1921
1922
1923
1924
1925
1926
1927
1928
1929
1930
Näyttämötoiminta alkoi työväenyhdistyksen iltamista. Iltamien pääohjelmana oli aina näytöskappale, joskus kaksikin. Näyttämötoiminta oli alusta lähtien ollut keskeisesti mukana työväenyhdistyksen toiminnassa. Niinpä jo ensimmäiseen, 1905 valmistuneeseen työväentaloon tehtiin näyttämö kulisseineen
Alkukauden jälkeen iltamaohjelmisto sai huomattavasti luokkatietoisemman luonteen. Kevyet ilveilyt ja farssit jäivät suurlakon jälkeen selvästi taka-alalle.
Heinäkuussa 1917 hyväksyttiin Pispalan Työväenyhdistyksen Näyttämön säännöt, ja vuoden lopulla huvitoimikunnan tehtävät siirrettiin sille. Näyttämötoiminta oli siirtynyt uudelle tasolle uuden työväentalon myötä; oli kuiskaajankoppi, näyttelijöiden pukuhuoneet ja tarvittavaa rekvisiittaa. Nyt siellä saattoivat esiintyä oikeat teatteriseurueetkin.
Pispalan Työväenyhdistyksen Näyttämön parhaat vuodet olivat 1920-luvun alussa, jolloin se kilpaili ammattiteattereiden kanssa. Ohjelmisto oli pääasiassa operetteja ja laulunäytelmiä. Yhteiskunnallisesti kantaa ottavia näytelmiähän ei saanut esittää.
Vuosikymmenen lopulla toiminta hiljalleen hiipui, kunnes se 1933 perustettiin uudelleen nimellä Pispalan Työväen Näyttämö.
Pispalan Työväen Näyttämö toimikin sitten ahkerasti aina Pispalan työväentalon purkamiseen asti 1962
Täytyy vain ihmetellä sitä voimaa, joka harrastajia ajoi. Tehtyään täyden työpäivän ja tultuaan kotiin he jaksoivat vielä lähteä illalla työväentalolle teatteriharrastuksen pariin. Ensin rakennettiin lavastus ja tehtiin puvut. Sitten harjoiteltiin kappale esityskuntoon. Monesti näytelmä esitettiin vain kerran tai kahdesti, harvoin kolmea kertaa useammin.
Se, mitä "näyttämöläiset" itse tunsivat esiintymisestä saavansa, ei voinut olla taloudellinen tai muu sen kaltainen hyöty. Ehkä se olikin jotain enemmän ja parempaa kuin raha.
Pispalan Työväen Sekakuoro perustettiin 1920 nimellä Pispalan Työväenyhdistyksen Sekakuoro.
Kun Pispalan työväentalo suljettiin ja Pispalan Työväenyhdistys lakkautettiin vuonna 1930, kuoron toimintaan tuli keskeytys, mutta se alkoi toimia pian uudelleen nimellä Pispalan Työväen Sekakuoro.
Kuoron pitkäaikaisena johtajana toimi Kaarle Lehtinen pienin tauoin vuodesta 1924 vuoteen 1952. Hänen jälkeensä kuoroa johti Mauno Saksanen sen lopettamiseen saakka.
Kuoro piti yhteensä 33 konserttia ja lisäksi se esiintyi lukemattomissa muissa tilaisuuksissa. Se oli harjoitellut ohjelmistoonsa yli 300 laulua. Se osallistui kaikkiin Työväen Musiikkiliiton laulu- ja soittojuhliin ja voitti ensimmäisen palkinnon maaseutukuorojen sarjassa vuosina 1927 ja 1930. Kuoron toiminta lakkasi kun Pispalan työväentalo purettiin 1962.
Kuorolaiset kävivät päivätöissä ja harjoittelivat ja esiintyivät vapaa-aikanaan. Jos esiintymispalkkiota maksettiin, se meni kuoron yhteiseen kassaan.
Lehtileike kuorosta (pdf)