon ja Rauman vanhat kaupungit ovat molemmat UNESCO:n Maailmanperintökohteita. Puu-Vallilan epätodennäköinen, hiljainen keidas keskellä Helsingin vilinää yllättää todellisuudellaan. Portsa osoittanee jotain turkulaisten kokemasta kotiseuturakkaudesta ja ylpeydestä omaa historiaansa kohtaan.
Onko Pispalan muuttuminen Suomen ainutlaatuisimmasta järjestäytymättömästä esikaupunkialueesta elitistiseksi betoninukkumalähiöksi sitten ollut yleisen edun mukaista?
Pispala olisi jo suojeltu, elleivät tamperelaiset päättäjät näkisi tätä toisarvoisena tehtävänä. Asukkaiden keinot vaikuttaa edustuksellisen demokratian mukaiseen päätöksentekoon ovat rajalliset.
Pispalan rakennetun ympäristön suojelua ja yleensäkin maankäyttöä koskevissa kysymyksissä päätösten perusteluissa tulisi analysoida sitä, tukeeko päätös ensisijaisesti miljöötä säilyttävää yleistä etua vai purkajasaneeraajan yksityistä etua?
Päättäjät ovat (tai ainakin heidän tulisi olla) yleisen edun valvojia, joten tämä saattaisi pysähdyttää heidät miettimään päätöksen laajempia vaikutuksia.
Uusi suojeleva asemakaava
Tämän ohjelman laatiminen on osoittanut, että Pispalassa on jäljellä kulttuurihistoriallisia ja kaupunginosan rakennetun miljöön arvoja, jotka tulisi suojella.
Kestävin ja selkein keino tähän on uuden suojelukaavan laatiminen. Kaavan laatimisen tulisi lähteä ensisijaisesti asukkaita kuulemalla, todellisia vaihtoehtoja hahmottamalla. Tampereen kaupungin kuntademokratiayksikkö voisi ottaa vastaan suuren haasteen ja esittää Pispalaan asukaslähtöisen kaavan laatimisen kokeiluprosessia.
Sivistyneeseen lopputulokseen pääsemiseksi kaavan valmistelua varten pitäisi tehdä lisäselvityksiä muun muassa alueen luontoarvoista, ranta-alueiden käytöstä ja koko kaupunkiakin koskettavien, Pispalan kannaksen haasteellisten liikennejärjestelyjen vaihtoehdoista.
Kaupunginosakohtaisen rakennusjärjestyksen laatimista varten tehdyt selvitykset on teetetty riippumattomilla asiantuntijatahoilla ja tätä erittäin hyvää käytäntöä tulisikin jatkaa tulevissa selvitystöissä. Ensiarvoisen tärkeää maankäytön vaihtoehtoja mietittäessä on noudattaa näiden selvitysten suosituksia.
Pispalan miljöötä ei muodosta mikään yksittäinen rakennus, vaan niiden kokonaisuus. Kokonaisuutta puolestaan ei voi olla olemassa ilman sen pienintä osasta. Tämän vuoksi jokainen Pispalan vanha rakennus tulisi suojella. Vanha tulisi määritellä riippumattoman, Pispalan historiaan perehtyneen asiantuntijatahon puolesta.
Suojelun lähtökohtia
Ohjelmatyön aikana käydyissä, asukkaiden välisissä keskusteluissa suojelu on ymmärretty suhteutettuna Pispalan jo kokemaan muutokseen. Antikvariaattinen suojelu ei liene tavoiteltavaa ja sen puolustaminen tasa-arvon näkökulmasta saattaisi olla erityisen vaikeaa.
Sen sijaan suojelua, joka sallii tarvittaessa vanhan rakennuksen sopusuhtaisen laajentamisen ja tontin harkitun lisärakentamisen, siten, että vanhan rakennuksen tunnistettavuus säilyy, on pidetty tavoiteltavana.
Tällaisella lähtöperiaatteella laadittu kaava ei kohtuuttomasti haittaisi maanomistajan etua vaan loisi miljöötä, joka mittakaavansa puolesta kohtelisi kaikkia omistajia ja asukkaita tasapuolisemmin.
Sopusuhtainen, harkittu ja tunnistettavuus ovat vain muutamia rakentamisen laatua kuvaavia määreitä, joiden tarkkaa määrittelyä varten asiantuntija- ja asukassuunnittelijoiden välinen keskustelu on välttämätöntä.
Pispalan romantisointi ja henkilöhistoriaan tukeutuva mediajulkisuus on tulossa tiensä päähän. Miljöön rikkoutuminen on niin käsin kosketeltavaa, ettei sen jatkumiselta enää voida ummistaa silmiä.
Pispalan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön aluerajausta on ehdotettu supistettavan niin, että Pispalan harjusta leikattaisiin pois Tahmela, Hyhky ja Santalahti ja muodostettaisiin niin sanottu Pispalan rinne. Tämä on ymmärrettävää kun tunnetaan varsinkin Santalahteen kohdistuvat rakennuspaineet. Kulttuuriympäristön, Pispalaan avautuvien kaukomaisemien ja alueen sisäisten näkymien kannalta leikkaus on käsittämätön.
Keskustelu jatkuu
Pispala on täynnä mahdollisuuksia, joita ei kannattaisi menettää. Nyt tarvitaan tekoja näiden mahdollisuuksien säästämiseksi myös tuleville polville.
Tästä käytävän pohdinnan ja keskustelun pohjaksi Pispalan kulttuuriympäristöohjelma on koottu.