Pispalan kulttuuriympäristöohjelmaa varten järjestettyjen asukasiltojen sarja päättyi neljännessä tapaamisessa 20.4.2005. Tämän lisäksi vuoden aikana järjestettiin kaksi kävelykierrosta.

Asukasillan tarkoituksena oli aikaisempien johtopäätelmien pohjalta käytävän keskustelun avulla hahmotella ehdotuksia, joilla oletettavasti olisi positiivisia vaikutuksia Pispalan kulttuuriympäristöarvojen säilymiselle. Tämänkertaiseen tapaamiseen osallistui seitsemän henkilöä, kokonaisuudessaan ohjelmatyön laatimiseen on lähes puolentoista vuoden aikana ottanut osaa 200 henkeä.

Riittääkö rakennusjärjestyksen laatiminen

Asukkaat ovat kokeneet rakennusjärjestyksen laatimisen positiivisena askeleena kohti uuden asemakaavan laatimista. Kulttuuriympäristöohjelmaa tehtäessä, on kuitenkin käynyt selväksi, ettei rakennusjärjestys yksistään voi ratkaista kestävästi Pispalan maankäytön ongelmia. Alueen asemakaava on vanhentunut ja vetoaminen sen mukaisen maankäytön lainmukaisuuteen on ristiriidassa useiden maankäyttö- ja rakennuslain määräysten kanssa.

Käytännössä kaikki rakentaminen Pispalassa on sellaista, jolla on suuria vaikutuksia kulttuuriympäristöön.

MRL 60 § perusteella rakennusvalvontaviranomaisen tulee lupaharkinnan yhteydessä ilmoittaa kaavoittajalla kaavan ja voimassaolevan rakennuslainsäädännön ristiriitaisuudesta ja tarpeesta kaavan ajanmukaisuuden arviointiin. Näin ei kuitenkaan Pispalassa tapahdu.

Rakennusjärjestyksen laatimisen lähtökohtana on se, ettei järjestys voi olla ristiriidassa kaavamääräysten kanssa. On mahdollista, että rakennusjärjestys jää kuolleeksi kirjaimeksi ja ettei sillä ole varsinaista ohjausvaikutusta. Vaikkakin tätä ohjelmaa laatineet asukkaat ovat varsin yksimielisesti olleet rakennusjärjestyksen laatimisen kannalla, ei sen tehoon täysin luoteta.

Asemakaavan juridinen painoarvo on sen sijaan voitu selkeästi todeta Pispalassa. Sen ohjausvaikutus on ollut varsin sitova ja sen myötä alueen käyttö on hahmottunut vuosikymmenien ajan. Asukkaat kokevatkin tärkeänä sen, että nykyisen mukaiselle, valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön alueelle aletaan laatimaan uutta suojelukaavaa. Käynnissä oleva rakennusjärjestystyö ja sen tueksi laaditut selvitykset, kuten myös tämä ohjelma, voivat antaa tärkeää tietoa uuden asemakaavan laatimiseksi. Kaavan laatiminen vahvasti asukaslähtöisesti voisi olla oppiesimerkki paikallisen tietotaidon hyödyntämisestä kaavoituksessa.

Vuorovaikutteisuus eri intressitahojen välillä kaavan valmisteluvaiheessa voisi johtaa useampiin realistisiin vaihtoehtoihin ja siten vähentää kaavan nähtäville asettamisvaiheessa valitusten määrää.

Pispalan vanha kirjasto lähtee, liikennemerkki jää.

Suojelumääräyksistä

Vanhojen rakennusten suojelu jo sinällään ohjaisi varsinkin täydennysrakentamista tehokkaasti miljööseen paremmin sopivaan mittakaavaan. Olemassa olevien rakennusten suojelu tekisi pienten tonttien täydennysrakentamisesta haastavampaa, mutta lopputuloksena olisi pienipiirteisempi ja ihmisläheisempi miljöö. Vanhan rakennuskannan muodostaman kaupunkikuvan vaaliminen on lakisääteistä ja suojelumääräysten antaminen rakennuksille lopettaisi spekuloinnin sillä voidaanko niitä purkaa vai ei. Suojelu selkeyttäisi ja järkiperäistäisi huomattavasti maankäytön ohjausta. Turhien valituskierrosten väliin jääminen nopeuttaisi siten myös rakennushankkeiden toteuttamista.

Alueen rakennusinventointi antaa viitteitä vanhan rakennuskannan tilasta, mutta inventointi tulisi ulottaa koskemaan rakennuskantaa kokonaisuudessaan, jolloin voitaisiin arvioida alueelle sopimattoman uudisrakentamisen vaikutuksia miljöön laatuun ja erityisesti sitä, kuinka sen aiheuttamia vaurioita voitaisiin korjata. Etenkin vieraalla mittakaavalla rakennettujen kiinteistöjen naapureiden tulevaan maankäyttöön tulisi olla ohjeita jotka mahdollistaisivat niiden järkevän käytön, kuitenkaan jatkamatta välinpitämätöntä miljöön raiskausta.

On muistutettava, että ohjelmatyön aikana ei ole tullut esiin pyrkimystä estää uudisrakentamista, ainoastaan tarve vanhan rakennuskannan säilyttämiseen ja alueelle paremmin sopivaan uudisrakentamiseen.

Vanhan rakennuskannan käytön suhteen osallistujat ovat painottaneet ainakin kiinteistöjen ulkoasun suojelun tarvetta. Rakennussuojelulain mukaisen suojelun tiukkoja, myös mahdollisesti sisätiloja koskevia rajoituksia asukkaat eivät ole halukkaita ottamaan käyttöön, ellei rakennuksen interiöörillä todeta olevan sellaista erityistä arvoa, että näin tulisi menetellä. Vaikkakin sellaisten kiinteiden kalusteiden kuin esimerkiksi kaakeliuunien säilyminen on erittäin suotavaa, sisätilojen muokkaaminen erilaisiin ja muuttuviin tarpeisiin tulee olla sallittua. Kaavasuojelun tavoitteena Pispalassa tulisi olla eheän kokonaismiljöön kunnioittaminen ja vielä jäljellä olevien kulttuurihistoriallisten arvojen suojaaminen.

Ulkoasun suojelulla ymmärrettiin keskusteluissa muun muassa alkuperäisen ulkovuorauksen, vesikatteen, ikkunoiden ja ovien säilyttämistä ja entisöivää korjaamista. Täysin uudenlaisia materiaaleja kuten alumiinipokaisia, välipuitteettomia ikkunoita, profiilipeltikatteita ja julkisivujen muovipinnoitteita ei pidetty hyvinä ratkaisuina.

Peruskorjauksista

Ohjelmatyön aikana on kuultu kritisoitavan useassa otteessa perusparannuskokeilun aikana ylikorjattuja rakennuksia niiden sopimattomuudesta Pispalan maisemaan. Erittäin vanhoja ja maisemallisesti merkittäviä, perusparannettuja rakennuksia on jäänyt Pispalan rakennusinventoinnin ulkopuolelle siitä syystä, että inventoinnin suorittaja on pitänyt niitä liiaksi muutettuina.

Kieltämättä kokeilun aikaisten määräysten mukaan tehdyt korjaukset ovat usein vähentäneet rakennusten antikvariaattista arvoa. Korjauksilla on kuitenkin pelastettu purkamiselta tai tyhjilleen jäämiseltä kymmeniä rakennuksia, jotka nyt paremman tiedon turvin ovat korjattavissa ja entistettävissä lähemmäksi alkuperäistä olemustaan. Purettujen rakennusten kohdalla näin ei voida menetellä.

Pispalan rakentamiselle perinteistä on ollut rakennusten jatkaminen, laajentaminen ja korottaminen. Tämän perinteen esteeksi asukkaat eivät toivo suojelun muodostuvan. Alkuperäisenä säilyneen rakennuksen pitäminen ennallaan on erityisen arvokasta.

Vanhan rakennuskannan hyödyntäminen osana täydennysrakentamista on kuitenkin hyväksyttävää, mikäli vaihtoehtona on purkaminen ja täysin uuden rakennuksen rakentaminen. Luonnollisesti kaavamääräyksin tulee turvata se, että alkuperäisen rakennuksen hahmo on tunnistettavissa laajennuksesta ja että laajennus toteutetaan alkuperäistä rakennusta ja sen mittasuhteita kunnioittaen.

Ennen Tahmelan viertotien asfaltointia kadun pölynsitomiseen käytettiin jotain teollisuusjätettä, jonka käyttö oli erikoisen runsasta lähteen yläpuolella sijainneella linja-auton kääntöpaikalla. Pyörätien rakentaminen muinaismuistolain nojalla suojellun lähteen päälle ei sekään parantanut veden laatua.

Rakennusten ulkovaipan muutoksia ollaan asukkaiden keskuudessa valmiita hyväksymään silloin kun kellari-, vintti- tai muita tiloja otetaan asuinkäyttöön.

Myös merkittävien ulkorakennusten suojelua pidettiin tärkeänä. Usein niihin liittyy toiminnallisia arvoja, jotka kertovat menneisyyden elämäntavasta enemmän kuin itse asuinrakennukset. Tosin myös piharakennusten käyttö osana asuinrakennusten laajentamista hyväksyttiin. Jälleen uuden aukotuksen ja muiden muutosten tulee olla maltillisia ja rakennuksen alkuperäistä luonnetta tukevia.

Erityisen tärkeänä pidettiin riippumattoman, ulkopuolisen tahon antamaa arviota rakennussuunnitelmien laadusta ja soveltuvuudesta alueen miljööseen.

Suojelun porkkanoita

Kaupungin määrittelemän kiinteistöveron käyttö ohjauskeinona vanhan rakennuskannan korjaamiseen nousi esiin ryhmän keskusteluissa. Vanhan korjaajalle voitaisiin maksaa käänteistä kiinteistöveroa, joka ei rasittaisi kuntataloutta, mutta lisäisi kansalaisten kokemaa velvollisuudentunnetta rakennusperinnön hoidosta. Vastaavasti paikallisesti voitaisiin määrätä korkeampi kiinteistövero tai tuntuva haittavero vanhojen rakennusten purkajille.

Unionin tasolla on viime vuosina keskusteltu historiallisesti arvokkaiden rakennusten korjauksen arvonlisäverohelpotuksista keinona turvata niiden säilymistä. Tähän ohjaavan direktiivin voimaantulo luonnollisesti tukisi myös Pispalan vanhan rakennuskannan säilymistä.

Uudisrakennuksen turha korotus on vältetty sijoittamalla autotalli erilliseksi massaksi.Kokonaisuus olisi saatu vielä sirommaksi ilman suurta lasitettua parveketta. Kuva 2005 PV.

Neuvontapiste

Tiedonsaannin merkitystä vanhojen rakennusten korjaamisesta korostettiin keskustelussa. Nykyajan määräys- ja byrokratiaviidakko vieraannuttaa normaalin rakentajan jo muutenkin vaikeasti lähestyttävästä rakentamisesta.

Vanhan korjaaminen kuitenkin on mahdollista ja jopa helppoa aikanaan käytettyjen maalaisjärkisten materiaalien ja rakennusmenetelmien ansiosta. Nykyaikaisten rakennusmateriaalien käytöstä ei ole välttämättä kovin pitkäkestoista kokemusta. Esimerkiksi vedeneristysmateriaalit saattavat vaatia erityiskoulutusta tai- laitteita, mikä vaikeuttaa varsinkin omatoimikorjaajan työtä.

Pispalan korjausrakentamisen neuvontapistettä, jota Pispalan asukasyhdistys ylläpitää Kurpitsatalolla (Isolähteenkatu 2) tulisi kuitenkin tukea kaupungin taholta sen toiminnan vakiinnuttamiseksi. Neuvontapiste on saanut apua Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestari Tapani Koiraselta ja sen toiminnan laajentamiselle on selkeää tilausta.

Keskus voisi toimia paikkana jonka kautta korjaaja tavoittaa eri alojen suunnittelijoita, rakentajia ja tavaran toimittajia. Korjaajien välisen kokemusperäisen tiedon vaihtokeskuksena neuvontapiste puoltaa myös paikkaansa. Toimintaan voitaisiin sisällyttää lapsille ja nuorille suunnattua ympäristökasvatusta eräiden muiden korjausrakennuskeskusten tapaan.

Rakennustavaran kierrätys ja rakennusmateriaalien välittäminen voisivat myös kuulua neuvontapisteen toimialaan, jolloin se voisi palvella myös Pispalaa laajempaa aluetta.

Korjausrakentamiseen kannustavien avustusten hakuun opastaminen olisi yksi neuvontapisteen luonnollinen toimintamuoto. Piste voisi vaikuttaa myös siihen, että kaupungin korjausavustuksia myönnettäisiin myös historiallisesti arvokkaan rakennuskannan korjaamiseen

Uudisrakentamisen mittakaava

Tiiviisti rakennetussa Pispalassa vaikuttaa olleen jonkinlainen kirjoittamaton sääntö siitä kuinka rakentaminen sijoittuu suhteessa naapureihin. Suuretkaan rakennusmassat eivät ole täysin varjostaneet naapurikiinteistöjä tai vieneet niiden näkymiä. Nykyajan yksityisyyttä korostava ajattelutapa on unohtanut tämän ja yhä useammin uudisrakentaminen aiheuttaa merkittävää haittaa ympäristön kiinteistöjen nykyiselle ja tulevalle käytölle.

Olemassa olevaa rakennuskantaa massiivisempi rakentaminen saattaa johtaa dominoefektiin, jonka seurauksena naapurikiinteistöjen ainoa järkevä käyttömahdollisuus on rakentaa vielä korkeampia ja massiivisempia rakennuksia asuntojen valoisuuden ja näkymien mahdollistamiseksi. Pispala on kuin ylimielisten pikkulasten leikkikenttä, vain isompi on tarpeeksi iso.

Asukkaiden mukaan seuraavien määrittelyjen mukaan toteutettu uudisrakentaminen olisi Pispalaan sopivaa:

1. Ei varjosta naapuria
2. Ei peitä naapurin näkymiä
3. Ei nouse tarpeettomalle jalustalle
4. Ei omaa maanpäällistä kellarikerrosta
5. On ennemmin kapea- kuin leveärunkoinen (maks. 8 metriä)
6. Ei sisällä kahden tai useamman kerroksen korkuisia huonetiloja
7. Ei avaudu valtavilla lasipinnoilla
8. Rakentuu mieluummin useista erillisistä ja erikokoisista massoista kuin yhdestä monoliitistä
9. On jyrkkäkattoinen (yli ¾- suhde)
10. Ei seiso autotallien päällä vaan niiden vieressä
11. Parvekkeet ovat pieniä. Niitä ei ole katettu, eikä lasitettu
12. Noudattaa kestävän kehityksen periaatteita
13. Rakennuksen harjakorkeus on määrätty ympäröivän rakennuskannan valonsaanti ja näkymät huomioiden
14. Rakennusoikeus määritellään kuutiometreinä, jolloin ylikorkeiden huonetilojen mielekkyys tulisi rakentajan harkittavaksi.
15. Rakennustoimenpiteen sopivuuden Pispalaan arvioi riippumaton asiantuntijataho, ei kaupungin viranomainen tai lautakunta Vaikkakin vastuu kulttuuriarvoista Suomen perustuslain mukaan kuuluu kaikille, pitivät asukkaat kaupungin mahdollisuuksia tukea ja edistää kulttuuriympäristön arvojen säilymistä omiaan suuremmiksi.

Mitä isot edellä...

Asukkaiden käsityksen mukaan kaupungin tulisi toimia esimerkillisesti edellä mainittujen arvojen säilymisen tukemiseksi, mihin voitaisiin vaikuttaa muun muassa seuraavien toimenpiteiden avulla:

1. Kaupungin omista kiinteistöistä pidettävä huolta
2. Kiinteistöt korjattava ja pidettävä vuokrattuna tai muussa yleishyödyllisessä käytössä
3. Korjaaminen tehtävä rakennusten historiallista arvoa säilyttäen
4. Viher- ja ranta-alueet tulee pitää siisteinä ja avoimina kaikille kaupunkilaisille
5. Yleiset ja viheralueet tulee siivota roskista
6. Kadut tulisi tehdä mahdollisimman kapeina ja huonosti läpiajoliikenteelle sopivina
7. Vielä olemassa olevat hiekkapintaiset kadut tulisi säilyttää sellaisina
8. Läpiajoliikennettä tulisi rajoittaa yksisuuntaisilla, päättyvillä ja pihakaduilla
9. Pulterimuureja tulisi opetella taas latomaan käsin. Ne ovat kestäviä ja orgaanisemman näköisiä, kuin maakostean avulla tehdyt" norsuaidat".
10. Puuaitojen rakentamisessa tulisi olla enemmän vaihtelua ja materiaalina joko tavallinen tai lämpöpuuta, ei painekyllästetty.
11. Aitojen maalaukseen tulee kannustaa
12. Portaiden rakentamisessa tulee myös käyttää lämpöpuuta.
13. Sadevesiviemäröinnin tarvetta tulee tarkastella kriittisesti
14. Peruspalvelut (terveydenhuolto, koulut, päiväkodit, yms.) alueen asukkaille tulee säilyttää fyysisesti Pispalassa ja Y- tonttien säilyttämisellä tulee varautua näiden palveluiden tulevaisuuden tarpeeseen.
15. Kolmannen sektorin tuottamat, osittain kaupungin rahoittamat palvelut (kirjasto, työllistämisprojektit, yleinen sauna, kokoustilat, tapahtumatuotanto) tulee varmistaa tukemalla niiden käytössä olevien tilojen käyttömahdollisuuksia.
16. Kaupungin vuokratuotantoa Pispalassa tulee lisätä alueen sosiaalisen rakenteen yksipuolistumisen välttämiseksi. Kaupungin tulisi pitää vuokrattuina ja hoidettuina sen omistuksessa olevat vuokrakiinteistöt ja tarkastella näiden tonttien soveltumista vanhaa rakennuskantaa säilyttävään, sosiaaliseen täydennysrakentamiseen.
17. Ryytimaat tulee säilyttää kaikille avoimena viheralueena, jonka yhtenä käyttönä on palstaviljely. Alueelle voidaan kehittää lisää erilaisia toimintoja (esim. polkuja ja puistoja), jotka tukevat sen luonto- ja maisema- arvojen säilymistä.
18. Tahmelan lähteen puhdistamiseksi tulee tehdä tutkimus ja se tulee toteuttaa lähteen arvot säilyttäen ja palauttaen.
19. Pispalan kulttuuritoimintoja ja taiteilijoiden toimintaa tulee tukea toimitilojen osoittamisella niille. Tällainen paikka voisi olla muun muassa Santalahdessa sijaitseva OTK:n tulitikkutehdas.
20. Santalahden rakentamisen kanssa tulisi edetä erittäin maltillisesti ja eri vaihtoehtoja tutkien. Rantaväylän leventäminen kuusikaistaiseksi ei edusta kestävää maankäyttöä. Kaavaillun kerrostalolähiön sijaan alue voisi olla huomattava pientaloalue, jolloin rakentaminen soveltuisi viime vuosina toteutettua paremmin Pispalan luonteeseen.
21. Hyhkyn lahden kunnostus tulee suunnitella ja toteuttaa järviekologiaa kunnioittaen.
22. Uittotunnelit tulisi saattaa järkevään käyttöön esimerkiksi kevyenliikenteen väylinä.
23. Tulee tutkia mahdollisuudet rakentaa Pispalan ja kaupungin keskustan yhdistävä rantapolku.
24. Pispalan tori voitaisiin rakentaa Hirvikadun ja Tahmelan viertotien risteykseen. Kaupan ja kirjaston, sekä bussilinjan risteyskohdassa alueelle voitaisiin keskittää myös muuta palvelurakentamista. Muun muassa nuorisotilalle on tarvetta, samoin kaupunginvuokra-asunnoille. Näin myös asuinrakentaminen voisi olla osa tontin käyttöä. Toritilaa rajaavat rakennukset tulisi rakentaa puusta, jolloin ne olisivat esimerkkinä myös muille alueen rakentajille. Katujärjestelyjä voitaisiin muuttaa niin, että alue rauhoittuisi oikeaksi toriksi.
25. Pispalan valosaasteen määrää tulee vähentää teknisin ratkaisuin ja mahdollisesti katuvalojen käyttöaikaa vähentämällä.
26. Pispalassa sijaitsevat hiljaiset alueet tulee huomioida ja säilyttää.. liikenneratkaisuissa ja rakentamisessa. Rakennusten ilmanvaihtolaitteistojen melutasoa tulee laskea. Painovoimaista ilmanvaihtoa tulee suosia.