Nykytilanne ja tulevaisuus

Pispala määriteltiin vuonna 1993 valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Vaikka säilyttävän ja jopa palauttavan korjauksen ajatukset ovat yleisesti vahvistuneet, uhkaa Pispalaa edelleen monimuotoisen, tiheästi rakennetun, karun ja yhteisöllisen työläiskaupunki-ilmeen katoaminen anonyymin pientalolähiön alta. Jotkut muutoksista ovat väistämättömiä, kuten asumisen privatisoituminen. Osa miljöön omalaatuisista rakennustavoista, mittasuhteista ja pihapiirit piharakennuksineen voidaan vielä säilyttää.

Pispalan rakennetun kulttuurimaiseman kaksi suurinta uhkatekijää ovat rakennusten purkaminen ja mittakaavaltaan sopimattomien uudisrakennusten rakentaminen. Erityisen uhanalaisia ovat tehottomasti rakennetuilla suurilla tonteilla pienet asuinrakennukset ja piharakennukset, jotka käyttämättöminä autioituvat ja rapistuvat. Katukuvassa näkyviä pispalalaisesta rakennustapaperinteestä poikkeavia ratkaisuja ovat julkisivuja hallitsevat katetut parvekkeet, rakennusoikeuteen kuulumattomien maanpäällisten kellarikerrosten aiheuttamat ylikorkeat ja suuret uudisrakennukset ja autopaikoituksen järjestäminen.

Tämän selvitystyön olennaisin tavoite on tuoda esiin Pispalan rakennuskannasta ne ympäristön ominaispiirteet, rakentamisen dna, jotka ovat Pispalassa tuottaneet monimuotoista ja rikasta miljöötä, ja tuottaa aineistoa, jonka avulla jatkossa on mahdollisuus turvata ja kehittää näitä pispalalaisia miljööarvoja. Maastoinventointien, rakennuspiirustusten ja kirjallisuuden avulla olemme inventoineet Pispalan rakennettua ympäristöä, kartoittaneet rakentamisen muuttuneita tarpeita ja ongelmia ja löytäneet sekä varoittavia että onnistuneita ratkaisuesimerkkejä. Näiden esimerkkien avulla esitämme suosituksia rakennustavoista Pispalan rakentamisen ohjaamiseen.