Kertomus Pispalan Työväen Yhdistyksen toiminnasta v: 1918 ja 1919.

Kuten muistamme vuosi 1918 oli ja menetysten vuosi työväelle. Mailman sodan aiheuttama nälkä ja kurjuus jota meidän porvaristomme toiminnallaan vielä koitti kiristää. Tuskin oli vuoden ensimmäinen kuukausi ehditty loppuun, kun jousi katkesi ja puhkesi ja puhkesi hirveä kansalaissota. Aseistetut joukot alkoivat liikehtiä eri tahoilla Suomea. Tässä edes ottamisessa olivat porvarit hankkineet apua miehiä ja aseita Saksasta ja osaksi Ruotsistakin, sekä työläiset saaneet aseensa ja apua Venäjältä, molemmin puolin turvauduttiin tässä raa'assa pelissä vieraaseen apuun.

Maan tultua siten sotanäyttämöksi, ei työväenliike ja yhdistyksetkään voineet säännöllisesti toimia enään tammikuun jälkeen. Vähän yli kaksi kuukautta kestäneen taistelun jälkeen tulivat punakaartit lyödyksi ja valkoiset voittajiksi. Työväen piireistä joutui heti noin 80,000 valkoisten vangiksi, joiden joukossa suuri määrä aivan syyttömiäkin. Tämän jälkeen seurasi niin hirveitä tekoja, joita ei enään nykyaikana raakalaiskansankaan keskuudessa uskottaisi tapahtuvan. Paitsi sitä, että suuret joukot työväen luokkaan kuuluvia ammuttiin asianmukaisesti tutkimatta, kuoli tuhansittain tilapäisvankiloissa nälkään ja tauteihinkin tarkoituksenmukaisen hoidon puutteessa. Hirvittävät rääkäykset ja uhkaukset vangittuja kohtaan olivat yleisiä. Tuomiot kahdesta vuodesta kahteentoista vuoteen elinkautiseen ja kuolemanrangaistukseen saakka, joista useita kuten jo edellä mainittiin ilman päteviä syyllisyystodistuksia. Kaiken tämän ohella jäi oman onnensa nojaan tuhansia leskiä ja orpoja sekä raajarikkoja, joiden asema on ollut mitä surkein. Silloin juuri moni tuli huomaamaan että porvari on suurin peto mitä mailmassa tunnetaan kun sen oikeuksiin kosketaan.

Yhdistyksemme jäsenistä joutui tämän kansalaissodan uhriksi noin 60 vaiheilla muun muassa Yhdistyksen sihteeri ja entinen monikertainen puheenjohtaja sekä muita toimihenkilöitä. Vankilassa on vieläkin virumassa silloinen puheenjohtaja ja entinen monivuotinen rahastonhoitaja sekä muita jäseniä kaikkiaan noin 20.

Sanotut kansalaissodan menetykset eivät rajottuneet yksinomaan ihmisuhreihin, vaan se vaati vielä paljon muuta. Yhdistyksen omaisuudesta menetettiin tavattoman paljon, nimittäin katosi voittajan saaliina talon ikkuna verhot, ravintolan kalustoa Yhdistyksen lippu osa kirjastoa ynnä muuta irtainta omaisuutta. Vieläpä takavarikoitiin työväenyhdistyksen talokin jolle valtio asetti isännöitsijäksi K.Saarnivaaran.

Porvaristolla oli tarkoituksena, kuten heidän siihen aikaan antamansa lausunnotkin ilmaisivat, hävittää sosialidemokraattinen työväenliike tästä maasta ainaiseksi. Työväen järjestöjen ei annettu toimia. Tynkäeduskunta, josta puuttui sosialidemokraattiset edustajat laati poikkeuslakeja jotka oli tähdätty työväestöä vastaan, aikaisemmin aikaan saatujen lakien huonontamiseksi, ja työväen yhteistoiminnan ehkäisemiseksi.

Mutta mailman politiikassa muuttunut tilanne alkoi vähitellen tuoda vapautusta Suomenkin työväen luokalle. Vuoden loppupuolella alkoi tulla mahdollisuutta jo vähäsen vapaammin hengittää. Alettiin vähitellen toimia, järjestöjenkin henkiin herätämistä ja ryhtyä uudelleen rakentamaan parlamenttarisin menettelytavoin niitä asemia mitkä aseellisen toiminnan kautta oli tuhottu.

Vuosi 1919 on ollu työväen järjestöjen toiminnan ylösnousemuksen aikaa jolloin työväen järjestöt alkoivat taas heräämään siitä unesta johon porvaristo oli sen tukahduttanut.

Yhdistyksen varapuheenjohtaja olleen Juha Harran alotteesta pidettiin Pispalan Työväen Yhdistyksen kokous 12 päiv tammik työväen talolla. Tässä kokouksessa päätettiin että yhdistys alottaa heti toimintansa. Täydennettiin vuoden 1917 johtokunta joka toimi vuosikokoukseen asti ja asetettiin virkailia ehdokkaat vuodelle 1919. Päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin talon ja muun omaisuuden takaisin saamiseksi takavarikosta. Asetettiin ehdokkaat kunnallisjärjestöön ja eduskuntaan, valittiin edustajat piirikokoukseen sekä päätettiin aloittaa jäsenmaksujen kerääminen heti vuoden alusta, jäsenmaksujen suhteen vuosi 1918 jätettiin huomioon ottamatta.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 2 päiv maalisk. jossa valittiin yhdistykselle puheenjohtajaksi Kyösti Laine ja johtokuntaan joka kokonaisuudessa valittiin uusi tulivat Ida Ollus, K H Saarinen, Ludvik Jylhäsalo, Oskar Bahlman, Toivo Haapaniemi, Onni Virtanen ja Juho Harra. Tilintarkastajiksi valittiin K. Lumio, Tintti Kaihosalo ja Eemil Kinkki.

Mutta koska silloinen hallitus ei hyväksyny toimintaan sellaisia henkilöitä joilta valtion rikosoikeus oli tuominnu pois kansalaisluottamuksen, niin yhd. kokouksissa 18 päiv maalisk, päätettiin poistaa johtokunnasta yllä mainitun syyn takia K.H. Saarinen, Ludvig Jylhäsalo, Toivo Kari ja Toivo Haapaniemi, ja näiden tilalle asetettiin Kalle Koivunen, Kalle Sirola, Väinö Lunden ja Aleksi Ulanen.

Katkeralta tuntu kuitenkin toimia talolla kun siinä oli vieras ohjaksissa, vaikka se olikin yhdistyksen oma. Sittemmin valtioneuvosto oli päättäny vapauttaa takavarikosta kaikki työväen talot ja omaisuuden toukokuun ensimmäisestä päivästä, se olikin ilosanoma meille, niinpä tämänkin talon isännöitsiä kahdeskymmenes päiv: toukokuuta luovutti tilikirjat rahat kiinteän ja sen osan irtainta omaisuutta mitä hänen hallussaan oli yhdistykselle, kuitenkin oli kaikki siinä kunnossa että johtokunnan oli pakko ruveta kiireesti taloa korjaamaan hankkimaan talolle ravintolakalustoa ja yleensä kaikkea mikä oli valkoisten valta aikana kadonnu

Niitä yhdistyksen jäseniä jotka vielä ovat vankilassa on koitettu avustaa, mutta kun yhdistyksen rahavarat olivat heikot täyty laittaa jäseniltä ylimääräinen verotus, avustusta jaettiin 50 markkaa kutakin vankia kohti, yhteensä Smk 963:15 pen, sekä myöhemmin päätettiin luovuttaa samaan tarkotukseen Smk 800:-.

Yhdistyksellä on ollu kahdeksan yleistä kokousta joihin osanotto on ollut verrattain laimeata. Johtokunta on kokoontunu kaikestaan 31. kertaa ja jäsenet on ollu saapuvilla seuraavasti: Kyösti Laine puheenjohtaja 29 kertaa. varapuheenjohtaja Juho Harra 6 kertaa, sihteeri Aleksi Ulanen 25 kertaa, rahaston hoitaja Kalle Sirola 28 kertaa, jäsenkirjuri Onni Virtanen 24 kertaa, taloudenhoitaja Oskar Bahlman 28 kertaa, Ida Ollus 29 kertaa, Kalle Koivunen 26 kertaa, Väinö Lunden 21 sekä K.H. Saarinen 2 kertaa Toivo Kari 2 kertaa. Toivo Haapaniemi 2 kertaa ja Ludvig Jylhäsalo 2 kertaa.

Yhdistyksellä on toiminu huvitoimikunta joka sittemmin muodostui Näyttämöksi. Johtajana tällä on toiminut Huugo Luoto. Myöskin on toiminu ravintolatoimikunta jonka isännöitsijänä on toiminu Toivo Haapaniemi. Ravintola kyllä joulukuun alussa muodostui kahvilaksi joka on näyttäny eristyvän hyvin. Yhdistykselle perustettiin loppupuolella vuotta laulukööri, jota on uutterasti johtanu Kyösti Laine, osanotto tähän jäsenten taholta on näyttäny vilkkaalta

Työväen Yhdistyksen voimistelu ja urheiluseura Alku alotti myös toimintansa joka oli horrostilassaan vuoden puoliväliin saakka.

Pispalan sos.dem. Nuoriso-osasto joka ei ennen ole kuulunu yhdistykseen vaikkakin se on toiminut yhdistyksen huoneustossa, liitty yhdistykseen kesäkuun alusta.

Vuoden kuluessa on työväen talola vallinnu hyvä järjestys kaikissa tilaisuuksissa, jonka voi laskea valppaan järjestysvaliokunnan ansioksi.

Tämä kuluneen vuoden toiminnasta. Alkava vuosi tuokoon lisää voimia yhdistyksellemme ja kaikille, jotka taistelevat köyhälistön yhteisen asian puolesta.

Aleksi Ulanen (sihteeri)

(Kansan Arkisto)

Sivun alkuun