Piirros © Hanna- Tuulikki Andrews

Vuonna 1968 julistetun asemakaavakilpailun kilpailuasiakirja alkoi Lauri Viidan sanoin “Isänmaata myytiin” (Tampereen kaupunki 1968, 3).

Tavoitteena oli “arkkitehtonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen sekä taloudellisesti toteuttamiskelpoisen asemakaavallisen perusratkaisun aikaansaaminen lähitulevaisuudessa uudelleenrakennettavaksi tulevan Pispalan kaupunginosan käsittävälle alueelle” (Tampereen kaupunki 1968, 5).

Kilpailun uudelleenrakentamiseen tähtäävä tavoite edusti Suomen rakennushistoriassa yleistä (ja Tampereella edelleen suosittua) rakennetun ympäristön kehittämisratkaisua; purkamista ja tehokasta uudelleen rakentamista.

Kaupunkikuvan pirstoutumisesta ja tästä aiheutuvista sosiaalisista ongelmista huolimatta usko rakennetun ympäristön muutoksen tarpeeseen oli suuri.

Talouselämän etuja palvelemaan valjastettu kaavoitus noudatti kiinteistösijoittamisen lainalaisuutta: “jos kiinteistön tuotto, sen jälkeen kun on vähennetty hoitokulut, alittaa esimerkiksi vastaavan uuden rakennuksen ( ja usein uuden rakennusoikeuden) tuoton tai uudesta rakennusoikeudesta johtuvan omaisuusveron, on saneeraus edessä” (Laurila 1978, 12).

Kiinteistöjen tuoton maksimointi vaati Pispalan uudelleen kaavoittamista.

Pispalakuvaus kilpailuasiakirjassa

Pispalan arvoina koettiin olevan lähinnä sen maisemat ja kaupungin läheisyys. Rasitteina olivat vanhan rakennuskannan ja vanhojen asukkaiden yhdessä muodostamat sujuvan maankäytön hidasteet.

Asemakaavakilpailun kilpailuasiakirja kuvasi Pispalaa seuraavasti:

“Kokonaisuutena kilpailualue muodostaa paikoitellen hyvinkin jyrkkään harjun rinteeseen porrastettuine rakennusryhmineen omalaatuisen viehättävän kaupunginosan, joka monella tavalla on mm. inspiroinut tamperelaiskirjailijoita heidän luomistyössään. Alueen sosiaalinen rakenne on kuitenkin jo muuttumassa ja alkuperäinen miljöö katoamassa.” “Tällä hetkellä on lähinnä asuinrakennuksia käsittävä rakennuskanta suurimmaksi osaksi yli-ikäistä. Rakennustaiteellisesti merkittäviä rakennuksia ei alueella ole” (Tampereen kaupunki 1968, 15).

Kilpailutyön perusmitoituksesta kerrottiin seuraavaa;

“Kilpailun toimeenpanijan käsityksen mukaan tulisi alueelle voida sijoittaa asunnot 6000–10 000 asukkaalle. Yhtä henkilöä kohti lasketaan tarvittavan 30m² kerrosalaa.” “Kilpailualueen uudelleen rakentaminen tulee todennäköisesti tapahtumaan hajanaisesti ja verraten hitaasti lähinnä yksityisten rakennusyritysten toimesta.” “Myöhemmin tulee alueelle rakennettavaksi 1300 oppilaan ala- ja yläasteen käsittävä kansakoulu, jonka tontin tulee olla pinta-alaltaan 4ha. Sen tulisi olla keskeisesti sijoitettu asuntoalueisiin nähden” (Tampereen kaupunki 1968, 19)