Pioneeritoiminta Pispalassa

Poliittisten järjestöjen lisäksi Pispalassa perustettiin heti sodan loppumisen jälkeen myös nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöjä. Jo keväällä 1945 alueella toimi kolme pioneeriosastoa - Pispala, Tahmela ja Lamminpää - ja niissä oli yhteensä pari sataa jäsentä. Osastot jakaantuivat eri iltoina kokoontuviin pioneerikimppoihin, joilla oli omat ohjaajansa.

Toiminta oli pääosin leikkiä, laulua, askartelua, urheilua sekä retkiä ja leirejä. Pioneeriohjaajat olivat aikuisia ja heillä oli oma koulutusohjelma, kuka tahansa ei voinut alkaa pioneeriohjaajaksi. Pioneerien toimitilat olivat yleensä työväentaloilla, näin oli Pispalassakin niin kauan kuin työväentalo oli pystyssä. Pioneeriosastoilla oli omat kannatusyhdistyksensä, joihin työväenjärjestöt valitsivat edustajansa. Kannatusyhdistykset huolehtivat, että osastoilla oli taloudelliset ym. edellytykset toimia. Kuten siihen aikaan järjestöissä oli tapana, jäsenmaksun maksaminen oikeutti osallistumaan kaikkeen mitä järjestettiin. Järjestön tehtävänä oli hankkia varat tähän toimintaan.

Pispalan pioneereilla oli omintakeisen nerokas varainhankintakeino. Kun pispalalaisten perheenäitien piti päästä ostoksille Tampereen keskustaan, pioneerit kaitsivat heidän lapsiaan ja saivat palkkioksi rahaa osastolle. Pispalan pioneerit olikin niin hyvissä rahavaroissa, että jopa pioneerien piirijärjestö lainasi heiltä rahaa.

Pispalan pioneerit menestyivät erittäin hyvin pioneeriosastojen välisissä toimintakilpailuissa. Myös pioneerien henkisissä kilpailuissa tuli Pispalaan paljon palkintoja.

Pioneeritoimintaan kuului tutustuminen muihin kansoihin, varhaista kansainvälisyyskasvatusta voisi sanoa. Pioneerit olivatkin eniten maailmaa nähnyttä joukkoa sodanjälkeisessä Pispalassa. Kansainvälisiä pioneerileirejä pidettiin milloin Neuvostoliitossa, milloin Puolassa. Bukarestin nuorisofestivaaleilla Romaniassa v. 1953 oli Pispalan pioneerien edustajia. Matkustaminen läpi sodan runteleman Euroopan oli niin hidasta, että kotiinpaluu myöhästyi parilla päivällä.

Kun Ahjolan kansalaisopisto järjesti myös kaikenlaista kerho- ja harrastustoimintaa Pispalan nuorille kristilliseltä pohjalta, oli vastakkainasettelu valmis. Monet vasemmistolaiset kielsivät lapsiaan menemästä Ahjolaan, kun kokivat sen omien arvojensa vastaisena. Lopulta Ahjolan johto kutsui Pispalan johtavia kommunisteja tapaamiseen, jossa he selvittivät Ahjolan toiminnan periaatteita ja lupasivat, ettei Ahjolan kerhoissa käyville lapsille tuputeta kristinuskoa.

Kun sodanjälkeisen järjestötoiminnan keskeiset hahmot olivat tavanneet toisensa jo 1920-luvun lopulla Pispalan Järjestönuorissa ja pitäneet aatteellisesti ja poliittisesti yhtä siitä lähtien, ei Pispalan pioneereista enää noussut sellaisia voimakkaita vaikuttajia poliittiseen toimintaan. Osaltaan tähän varmaan vaikutti yhteisen toiminnan keskuksen, Pispalan työväentalon purkaminen v.1962, eli juuri siinä vaiheessa, kun nämä pioneerit olivat tulleet aikuisiksi ja heidän vuoronsa olisi tullut astua järjestötoiminnan johtoon.

Pioneerijärjestön - koko nimeltään Suomen Demokratian Pioneerien Liiitto - tarkoituksena oli tutustuttaa työläislapsia työväenliikkeen perinteisiin ja kasvattaa heitä työväenluokan maailmankatsomukseen. Samalla heille opetettiin yleistä säntillisyyttä ja kunnollisuutta.

Järjestö oli tarkoitettu alle 15-vuotiaille ja sen toiminta piti sisällään leikkisää yhdessäoloa ja yhteistä harrastustoimintaa. Tämän jälkeen oli tarkoitus siirtyä toimimaan nuorisoliittoon (SDNL), jossa opiskeltiin jo poliittisia perusasioita ja perehdyttiin toimintaan järjestöelämässä. Tämä oli peräisin ajoilta, jolloin työhön mentiin heti koulun jälkeen 13-14-vuotiaina, mutta äänestämäänkin pääsi vasta 24-vuotiaana. Nämä 15-24-vuotiaat saivat opiskella ja hajoitella poliittista toimintaa nuorisoliitossa.

Sivun alkuun