Piirros © Hanna- Tuulikki Andrews

Tampereen kaupungin läntisen liitosalueen akuutein kaavoitettava kohde oli Pispala ja sen suunnittelu aloitettiinkin välittömästi 1937 tapahtuneen kaupunkiliitoksen jälkeen.

12.6.1935 alue oli sisäasiainministeriön toimesta asetettu rakennuskieltoon. 28.2.1939 kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavoitettavan alueen rajat. (Tampereen kaupunki 1939, 38) Pispalan ensimmäisen asemakaavan valmistumista hidasti toinen maailmansota, muun muassa "melkein kaikki mittausosaston miehet joutuivat sotapalvelukseen" (Tampereen kaupunki 1940, 38).

Sotapalveluksessa olivat myös Pispalan miehet. Heidän palattuaan kotiin sodan päätyttyä oli kotikylä kaavoitettu uudelleen.

Valtakunnan tie

Kaavoitettava maa-alue oli 130,07 hehtaaria ja sen käyttö jakautui siten, että 37,7% osoitettiin katurakentamiseen (4,1% katua, 23,6% vapaa-aluetta), 33 % asuin- ja liikerakentamiseen sekä 7,8% teollisuusalueelle. Lisäksi pienteollisuudelle, yleisille rakennuksille, kauppapuutarhalle ja Varalan yksityisalueelle varattiin yhteensä 11% kaava- alueesta.

Liikenteen valtaväyläksi oli suunniteltu Valtakunnantie, joka Eteläpuistosta olisi kulkenut Pyynikin ja 300 metriä pitkän tunnelin kautta Tahmelaan. Tahmelan lähteen kohdalla nelikaistainen väylä olisi haaroittunut Turuntielle ja Pohjanmaantielle sekä Kannaksenkatua Pispalan valtatielle ja Ylöjärvenkadulle (nykyiselle Rantaväylälle). Tahmelankatu olisi kulkenut Pyhäjärven rannassa Valtakunnantien rinnakkaiskatuna ja Vallikatu sen pohjoispuolella toisena rinnakkaisväylänä liittäen yhteen Pispalan valtatien ja Valtakunnantien.

Tontit

Enimmäkseen rakentamisen oli määrä toteutua 2-kerroksisina taloina, joille oli varattu 346 tonttia (keskimääräinen pinta-ala 1130m²). Viisi- kuusi kerroksisille taloille oli varattu vain 4 tonttia (2170m²) ja sekä 1- että 3-kerroksisille taloille molemmille 65 tonttia (910 ja 1000m²), yhteensä 499 tonttia. Tilavia yhdenperheen taloja varten oli Tahmelassa 19 tonttia. Maa-aluetta näille oli yhteensä varattu 43,18 hehtaaria. Milloin vanhojen tonttien koko oli huomattavasti alle 600m², ehdotettiin kiinteistöjen yhdistämistä. Kerrospinta-ala oli 216500m², asuinhuoneita 7010 ja myymälä- ja työhuoneita 1000 kappaletta. Asukastiheydeksi oli suunniteltu 190 henkeä/hehtaari, kokonaisväestömäärän ollessa 12.260 henkeä.

Otto-I Meurman

Kaupunginhallitus käsitteli asemakaavaehdotuksen alustavasti 22.5.1945 ja sen laajakantoisuuden ja suuren merkityksen vuoksi esitti professori Otto-I Meurmanille annettavan tilaisuuden tutustua ja antaa lausunto arkkitehtien Paavo H. Salminen ja E. Kaalamo laatimasta ehdotuksesta.

Lausunnossaan Meurman totesi pitävänsä ehdotusta “suurin piirtein onnistuneena”, mutta esitti kuitenkin seuraavia huomioita:

Pohjanmaantien ja Pispalan valtatien risteyksen rakentamista ”eritasoisristeykseksi” (Tampereen kaupunki 1945 I, 617) Meurman piti tärkeänä, mutta epäili Kannaksenkadun välttämättömyyttä ajotienä. Jalankulkutunnelin rakennuttaminen Santalahden teollisuusalueen ja harjun etelärinteen asutuksen välille olisi ollut tärkeää. Meurman koki Pispalan torin paisuneen liian laajaksi samoin kuin asuinkatujen mitoituksen.“Hiljaiset asuntokadut voidaan varmaan rakentaa vain 3m levein ajoradoin…” “Siten vältettäisiin kalliita, rumentavia ja epäkäytännöllisiä leikkauksia ja täytteitä tukimuureineen.” (Tampereen kaupunki 1945 I, 618)

Rakennusalojen sijoittamista niin, että vierekkäiset rakennukset olisivat tulleet kiinni toisiinsa Meurman piti rakennustaiteellisesta näkökulmasta huonona ratkaisuna, mutta hyväksyi sen kuitenkin alueen pienen tonttikoon vuoksi. Kaikesta huolimatta Meurman piti rakennusalojen määrittelyä kaavamaisena. Parempi vaihtoehto olisi ollut niiden korttelikohtainen, tontti tontilta tapahtuva tarkistus, koska “liiallista yhtenäisyyttä ei [mielestäni] ole tavoiteltava, kun on kyseessä näin omalaatuisen ja vaikeasti rakennettavan alueen suunnittelu.” (Tampereen kaupunki 1945 I, 617) Edelleen rakennusaloja olisi tullut tarkistaa, koska “olemassa oleva asutus vaatisi useissa tapauksissa hyvinkin yksilöllisiä ratkaisuja…” “samalla kun säästettäisiin taloudellisia arvoja ja edistettäisiin asemakaavoituksen taiteellista vaikutusta.” (Tampereen kaupunki 1945 I, 619)

Meurman kiinnitti huomiota siihen, että kasvitarha-alueilla asuinrakennuksen maksimikokoa ei ollut määrätty ja mallirakennusjärjestyksen 29 a§:n c) kohtaan viitaten suositteli, että “tontista saisi enintään rakentaa kolmanneksen.” (Tampereen kaupunki 1945 I, 617)

Mielenkiintoista on, että Meurman piti asemakaavaa yleispiirteisenä ja että "yksityiskohtien harkinta ja joustavammaksi suunnittelu, jota paikoitellen pidän välttämättömänä, suoritettaneen [sen sijaan] sopivammin tuonnempana sitä myöten kun rakentaminen lähestyy toteuttamishetkeä, jolloin tällaiseen yksilölliseen suunnitteluun on olemassa paremmat edellytykset kuin tällä hetkellä.” (Tampereen kaupunki 1945 I, 619)

Muistutukset

Asemakaavasta tehtiin sen nähtävillä oloaikana 24.7.–7.8.1945 neljä ja sen jälkeen yksi muistutuskirjelmä.

Näissä esitettiin muutoksia rakennusten yli kulkeviin tielinjoihin ja vaadittiin joko katujen tai rakennusten siirtoa tai niiden korvaamista uusilla. Osuusliike Voima esitti Valtakunnantien linjauksen muuttamista siten, ettei se johtaisi osuusliikkeen kauppapuutarhan ja sen uusien rakennusten pakkolunastukseen.

Orpokoti Kalliolan tekemä, nähtävillä oloajan jälkeen toimitettu muistutus koski sen omistaman tontin muuttamista kansanpuistoksi, mihin asemakaavaosasto vastasi seuraavasti, “Ikävää, etteivät omistajat esittäneet toivomuksiaan suunnitteluvaiheessa, vaan vasta sitten, kun valitusaika on ohi ja kun asemakaava on lopullisessa vahvistusvaiheessaan.” (Tampereen kaupunki 1945 I, 622) Muistutusten johdosta antamassaan lausunnossa asemakaavaosasto totesi ettei niistä yksikään “antane aihetta asemakaavan muuttamiseen.” (Tampereen kaupunki 1945 I, 622)

Kaupunginvaltuusto hyväksyi Pispalan ensimmäisen asemakaavan 16.10.1945.