Piirros © Hanna- Tuulikki Andrews

Sisällisota

“Pispalan esikaupungissa oli sisällissodan aikana toiminut Pirkkalan suurin punakaarti. Alue oli sisällissodan ratkaisseessa Tampereen taistelussa yksi polttopisteistä. Punaiset keskittivät puolustuksensa Tampereen länsipuolelle Pispalan harjulle ja Epilään. Pispalan piirityksestä muodostui lopulta niin sotilaille kuin asukkaillekin raskas koettelemus. Esikaupunkia moukaroitiin tykistöllä. Sodan jälkeen ongelmana olivat punaorvot ja lesket sekä perheen elättäjän vankilassa olon aikana köyhtyneet vaimot ja lapset” (Tammisalo 2003, 9).

Sisällissodan muistot ja varsinkin sen jälkeen hävinneen osapuolen kohtalo tuskin on voinut olla vaikuttamatta Pispalan kunnallispoliittiseen elämään ja siten myös alueen tulevaan maankäyttöön.

“Sodan jälkeen työväestö sai pian kunnallisvallan haltuunsa. Tähän vaikutti merkittävästi uusi yleinen ja yhtäläinenäänioikeus” (Tammisalo 2003, 9). "Vasemmiston kannatus oli vahva. Vuonna 1923 kommunistien järjestö lakkautettiin valtiopetoksellisena järjestönä. Vasemmiston kannatus säilyi kuitenkin samansuuruisena, mikä on nähtävissä sosiaalidemokraattien saamastaäänimäärästä” (Tammisalo 2003, 11). Myös äänestysvilkkaus seurasi maan keskiarvoa vaihdellen muutaman prosenttiyksikön verran 40 prosentin molemminpuolin(Tammisalo 2003, 13).

Kommunistilait

“Vuoden 1933 kunnallisvaalit muuttivat myös esikaupungissa oikeiston ja vasemmiston voimasuhteet.Pohjois- Pirkkalan keskuslautakunta hylkäsi marraskuussa 1933 pidetyssä kokouksessaan kolme vaalilistaa, koska niissä oli ehdokkaina sellaisia henkilöitä, jotka kuuluivat tai olivat olleet jäseninä kielletyissä järjestöissä. Niin sanottujen kommunistilakien nojalla voitiin evätä vaalikelpoisuus sellaisilta henkilöiltä, jotka viimeisen kolmen vuoden aikana olivat kuuluneet valtiopetoksellisina pidettyihin järjestöihin tai muulla tavoin suosineet sellaisia pyrkimyksiä” (Tammisalo 2003, 12).

“Listojen hylkäämiset koskettivat esikaupunkilaisia erityisen paljon siksi, että kyseisillä listoilla oli monia esikaupungin’ omia ehdokkaita’. Lopputulos voidaan lukea suoraan äänestämässä käyneiden lukumäärästä. Vuonna 1933 äänioikeutettuja oli esikaupungin neljällä äänestysalueella yhteensä 6402, mutta äänestämässä kävi ainoastaan 1051 henkilöä eli 16% äänioikeutetuista” (Tammisalo 2003, 12). Kolmea vuotta aikaisemmin pidetyissä vaaleissa (joissa myöskään ei hyväksytty kiellettyjen järjestöjen ehdokkaita) hyväksyttyjä ääniä oli annettu sentään 2616. Kaksi vuotta ennen Pispalan kaupunkiliitoksesta tehtävää valtioneuvoston päätöstä porvarit saavuttivat murskaavan 65% vaalivoiton.SDP: lle jäi 35% äänistä (Tammisalo 2003, 11).

Punainen moreeni murenee

Pispalan punaisuutta ilmentäneet, vasemmistolaiset paikallisjärjestöt ovat sittemmin melko pitkälle lopettaneet toimintansa. Alueen väestön keskitulot ovat nykyään huomattavasti yli kaupungin keskiarvon. Alueella asuu päättävässä asemassa olevien henkilöiden lisäksi vielä kuitenkin paljon tavallisia työläisiä, työttömiä ja opiskelijoita.

Samanarvoisesta punaisesta on Pispalassa siirrytty sosiaalisen eriarvoisuuden sinisen, vihreän ja läpikuultavien välinpitämättömien väripalettiin.