Piirros © Hanna- Tuulikki Andrews

Pispalan rakentaminen oli pyritty saattamaan järjestäytyneeksi useaan otteeseen jo ennen kaupunkiliitosta. Kaupungin puolesta Harjun alueiden liitosta oli toivottu jo 1800- luvun alkupuolella. Vuonna 1912 tapahtunut senaatin päätös Pispalan järjestämisestä taajaväkiseksi yhdyskunnaksi ei aiheuttanut suuria muutoksia rakennettuun ympäristöön, joskin silloin alueesta laadittiin asemakarttaluonnos. (Tammisalo 2003,48) Vastaava tonttikartta oli laadittu Tahmelan alueesta jo 1899.

Pispalan asemakaavoituksesta keskusteltiin Pirkkalan kunnanvaltuustossa 1921, mutta hanketta ei lähdetty toteuttamaan, koska odotettiin Pohjois-Pirkkalan muodostumista omaksi maalaiskunnaksi, mikä tapahtuikin vuonna 1922. Pispala ongelmineen jäi uuden maalaiskunnan kontolle ja liitos edelleen Tampereen kaupunkiin tai Nokian seudun muodostaminen kauppalaksi vaikutti epätodennäköiseltä. (Tammisalo 2003,48) Vuonna 1928 Pohjois-Pirkkalan kunnanvaltuusto päätti aloittaa alueen asemakaavan laatimisen.

Insinööri P. A. Ahomaan laatima asemakaava valmistui 1930 ja siihen liittyvä väliaikainen rakennusjärjestys hyväksyttiin kunnanvaltuustossa 1931. "Maaherran vahvistusta rakennusjärjestykselle ei kuitenkaan saatu ennen kuin ehdittiin antaa uusi asemakaavalaki vuoden 1931 huhtikuussa. Laki muutti tilanteen, koska sen mukaan rakennusjärjestystä ei voitu vahvistaa ennen kuin alueelle oli vahvistettu rakennussuunnitelma. Uuden lain mukaan kunnanvaltuuston oli lisäksi anottava maaherralta määräystä rakennussuunnitelman laatimiselle. Näin tapahtuikin valtuuston päätöksellä syyskuussa 1932. Kun rakennussuunnitelma saatiin vahvistettua, valvoi sen noudattamista vuodesta 1933 lähtien rakennuslautakunta.

Asemakaavaa Pohjois-Pirkkalaan ei kuitenkaan saatu uuden lain voimaan tultua vahvistettua, koska se oli edelleen maalaiskunta. Prosessiin vierähti jälleen useampi vuosi, eikä rakennussuunnitelmasta ollut esikaupungin ongelmanratkaisijaksi.” (Tammisalo 2003,49)