Ennen autojen aikakautta oli Pispala tavallaan kuin hyljeksittyä seutua.
Se oli ikävän tien takana ja muutenkin elämänsä puolesta lapsipuolen asemassa. Niinhän on aina kaupungin liepeillä.
Mutta autot ovat korottaneet Pispalan, niin kuin ne aivan kuin jotkin löytöretkeilijät ovat etsineet maamme syrjäseudut ja yhdistäneet ne muun maailman, eritoten kaupunkien kanssa.
Kaupunkia ja Pispalaa yhdistävä silta on siis uudenaikainen kestopäällystie, jolla autoliikenne on lievimmin sanoen vilkas. Ei ole enää ollenkaan hävettävää tunnustaa asuvansa Pispalassa.
Ja nyt kun se on jo kaupunkia on sinne perustettu kaikenlaisia kaupungin, "haaraosastoja", kuten lainakirjasto, huoltoasemia j.n.e.
Nousemme autolla harjua ylös ja kuljemme kuin Punkaharjulla - vettä molemmin puolin. Harjulla onkin taloja ja asuntoja joista on suorastaan komea näköala. Toisen huoneen ikkunasta avautuu Näsijärven ulappa silmäin eteen ja toisen huoneen ikkunasta saa katsella viihtyisää Pyhäjärveä. Talot ovat enimmäkseen pieniä, ja ovat ne mukavasti kuin harjun kainalossa. Tiheässä ne ovat ja sekavaa on ryhmitys, mutta kaunis luonto ottaa ne tavallaan kuin armoihinsa ja suojelukseensa.
Poistumme Hyhkyn tienhaarassa autosta ja lähdemme tietä alas Pyhäjärven rantaan. Tämäkin tie on hyvä kulkea. Tuttuja autoja tulee vastaan. Siinä on erään kotileipomon auto ja erään kauppapuutarhan auto. Leipomo ja puutarha sijaitsevat kumpikin juuri täällä Hyhkyssä, mutta autot ovat yhtämittaisessa kulussa kaupungin ja, "kodin" väliä. Ostajat kun ovat kaupungissa.
Tämä Hyhky on vanha nimi.
Mikä lienee ollut alkuaan Hychis ja Höggis, kunnes lopulta jäi Hyhkyksi. Jo vuodelta 1433 on siitä jokin maininta asiakirjoissa, ja sen arvellaan olevan asutukseltaan ikivanhaa.
Mitään ihmeen vanhaa emme kuitenkaan siellä näe. Onpahan vain siellä täällä vielä pärekattoromantiikka, kallistuvia ulkohuonerakennuksia ja herttaisia puutarhoja. Tälle syksylle ominaista on ollut, että se on lempeästi kohdellut puutarhoja. Vain yksiöinen halla on tähän asti vieraillut. Siitä syystä daaliat olivat vielä loistossaan ja yleensä kukkia näkee kaikkialla ulkosalla. Koivut ovat kellastuneinakin kauniita ja aurinkoinen sää antaa kaikelle eräänlaisen melkein lavastusmaisen hohteen. Perunannostajat ovat siellä täällä peltotilkuillaan melkein kesäisesti puettuina, ja lapset koulutiellään reppuineen ja kirjoineen aivan kaupunkilasten tyyliin puettuja.
Juuri Pispalassa tapahtuu eräänlainen "rajankäynti" kaupungin ja maaseudun välillä.
Ympäristö on maaseutua, vaatimukset kaupungin. Nuoriso elää varmasti katse kaupunkiin päin, sitä todistavat täyteen ahdetut linja-autot iltaisin. Pispalasta tullaan elokuviin ja muihin kaupungin huvituksiin.
Kaupungin imusuonet työntyvät aina kauemmaksi. Pispala on jo vallattu kaupungille, hienoimmat hiussuonet tunkeutuvat yhä loitommalle. Kaupunki vetää lakkaamatta uutta voimaa syvältä maaseudun uumenista.
Lähde:Tammerkoski 1938/ 3, 93- 94.