Poliittista aktiivisuutta

Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota päättyi, kun aselepo tuli voimaan 4.9.1944 ja välirauha solmittiin 19.9. Useita vuosia armeijan riveissä olleet miehet pääsivät palaamaan kotiin. Rauhansopimus takasi toimintavapauden rauhan ja hyvien naapurisuhteiden puolesta toimiville järjestöille.

Suomessa sai lailliset toimintaoikeudet moni järjestö, joka oli tähän asti ollut viranomaisten vainon ja tarkkailun kohteena. Näitä olivat mm. Suomi-Neuvostolitto-seura (SNS), Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) ja useat muut vasemmistolaiset järjestöt. Ne ryhtyivät perustamaan perusosastojaan ympäri Suomea heti kun sota oli ohi - myös Pispalaan ja Tahmelaan.

Tungosta uusiin järjestöihin

Jo välirauhan aikana 1940 oli Suomessa toiminut 'Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden seura', jolla oli Pispalassakin kolme perusosastoa ja satoja jäseniä. Niihin kuuluneet ryhtyivät elvyttämään toimintaa heti kun sota loppui. Ensimmäisenä perustettiin jo marraskuussa 1944 SNS:n Pispalan osasto ja SNS:n Ylä-Pispalan-Tahmelan osasto. Niihin liittyi valtavasti ihmisiä: vuoden 1945 puolivälissä jäseniä oli yhteensä puolitoista tuhatta.

Pispalan Kommunistinen Yhdistys (PKY) perustettiin 21.12.1944 Ohriston kivihiomon verstashuoneessa. Kokouksia pidettiin ensin verstaalla, mutta kun se oli liian kylmä, kokoonnuttiin Haapaniemen yleisen saunan pukuhuoneessa. Yhdistyksen toiminta-alueena oli aluksi koko läntinen liitosalue: Pispala, Tahmela, Lielahti, Lamminpää, Rahola. Perustavassa kokouksessa oli läsnä 29 henkeä, mutta puoli vuotta myöhemmin jäseniä oli 163, joista neljäsosa oli naisia. Jäseniä tuli nopeasti niin paljon, että Pispalaan ja liitosalueelle oli pakko perustaa lukuisia uusia SKP:n perusosastoja.

SKDL:n Pispalan osasto perustettiin 1.1.1945 Haapaniemen saunalla. Kun muita toimitiloja ei ollut, saivat yleisten saunojen pukuhuoneet toimia kokouspaikkoina. Nämä järjestöt joutuivat kokeeseen eduskuntavaalityössä maaliskuussa 1945. Ne hoitivat itsenäisesti läntisen liitosalueen vaalityön. Ja hyvin hoitivatkin: SKDL:n vaaliliitto sai yli 55 % alueen äänistä. Kun sosialidemokraatit saivat äänistä n. 30 %, jäi porvarilliselle vaaliliitolle alle 15 %. Viimeistään tällöin alettiin yleisesti puhua 'punaisesta Pispalasta'.

Alkuvuonna 1945 perustettiin myös Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton (SDNL) perusosastot Pispalaan ja Tahmelaan. Syyskuussa 1945 niissä oli jo n. 300 jäsentä. Varhaisnuorison pioneeritoiminta virisi nopeasti: Pispalaan ja Tahmelaan sekä Lamminpäähän perustettiin pioneeriosastot, joissa oli yhteensä yli 300 jäsentä. Osastoille perustettiin yhteinen keskuselin 'Pispalanpiirin Pioneerineuvosto', joka toimi samalla niiden kannatusyhdistyksenä.

Pispalan Demokraattisten Naisten osasto perustettiin 7.10.1945. Pispalalaisten naisten aktiivisuus oli maankuulua. Myöhemmin perustettiin mm. Tahmelan Demokraattiset Naiset ja Rajaportin Naiset, jolla oli 1990-luvulle asti oma kerhohuoneisto Pispalan valtatien varressa.

Vanhatkin virkistyvät

Myös sosiaalidemokraattien toiminta virkistyi sodan jälkeen, ja alueella pitkään toimineen Pispalan sos.dem. yhdistyksen lisäksi perustettiin Pispalan sos.dem. Toveriseura, jonka jäsenmäärä kohosi nopeasti lähes sataan. Sosialidemokraattiset järjestöt perustivat ns. taloudellisen työväenyhdistyksen, nimeltään 'Työväenyhdistys Taisto ry'. Tämä yhdistys osti Pispalan työväentalon Pispalan Kannas Oy:ltä vuoden 1945 lopussa.

Sosialidemokraatit ja kommunistit järjestivät yhteistyössä ensimmäiset sodanjälkeiset vappujuhlat, ja niihin osallistui ennennäkemättömän paljon väkeä. Pitkä kulkue marssi Pispalan työväentalolta Pyynikintorille, jossa liityttiin tamperelaisten kulkueeseen ja jatkettiin Pyynikille, jossa pidettiin vappujuhlat. Illalla pidettiin työväentalolla vielä omat juhlat. Tällainen aktiivinen osanotto poliittiseen toimintaan leimasi Pispalaa siitä eteenpäin vielä pitkään. Pispala kantoi ylpeänä punaista leimaansa.

Sivun alkuun