Asemakaava 1978 ja perusparannuskokeilu
Vuonna 1978 uuden asemakaavan tullessa voimaan vuosikymmenien rakennuspaineet alkoivat purkautua. Rinnan Pispalan sosiaalisen rakennemuutoksen ja uudistamisen kanssa käynnistyi valtakunnallinen perusparannuskokeilu, jonka toivottiin kannustavan olevan rakennuskannan korjaamiseen ja samalla miljöön tärkeimpien ominaispiirteiden säilyttämiseen. Asukkaat vaihtuivat ja kiinteistöjen arvo nousi. Ympäristömuutos oli raju. Rakennuksia purettiin sekä välittömän uudisrakentamisen tieltä että odottamaan tontin tulevaa uutta käyttöä.
Kaupunkirakenteeseen tuli osia, jotka olivat tasaisen tungettuja ja täynnä toistoa. Pinnallisesti ymmärretyt perinneainekset kuten listoitukset, räystäät ja poikkipäädyt oli toteutettu graafisesti ilman rakennusosan toiminnallista roolia (kts. toinen kuva ylhäältä). Peruskorjatuissa rakennuksissa kiinteistön omistajavaihdoksesta johtuen korjaus- ja muutostoimenpiteet olivat perusteelliset ja rakennuksen alkuperäinen identiteetti katosi. Erillisiä, monen perheen pienasuntoja yhdistettiin yhden perheen asuintaloiksi. Vuokra-asunnot vähenivät. Katumiljöö köyhtyi kivijalkapuotien ja piharakennusten kadotessa. Uudisrakennukset käänsivät selkänsä kadulle ja pihat suljettiin läpikululta. Tilalle tulivat autokatokset, pensasaidat ja laatoitetut, pienet pihaterassit.3
3) Lähde: Pispalan suuri muutos, Pispalan rakennuskannan perusparantamisen ja uudisrakentamisen seurantatutkimus, yhteenvetoraportti 1987, Hurme Taru, Kalliokoski Mikko