Piirros © Hanna- Tuulikki Andrews

Pispala, koko Maailma! Maailmassa on paljon kummallista, sen tietää jokainen. Mutta se on meidän mielestämme kummallisinta, että suomalaiset matkustavat ulkomaille katsomaan kummallisuuksia, vaikka omassa maassakin niitä olisi. Ja niitä on.

Maailman kummallisin paikka on mielestämme Pispala. Emme tahdo väitellä, vaan sanomme: meidän mielestämme.

Jos avaamme silmämme ja rupeamme katselemaan Pispalaa, niin huomaamme siinä paljon yhtäläisyyttä suuren maailman kanssa. Ruotsiin emme vertaa, sillä se hävisi maaottelun. Norjassa on salapoliisi Asbjörn Krag, Pispalassa etsiväpoliisi Ahola, Yhdysvalloissa on kuuluisa Long Island, Pispalassa Pyhäjärven rannassa sijaitseva hiekkaranta, Kiinassa on pitkä rajamuuri, Pispalassa kaupungin rajalla kivimuuri, Ranskassa onEiffel- torni, Pispalassa haulitorni, Ranskassa on Notre Dame, Pispalassa on rukoushuone, Hollannissa on kanavat, Pispalassa uittotunneli. Venäjään emme vertaa, sillä Kosola on sanonut, että se kohta kuuluu Suomelle. Ja sanoista tekoihin.

Emme vertaa enempää, sillä kohta Pispalaan tulisi kansainvaellus, emmekä me ole valmistaneet pelipankkeja, emmekä alistaneet rakkauskauppoja kunnan silmälläpidon alaisiksi. Nojautuen edellä olevaan voimme huudahtaa: Pispala, koko maailma!

Lauri Viita 14 v., Pispalassa 1931 totesi Lauri Viita koulukirjoituksessaan vuonna 1931 ja vertasi Pispalaa ja sen ihmeitä muualta Maailmasta löytyviin. Sitten Viidan nuoruuden ja eritoten viimeisten 30 vuoden aikana Pispalan ihmeitä on monen betonimyllärin toimesta muutettu erilaisiksi, useimmiten tavanomaisiksi. Pispala oli jotain varsin ainutlaatuista kun sen voimassaolevaa asemakaavaa alettiin 1960- luvulla laatia.

Nykyään Pispala ilmentyy paikoitellen sellaisina muotoina, joita ei voi juuri erottaa muualle rakennetuista. Turkulainen ja pispalalainen yhden perheen talo voi olla samalta talotehtaalta, pietarilaisen ja pispalalaisen rivitalon materiaalit ja muoto samoja, espanjalainen kerrostalo Santalahteen nousseen kopio, tai toisin päin. Kulttuuriympäristön omintakeisten arvojen vaalimisen näkökulmasta Pispalan muuttuminen koko Maailmaksi ei ole sen tavoiteltavampaa kuin koko Maailman muuttuminen Pispalaksi. Paikallinen erilaisuus ja omintakeisuus on rikkautta varsinkin historiallisissa kulttuuriympäristöissä.

Kansainväliset sopimukset

Useat kansainväliset sopimukset, julistukset ja suositukset velvoittavat kulttuuriympäristöissä tapahtuvaa maankäyttöä. Kansainvälisten sopimusten kautta on pyritty luomaan kulttuuriympäristöjen hyvään hoitoon ja suojeluun tähtääviä toimintamalleja ja lainsäädäntöä. Kulttuurisesti kehittyneempien ja pidempijaksoisen kaupunkikulttuurin omaavien valtioiden kokemusten perusteella on odotettu sitoumukset hyväksyneiden maiden aktiivisesti ryhtyvän sellaisiin toimiin, joiden kautta universaaleja, ja siten kaikille maailman kansalaisille kuuluvia, rakennetun ympäristön kulttuuriarvoja voitaisiin säästää tuleville polville.

Sopimusten “merkitys kansainvälistä ympäristöoikeutta edistävinä tekijöinä on suuri, vaikka ne normeina ovat peräisin sellaisista asiakirjoista, joita ei ainakaan ensisijaisesti ole luettu perinteisiin oikeuslähteisiin. Ne ovat ensisijaisesti moraalisesti ja poliittisesti sitovia ja ovat sellaisina johtamassa sitovampien määräystenantamiseen.” (Syrjänen 1999, 106) Alle on koottu osa niistä asiakirjoista, joiden suositusten mukaisesti Pispalankin maankäytön tulisi toteutua.

Historiallisten alueiden suojelu

Unescon yleiskokouksen 1976 Suosituksessa historiallisesti huomattavien alueiden suojelusta ja merkityksestä todetaan,

“Tämän suosituksen hengen ja periaatteiden mukaisesti jäsenvaltion ei tulisi ryhtyä mihinkään, mikä hävittäisi tai muuttaisi kyseisen valtion alueella sijaitsevien historiallisesti huomattavien kaupunginosien, kaupunkien ja alueidenluonnetta.” (www.vyh.fi/aluekayt/kulttymp/kvsop/sopalue.htm)

Lisäksi jäsenmaita kehotetaan laatimaan toimintaohjelmia, suojelusuunnitelmia sekä ottamaan lainsäädännössään huomioon historiallisesti huomattavien alueiden suojelu, restaurointi ja elävöittäminen. Suosituksessa korostuu kaupunkisuunnittelun, tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön merkitys.

Kestävä kehitys

Vuonna 1987 Brundtlandin komission Yhteinen tulevaisuutemme- raportissa lanseeraaman kestävän kehityksen käsitteen yhtenä osana on kulttuurinen kestävyys. Tämä liittyy läheisesti taloudellisen ja ekologisen kestävyyden varjoon jääneeseen sosiaaliseen kestävyyteen.

“… kestävän kehityksen periaatteen mukaiset päätökset tehdään aina tulevien sukupolvien hyvinvointi mielessä: neuvottelupöydässä istuvat edustavat siis lapsenlapsiemmeetua.” (formin.finland.fi/doc/FIN/Keke/historia. html)

Hyvin säilynyt ja historiallista syvyyttä omaava kulttuuriympäristö antaa tuleville sukupolville mahdollisuuden ymmärtää heidänesi- isiensä, eli meidän, elämää.

Pitkälti Brundtlandin komission työstä alkunsa saanut tahto pyrkiä ratkaisemaan vakavia ympäristöongelmia on johtanut muun muassa Kioton ilmastosopimuksen ratifiointiin. Kulttuuriympäristöjen hoitoon tällä on yhteys ainakin sitä kautta, että vanhan rakennuskannan korjaaminen on tehokkaampi tapa rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä kuin purkaminen ja uudelleenrakentaminen. Pispalaa ajatellen vanhat( ja myös uudet) puurakennukset jo sinällään toimivat hiilinieluina( puurakenteisiin varastoituu hiilidioksidia) kun taas uudisrakentamisessa runsaasti käytettyjen materiaalien( kuten betoni, teräs, alumiini) valmistus lisää päästöjä.

Rakennustaiteellinen perintö

Vuonna 1985 Euroopan neuvostossa solmittiin Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskeva yleissopimus, joka “käsittää kulttuurimuistomerkit, rakennuskokonaisuudet sekä ulkoilmakohteet. Sopimuksen päämääränä on rakennustaiteellisen perinnön tunnistamisen helpottamisen, suojelun ja säilyttämisen sekä sopimuksen sisältöön liittyvän Eurooppalaisen yhteistyön edistäminen. Sopimusosapuolet sitoutuvat mm. ryhtymään lakisääteisiin toimenpiteisiin rakennustaiteellisen perinnön suojelemiseksi sekä huomioimaan suojeluun ja hoitoon liittyvät ongelmat politiikoissaan, lisäksi sopimuksessa edellytetään kohdeluettelonylläpitoa.” (www.finlex.fi/sopimukset/index.html)

Historialliset kaupunkimaiset alueet

ICOMOSIN( Rakennusmuistomerkkien ja historiallisten alueiden kansainvälisen neuvoston) yleiskokouksessa 1987 hyväksytty Julistus historiallisten kaupunkien ja kaupunkimaisten alueiden suojelusta

“käsittää kaikki historialliset kaupunkimaiset alueet rakennettuine ja luonnonympäristöineen. Julistuksessa kehotetaan suojelun huomioimiseen kaupunki- ja aluesuunnittelussa, suojelusuunnitelmien tekoon sekä historiallisten kaupunkialueiden suojelemiseen ajoneuvoliikenteeltä, saasteilta ja muilta mahdollisilta haittavaikutuksilta. Lisäksi korostetaan asukkaiden osallistumisen sekä kulttuuriperinnön suojelua ajavien yhdistysten toiminnantärkeyttä.” (www.icomos.org/docs/towns_charter.html)

Maisema

Euroopan neuvoston Maisemaa koskeva Eurooppalainen yleissopimus vuodelta 2000

“käsittää sekä luonnonmaisemat että rakennetun ympäristön. Päämääränä on maisemansuojelun ja- hoidon ja maisemasuunnittelun sekä eurooppalaisen yhteistyön edistäminen. Sopimusosapuolet sitoutuvat mm. huomioimaan lainsäädännössään maiseman olennaisena osana elinympäristöä, laatimaan maisemansuojeluun ja hoitoon tähtääviä politiikkoja sekä sisällyttämään maisemanäkökohdat mm. alue- ja kaupunkisuunnitteluja muihin politiikkoihin, joilla on maisemaanvaikutusta.” (www.vyh.fi/aluekayt/kulttymp/kvsop/maisema.html)

Portorozin julistus

Portorozin julistuksessa( Declaration on the role of voluntary organizations in the field of cultural heritage) vuodelta 2001

“esitetään järjestöt mm. yhteiskunnan rakentajana ja yhdistäjänä. Julistuksessa korostetaan päätöksentekoon osallistumisen ja vuorovaikutuksen tärkeyttä. Järjestöille katsotaan kuuluvan olennaisena osana tarpeellinen tiedonsaanti sekä osallistuminen alan koulutukseen, jotta rooli julkisen sektorin työn täydentäjänä ja rakentavana kriitikkona voidaantoteuttaa.” (www.vyh.fi/aluekayt/kulttymp/kvsop/organ.htm)

Sopimusten velvoittavuus

Yllä mainittujen sopimusten mieltäminen paikallisella tasolla velvoittaviksi on mitä ilmeisimmin koettu Suomessa vieraaksi. Vanhimpien sopimusten oltua voimassa lähes 30 vuotta, voidaan todeta niiden suosituksia rikotun ja jatkuvasti rikottavan niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Vaikka yksittäiset rakennusten haltijat paikallisesti toimisivatkin näiden mukaisesti, on Pispalan maankäyttö kaavallisella tasolla räikeässä ristiriidassa Suomen valtion hyväksymien sopimusten kanssa.