Väinö Koivunen s. 10.2.1895 Mouhijärvi

Väinö Koivunen tuli vanhempiensa ja veljiensä kanssa Epilään viime vuosisadan alkuvuosina. Hänen vanhempi veljensä oli vaatturi, niinpä Väinökin meni vaatturin oppiin. Hän suoritti kisällinäytteensä, sai vaatturin nimityksen ja myöhemmin vaatturimestarin arvon.

Koivunen perusti oman vaatturinliikkeen Hennerinkadulle 1920-luvulla rakennettuun taloonsa. Talon sopiva aivan sijainti Hyhkyn urheilukentän vieressä teki siitä myös jonkinlaisen Tarmon keskuspaikan.

Koivunen toimi vaatturina 1960-luvun lopulle asti, ja hänellä oli asiakkaita niin paremmasta väestä kuin tavallisista pispalalaisista. Hän tuli hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa, mistä ominaisuudesta oli hyötyä myös hänen toimiessaan urheilun ja teatterin parissa.

Kapinan aikana Koivunen oli Pispalan punakaartissa ja kulki sen mukana ensin Vilppulan koviin taisteluihin ja sieltä takaisin Pispalaan, jossa hän joutui vangiksi punaisten antautuessa.
Koivunen oli jonkin aikaa Kalevankankaan vankileirillä, josta hänet päästettiin ehdolliseen vapauteen. Oma osansa saattoi olla sillä, että ammattitaitoisen vaatturin käsille oli käyttöä olojen rauhoituttua.

Urheiluharrastus veti Koivusen seuratoimintaan. Ensimmäinen seura oli ’Epilän Koe’, johon Väinö liittyi veljensä Hugon kanssa. Heidät valittiinkin melkein saman tien seuran jalkapallojoukkueeseen. Väinön juoksijanlahjat toivat hänelle paikan seuran 5 x 1000 metrin viestijoukkueeseen. Vuonna 1913 hän otti voitokkaasti osaa 9-otteluun (kyseessä oli 10-ottelu, josta seiväshyppy oli jätetty pois). Parikymppisenä nuorena miehenä Koivusen tehtäväksi annettiin toimia yhtenä ohjaajana ’Kokeen’ vekaraosastossa.

Kansalaissodan jälkeen Väinö Koivunen siirtyi toimimaan Pispalan työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseuraan ’Alkuun’. Hän ryhtyi Valto Mannisen kanssa vetämään Alun jalkapallojoukkuetta, joka menestyikin varsin hyvin.
Lapuanliikkeen vuosina ’Pispalan Alku’ joutui kovan painostuksen alaiseksi. Kun viranomaiset heinäkuussa 1930 sulkivat Pispalan työväentalon, ei seuralla ollut enää toimipaikkaa. Syksyllä pidetyssä jäsenkokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Väinö Koivunen ja sihteeriksi Leo Suonpää. He yrittivät pelastaa Alkua lakkauttamiselta ja joutuivat vastaajiksi käräjille, kun Alkua vaadittiin lakkautettavaksi.
Käräjäoikeus määräsi 29.10.1932 Pispalan Alun lakkautettavaksi, koska sen mukaan yhdistys on ”toiminut kommunistisen aatteen levittämiseksi ja muutenkin lakia ja hyviä tapoja vastaan”.

Nopeasti kuitenkin Pispalaan perustettiin uusi työväen urheiluseura, Pispalan Tarmo. Vähitellen Koivunen sai yhä merkittävämmän roolin Tarmon toiminnassa. Sota-aikana, kun nuoremmat miehet olivat rintamalla, hän kantoi vastuun Tarmon poikien vilkkaan jalkapalloharrastuksen ohjaamisesta. Sodan jälkeen hän oli mukana seuran johtokunnassa.

Urheilun lisäksi rakasta Väinö Koivuselle oli teatteriharrastus. Tulevan vaimonsa Ainonkin hän kohtasi näyttämötoiminnan puitteissa Pispalan työväentalolla. Pariskunta esitti useassa Pispalan työväennäyttämön näytelmässä ns. kakkosparia, kun Onni Virtanen ja Eva Jalonen olivat ykköspari. ’Sysmäläisissä’ pari sai runsaasti kehuja, samoin lehdet kehuivat Väinön suoritusta ’Tukkijoen’ Tolarina. Onni Virtanen ja Väinö Koivunen vuorottelivat ohjaajina pispalalaisten esityksissä. Vaatturina Koivunen osallistui merkittävästi myös näytelmien puvustuksen tekemiseen. Kulissimiehenäkin hän ehti toimia yhdessä veljensä kanssa.