Aloitteita ja päätöksiä

Tahmelan rannan kasvimaa-alueen suunnittelu ja käyttö nousi julkiseen keskusteluun vuoden 1997 alkupuolella.

Tampereen kaupungin yleiskaavan uudistuksessa vuosikymmenet pispalalaisten ja muiden palstanviljelykäytössä ollut alue nimettiin asuntorakentamisen tiiivistamisalueeksi.

Tällä sivustolla olevat kansalaisjärjestöjen tuottamat asiakirjat ja viranomaisten päätökset liittyvät tähän yleiskaavavaiheeseen ja sitä seuranneeseen valitusprosessiin (1997-2003).

Kaavoituksen taustaa ja käsittelyvaiheet tiivistetysti:

Yleiskaavavaihe 1997-2000
Tampereen kaupungin yleiskaava hyväksyttiin vuonna 2000. Tähän vaiheeseen liittyvät yhdistysten kannanotot kokoavat kaikki ne tärkeimmät kasvimaiden säilyttämisperusteet, mitä silloin osattiin miettiä, nimittäin Muistutus, Valitus ja Vastine.

Kaupunki siis antoi oman lausuntonsa Ympäristöministeriölle yhdistysten valituksista. Lausunto sisältää myös yhdistysten valituksen perustelut ja esittää oman näkemyksensä. Yhdistysten Vastine kommentoi näitä.
- Tampereen kaupungin lausunto yhdistysten yleiskaavavalituksiin.

Yleiskaavavaiheessa yhdistykset tuottivat myös koko joukon aloitteita ja vaatimuksia säilyttämisperustelujensa tueksi. Niistä tärkeimmät:

Arvio ja yhdistysten tuorein kannanotto 15.2.2008

Kaupungin päätökseen yleiskaavasta ei pystytty vaikuttamaan. Ainoa tulos oli lupaus näkemysten huomioimisesta tulevassa asemakaavassa

Nykynäkökulmasta kenties tärkein asiakirjoista löytyvä argumentti on osoittaa yleiskaavan suurpiirteisyys, puuttelliset pohjaselvitykset ja vaikutusten arvioinnit sekä kaupungin lupaus kattavien selvitysten tekemisestä asemakaavoitus -vaiheessa.

Juuri näihin seikkoihin kiinnitetään huomiota yhdistysten tuoreimmassa kannanotossa vuoden 2007 lopussa käynnistyneen asemakaavoituksen ensimmäisen vaiheen osallistumis-ja arviointisuunnitelmaan.

Siinä todetaan että kaupungin on lunastettava lupauksensa. Nyt käynnistyneen asemakaavan uudistamisen yleistarkasteluvaiheessa tulee tehdä palstanviljely -alueesta ne kattavat selvitykset ja arvioinnit jotka yleiskaavoituksessa jäivät tekemättä.

Valitusprosessi 2001-2003
Kaupungin päätöksiin kirjelmillä ei siis pystytty vaikuttamaan mutta ympäristöministeriön päätöksiin valitukset sen sijaan vaikuttivat.

Ympäristöministeriön päätös vuonna 2000 jätti vahvistamatta yleiskaavan Pispalan palstaviljelyalueen kohdalla.

Perusteena oli että alueen nykyistä viljelykäyttöä ei ole riittävästi huomioitu eikä yleiskaavoituksessa ole tehty riittäviä ympäristövaikutusten arviointeja.

Tampereen kaupunki valitti ympäristäministeriön päätöksistä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), joka päätti äänestyksellä 3-2 hyväksyä kaupungin valituksen. Tämän jälkeen Ympäristöministeriö joutui vahvistamaan yleiskaavan.

Viranomaispäätökset

Yhdistykset ja viranomaispäätökset

Kurpitsaliike, Pispalan Asukasyhdistys ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys valittivat vielä KHO:een. Yhdistykset katsoivat, että ympäristöministeriön yleiskaavan vahvistava päätös perustuu virheelliseen tietoon tai erehdykseen ja on rakennuslaissa määritellyn kestävän kehityksen periaatteen vastainen. Kannanotossa vaadittiin, että ympäristöministeriön päätös kumotaan tai että korkein hallinto-oikeus purkaa 20.11 tekemänsä päätöksen ja lähettää kaavan Pispalan kasvimaiden osalta ympäristöministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. KHO ei hyväksynyt valitusta. Lopputuloksena yleiskaava jäi voimaan kaupungin esittämässä ja hyväksymässä muodossa.

Kurpitsaliiikkeen näkökulmia ja tunnelmia KHO:n päätöksen jälkeen

Ville Järven Kurpitsaliikkeen kasvimaiden säilyttämisperusteluja kertaava ja osin henkilökohtainen näkökulma kasvimaakeskusteluun on edelleen tutustumisen arvoinen.

Pirkanmaan maakuntamuseon lausunto Tahmelan ryytimaista

Pyydettyssä lausunnossaan KHOn päätöksen jälkeen museo katsoo että Pispalan asutus- ja maankäyttöhistorian näkökulmasta kasvimaa-alue voidaan nähdä viimeisenä, suhteellisen laajana, Pispalan vanhemmasta agraarikäytöstä kertovana alueena. Nykyisessä viljelykäytössä, avoimena maisematilana se tuo yhä ajallista syvyyttä kulttuuriympäristöön. Museo katsoo, että asia tulisi huomioida alueen maankäyttöä suunniteltaessa.