Piirros © Hanna- Tuulikki Andrews

Vuoden 1945 asemakaavan toteuttaminen osoittautui hankalaksi lähinnä Pispalan pienimittakaavaisen tonttijaon vuoksi.

Ylävoimaa

Kaavan mukaisia kerrostaloja kohosi lähinnä Pispalan valtatien varteen, joista niin sanottu Ylä-Voiman talo on yksi alueen maamerkki. Korkeutensa ja muusta rakennetusta ympäristöstä poikkeavan massansa vuoksi se erottuu maisemasta esimerkiksi poikkeuksellisen massiivista Pispan koulua selkeämmin. Pispan kadun itäpäässä sijainneen Tahmelan Työväentalon paikalle rakennetut tornitalot on myös rakennettu vuoden 1945 kaavan mukaan. Ne jäävät kuitenkin osittain ympäröivän kasvillisuuden peittoon, eivätkä alempana rinteessä sijaitsevina riko harjun silhuettia kuten Ylä-Voiman talo.

Pienten tonttien omistajat eivät helposti olleet ohjattavissa kiinteistöjensä myyntiin ja siten kaavan edellyttämien suurempien tonttien muodostuminen ei toteutunut. Myös Pispalan arvot, sen maisemat ja läheisyys suhteessa kaupungin keskustaan alettiin nähdä hyödynnettävänä mahdollisuutena.

Amuri esimerkkinä

Keskustan puutalokaupunkien saneeraamisen ongelma oli ollut todellisuutta jo 1940-luvun lopulla. Vuonna 1947 asemakaava-arkkitehti Aaro Alapeuso huomautti, että “pääosin edellisellä vuosisadalla rakennetussa puutalovaltaisessa Amurissa oli liikaa katualuetta, jonka poistaminen lisäisi alueen tonttienpinta-alaa ja mahdollistaisi lisärakentamisen.” “Kun Amurin asemakaavan käsittely oli vastustuksen vuoksi ollut pitkään pysähdyksissä, päätti kaupunginvaltuusto vuonna 1959 lopulta pyrkiä ratkaisuun järjestämällä Amurin alueen saneerauksesta suunnittelukilpailun. Kaavoittajien tavoitteena oli kilpailun avulla hakea saneeraukselle vaihtoehtoisia toteutustapoja ja avata vastustajien ’silmät näkemään saneerauksen edut’” (http://www.uta.fi/koskivoimaa/ kaupunki/1940-60/amuri.htm).

Amurin ja Tammelan puutalokaupunkien saneeraus osoitti konkreettisesti mitä lopputuloksia tehokas kunnallinen päätöksenteko mahdollisti. Suomalainen yhteiskunta eli voimakkaan teollistumisen kautta ja Tampereen kaupunki kasvoi vahvasti. Rakennusteollisuus muun elinkeinotoiminnan ohella loi myös uuden, hyvin toimeentulevan ylemmän keskiluokan, jonka menestymisen ehtona oli sen toimille myötämielisesti suhtautuva kaupungin johto ja kunnallinen päätöksenteko. Tämän myötä ilmeni tarve yläluokkaisen kaupunginosan muodostamiselle kaupungin keskustan läheisyyteen. Sutjakkaan aseveliakselin silmät kääntyivät luonnonläheiseen Pispalaan.

Uudelleenkaavoitus

Kaupunki nimesi Pispalan alueen uudelleenkaavoittamista varten toimikunnan, joka 4.1.1967 esitti kaupunginvaltuustolle asemakaavakilpailun järjestämistä alueen suunnittelemiseksi “yhtenäisenä kokonaisuutena sen erityistä kulttuuri- ja maisema-arvoa vastaavaksi toiminnallisesti ja sosiaalisesti täysipainoiseksi kaupunkialueeksi” (Tampereen kaupunki 1967, § 68 ). Valtakunnan tien toteuttamisesta vanhojen suunnitelmien mukaan sanouduttiin toimikunnan esityksessä irti ja todettiin, että “alueen voimassa oleva asemakaava, joka on pääosaltaan vahvistettu 20.12.1945, on jo muutenkin vanhentunut” (Tampereen kaupunki 1967, § 68 ). Kaavan määrittelyyn vanhentuneeksi riitti vuonna 1967 yksi sivulause. Nykyisen kaavan osalta tämän tunnustaminen virallisesti on varsin tuskaista.

“Jotta kaavoitustyötä varten turvattaisiin työrauha ja suunnitteluaikana estettäisiin kehitystä mahdollisesti ehkäisevien rakennusten syntyminen, olisi ne osat Ylä- ja Ala-Pispalan, Tahmelan, Santalahden ja Hyhkyn kaupunginosista, jotka eivät vielä ole rakennuskiellossa, saatettava rakennuskieltoon. Tämän vuoksi toimikunta esittää, että kaupunginhallitus esittäisi kaupunginvaltuuston päätettäväksi, että asemakaavaa muutetaan myös Ylä-Pispalan, Ala-Pispalan, Tahmelan, Santalahden ja Hyhkyn kaupunginosien niillä alueilla, jotka eivät vielä ole rakennuskiellossa” (Tampereen kaupunki 1967, § 68 ).