Pispalan kaavoitus - Tutkimus Pispalasta
Taina Vattulaisen vertailututkimus asukkaiden viihtyvyydestä Pispalan ja Kalevan kaupunginosissa valmistui Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella 1969. Kaava- asiakirjoissa tämä on ainoa nimeltä mainittu selvitysasiakirja, jota kaavoittajat käyttivät hyväkseen vuoden 1978 asemakaavan laatimisessa.
Viihtyvyydestä
Vattulaisen tutkimustulosten mukaan "viihtyvyys Pispalan kaupunginosassa on huomattavasti parempi kuin Kalevassa. Pispala on syntynyt puuvillatehtaan työntekijöiden omien ahkerien käsien työn tuloksena, tällä asuma-alueella on vuosikymmenien takaiset perinteet, jotka pitävät pispalalaiset koossa ja saman yhteishengen alaisina vielä nykyäänkin. Ei tunneta kilpailua eikä kateutta samalla tavalla kuin niin sanottu keskiluokkaan lukeutuva ihminen, joka jatkuvasti yrittää kohottaa elintasoaan. Pispalalaiset ovat jo alun perin tasa-arvoisia, tehtaan työntekijöitä, jotka taistelivat omien yhteisten etujensa puolesta ja tuntevat yhteenkuuluvuutta edelleenkin. Tämä lienee eräs syy heidän erinomaiselle viihtyvyydelleen" (Vattulainen 1969,21- 22).
"Vaikka Pispala on myös kaupunginosa, sen leimaa-antavana piirteenä on monessa suhteessa maaseutumaiset asenteet ja tavat. Siellä pidetään huolta naapureista, se kuuluu tapoihin myös muualla maaseutumaisissa oloissa" (Vattulainen 1969,32). Vattulainen määritteli 1960-luvun Pispalan normatiiviseksi naapuristoksi joka "käsittää yhtenäisiä naapuruusyksikköjä, se on sosiaalinen instituutio, missä asukkaiden välinen läheisyys vähentää emotionaalista etäisyyttä. Tavat ja naapurioikeus säännöstelevät naapureiden välisiä suhteita. Tämä muistuttaa entistä kyläyhteisöä" (Vattulainen 1969,46). Vastakohtaisesti rakenteellisesti itsenäisistä naapuruusyksiköistä, suuresti luokkaidentifiointiin perustuva, sosiaalisen institutionaalisuutensa kadottanut emotiivinen naapuristo, jossa naapureiden välinen yhteistoiminta on vapaaehtoista kuvaa ehkä jo paremmin nykypäivän kaupunkimaisempaa Pispalaa.
Asunnon omistussuhteella ei Vattulaisen tutkimuksen mukaan Pispalassa ollut merkitystä asumisviihtyvyydelle. Myöskään heikko asuntojen varustus ei vaikuttanut viihtyvyyteen. "Ottaen huomioon huonot asunnot, Pispalan asukkaiden viihtyvyyttä on vaikea ymmärtää, jos ei tutki asiaa hyvin monelta kannalta. Viihtyvyyttä mitataan yleensä paikallisilla seikoilla, katujen kunnolla, asuntojen ulkonäöllä, käytännöllisyydellä, lääkintähuollon saantimahdollisuudella, lasten hoitopaikoilla, kulkuyhteyksillä ja ihmisten keskinäisillä suhteilla. Pispalassa tämä viimeksi mainittu tekijä osoittautui tarkoituksenmukaiseksi viihtyvyyttä mitattaessa" (Vattulainen 1969,45).
Saneerauksesta
"Pispalan saneeraus vaatii myös eri alojen asiantuntijoiden ja lukuisten vaihtoehtojen tarkkaa punnitsemista" (Vattulainen 1969,49)., arvioitiin tutkimuksessa. Kannatettavana Vattulainen piti Tapiolan tapaan jättää alueelle riittävästi koskematonta luontoa ja vuokratason pitämistä kohtuullisena ja siten silloisten asukkaiden elinmahdollisuuksien turvaamista." Nykyisin Pispalassa asuva väestö ei varmaan pysty maksamaan korkeita vuokria ja pulmaksi tulee tällöin asukkaiden sijoittaminen ehkä jonnekin muualle. Monet pelkäävät saneerauksen hävittävän myös kaiken sen hyvän, mitä Pispalassa on, mutta tämä asia olisi jo nyt ennen saneerausta otettava huomioon."
Johtopäätelmissä Vattulainen totesi lisätutkimusten tarpeellisuuden. "Asukkailta voitaisiin tiedustella heidän mahdollisia uusia suunnitelmiaan tulevaisuuden varalle. Jo etukäteen olisi otettava huomioon, mistä saadaan entisille asukkaille riittävät sijoituspaikat siinä tapauksessa, että he eivät tahdo tai taloudellisista syistä pysty maksamaan uusien asuntojen vuokria. Tällä tavoin tutkimalla voidaan estää mahdollinen slummiutuminen jonnekin muuhun kaupunginosaan. Tämä tutkimus on vain pieneltä osin valottanut sitä lämmintä henkeä, joka Pispalassa vallitsee ja jonka me tahdomme säilyttää" (Vattulainen 1969,49).