Piirros © Hanna- Tuulikki Andrews

Pispalan rakentamisessa on kaksi suurta ekspansiota. Ensimmäinen 1920- ja 1930-luvuilla, toinen 1980- ja 1990-luvuilla.

Rakennuskannasta

1920- ja 1930-luvuilla rakennettuja rakennuksia Pispalan koko rakennuskannasta oli vuonna 2002 24%. Ennen vuotta 1920 rakennettuja rakennuksia 17%. Ennen vuotta 1920 rakennetut ja vuosina 1921-1929 rakennetut rakennukset edustivat 32% Pispalan rakennuskannasta vuonna 2002.

Ennen vuotta 1945 rakennettuja rakennuksia oli vuonna 1960 suoritetun kiinteistölaskennan mukaan 83%. Vuoteen 2002 mennessä ennen vuotta 1950 rakennettujen rakennusten osuus oli tippunut 43 prosenttiin rakennuskannasta.

Tähän on vaikuttanut toisaalta vanhojen rakennusten purkaminen, mutta vielä voimakkaammin runsas avointen alueiden uudisrakentaminen.

Uusi rakennustekniikka on mahdollistanut (esimerkiksi paaluttamalla) aikaisemmin rakentamiseen kelpaamattomien alueiden käytön. On huomattava, että avoimen tilan tai yleisen rakentamisen alan hankkiminen - mikäli sitä tulevaisuudessa johonkin tarkoitukseen tarvittaisiin - tulisi pakkolunastuksina valtavan kalliiksi. Tästä näkökulmasta avoimella tilalla on erittäin suuri "optioarvo".

Kerrosala kertoo muutoksen

Kun tarkastellaan Pispalan rakentumista kerrosalan näkökulmasta, huomataan, että 1980- ja 90-luvuilla rakennettua kerrosalaa on lähes nelinkertaisesti (48% kokonaisalasta) verrattuna 1920- ja 30-luvuilla rakennettuun (13% kokonaisalasta). Toisen suuren rakennus ekspansion aikana, eli 1980- ja 1990-luvuilla rakennettuja rakennuksia Pispalan koko rakennuskannasta vuonna 2002 oli 35 %, eli lähes puolet enemmän kuin 20- ja 30-luvulla nousseita (24 %). Tämä suhde muuttuu jyrkemmäksi jokaisen vanhan rakennuksen purkamisen ja uuden rakentamisen myötä.

Pispala hämää silmää vaikuttamalla (ainakin paikoitellen) vanhalta kaupunginosalta.

Rakennuskannan valtaosa ja varsinkin suurin osa kerrosalasta on rakennettu vuoden 1980 jälkeen. Puu Pispala on parin viime vuosikymmenen aikana muuttunut lähinnä betonielementtirakenteiseksi rivi- ja kerrostalolähiöksi. Rakentamisen määrällisestä lisääntymisestä kertoo myös vertailu ennen vuotta 1920 rakennettujen ja toisaalta 2000-2003 rakennettujen rakennusten kerrosalan välillä. Uuden vuosituhannen kolmena ensimmäisenä vuonna rakennettua alaa oli vuonna 2002 8%, kun taas 1800-luvun lopun ja vuoden 1920 välillä rakennettujen rakennusten ala oli prosenttiyksikön verran vähemmän, eli 7%.

Asuntokannasta

Asuntojen lukumäärä Pispalassa vuonna 1971 oli 2998. Näistä 68% oli vuokra-, työsuhde tai tuntemattoman hallintasuhteen turvin asuttuja. Rakennuksia oli yhteensä 923 ja rakennettua kerrosalaa oli 167 313m². Asuinhuoneistojen keskimääräinen pinta- ala vuonna 1970 oli n. 36,3m² (KTLV 1974, 8 ). Vuoden 1960 kiinteistölaskennan mukaan asuinrakennuksista oli 60% pientaloja, mutta pientalojen osuus alueen koko asuinkerrosalasta oli vain 37%.

Vuonna 2002 asuntojen lukumäärä oli noussut koko Pispalassa 4061:teen. Arava-, korkotuki- ja muita vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja ja tuntemattoman hallintaperusteen turvin hallittuja näistä oli 52 prosenttia. Rakennuksia oli yhteensä 1089 ja kerrosalaa 362523m². Asuinhuoneistojen keskimääräinen pinta-ala yli kaksinkertaistui vuoteen 2002 mennessä ollen 75,6m². Pientalojen osuus asuinrakennusten määrästä pysyi vuoteen 2002 mennessä lähes ennallaan (59%), mutta niiden osuus koko alueen asuinkerrosalasta laski 29 prosenttiin.

Vuokra-asunnot vähentyneet

Vuokra-asuntojen suhde kaikista asunnoista on laskenut vuoden 1971 68 prosentista vuoden 2002 52 prosenttiin. Samalla aikajaksolla vuokra-asuntojen poistuma on ollut rajuinta Ylä- ja Ala-Pispalassa missä niiden määrä tippui 91%. Vuonna 1971 vähiten vuokra-asuntoja (55,7%) oli Tahmelassa. Tämän osa-alueen luonne on edelleen muuttunut omistusasumispainotteisemmaksi (vuokra-asuntoja vuonna 2002 33,7%).

Vanhaakin on

Vaikkakin Pispalan maankäytössä on "suojelevasta" asemakaavasta huolimatta - tai juuri sen ansiosta - hitaasti tuhottu suuri osa kaupunginosan vanhasta rakennuskannasta, on sitä kuitenkin vielä oikeastaan hämmästyttävän paljon jäljellä.

Ennen vuotta 1920 sekä 1920- ja 30-luvuilla rakennettuja rakennuksia oli vuonna 2002 jäljellä 442 kappaletta. (Useat näistä on viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana purettu).

Osin säilymistä selittää rakennusten kaavaakin korkeampi käytetty rakennusoikeus. Kiinteistöjen omistajat kuitenkin ansaitsevat suuren kiitoksen miljöön säilyttämisestä. Monesti korjausrakentamisen järkevyyttä aliarvioidaan ja kaavanmukaisen rakennusoikeuden alittamista pidetään taloudellisesti epäilyttävänä toimintana. Se ei kuitenkaan ole estänyt näitä reilua neljää sataa kiinteistön omistajaa pitämästä kiinni miljöötä säästävistä periaatteistaan.