Kun vuonna 1916 etsittiin Pispalan työväentalolle vahtimestaria, joka pystyisi ohjaamaan näytelmiä laittoi nuori aviopari Onni ja Saima Virtanen hakemuksensa vetämään. He valittiin tehtävään, kun Onni Virtasella oli jo kokemusta teatterityöstä; hän oli ollut mukana Tampereen Työväen Teatterissa. Työpaikan mukana he saivat vahtimestarin asunnon Pispalan työväentalolta.
Työväentalolla he asuivat seuraavat 14 vuotta ja senkin jälkeen Pispalan työväentalo esitti keskeistä osaa heidän elämässään. Onni Virtanen toimi vahtimestarin toimen ohella Pispalan työväennäyttämön vetäjänä, näyttelijänä ja ohjaajana
Virtanen oli työnsä puolesta keskeinen hahmo työväentalon päivittäisen toiminnan pyörittämisessä. Hänen tehtäviinsä kuului mm. järjestää talolta kokoontumis- ja harrastustiloja eri järjestöjen toiminnalle. Siihen aikaan toimintaa riitti: oli urheiluseuralla oli voimistelua, huvitoimikunnat harjoittelivat iltamiensa ohjelmaa, Järjestönuorilla oli erilaisia ryhmiä, ammattiosastot pitivät kokouksiaan. Lisäksi oli iltamia ja häitä, jotka kestivät pitkälle yöhön. Parhaimmillaan tilat olivat käytössä pannuhuonetta myöten.
Onni Virtasella oli hyvä lauluääni ja hän esiintyikin kaikissa opereteissa ja laulunäytelmissä. Usein hän oli Eva Jalosen kanssa ensiparina. Tunnetuimpia näistä lienee ”Pikku pyhimys”, josta oheinen kuva on.
Muita suosittuja esityksiä olivat ”Salon ruusu”, ”Nukke”, ”Erämaan ritarit”, ”Kylän heittiö” ja ”Roinilan talossa”.
Hän myös valitsi esitettävät näytelmät ja ohjasi niistä useimmat. Luonteeltaan sopuisana ja rauhallisena hän sai ryhmässä aikaan hyvän yhteishengen.
Sodan jälkeen Onni Virtanen tuli tunnetuksi luonneroolien hyvänä tulkitsija. Tosin ikä ja erilaiset sairaudet alkoivat jo vaatia veroaan. Hänen tulkintansa ’Vihtorina’ suosituissa ’Vihtori ja Klaara’ –esityksissä on jäänyt monien pispalalaisten mieleen,
Työväentalon vahtimestarin pestin jälkeen 1930-luvulla Onni Virtanen meni töihin Sahanterä Oy:lle Epilään. Hänen vaimonsa Saima oli kotiapulaisena Koivusen ja Keltamäen perheille. Perhe muutti työväentalon vahtimestarin asunnosta läheiseen Haapaniemen taloon. Sieltäkin hän otti säännöllisesti osaa Työväennäyttämön toimintaan aina 1950-luvulle asti. Onni Virtanen kuoli vuonna 1958.
Virtasten lapset, Irma ja Veikko, kasvoivat jo työväentalolla asuessaan mukaan työväenjärjestöjen toimintaan ja olivat siinä mukana koko ikänsä.