Kolmas asukasilta pidettiin Pispalan kirjastolla 5.10.2005. Illan tarkoituksena oli alkaa konkreettisten ympäristönhoitotoimien hahmottelu. Kokouksen aluksi yksi osanottaja kiinnitti huomiota omistusoikeuden kunnioittamiseen Pispalassa. Hän muistutti myös vastanneensa kahdentoista vuoden ajan Finlaysonin värjäämön kunnossapidosta ja että jo hänen aikanaan värjäämö oli ollut huonokuntoinen.
Keskustelu juuttui noin tunniksi periaatteelliseen keskusteluun omistajien oikeudesta purkaa vanhoja rakennuksia ja toisaalta tämän ja kulttuuriympäristön suojelutavoitteen ristiriidasta.
Lopulta todettiin, että kulttuuriympäristöohjelmaa ei tehdä tarkoitushakuisesti omistusoikeuden rajoittamiseksi, vaan sellaisten ympäristönhoitoratkaisujen löytämiseksi, jotka myös omistajat mieltäisivät taloudellisesti järkeviksi. Samalla korostettiin kuitenkin kaikkien asukkaiden yhteisvastuuta Pispalan kulttuuriympäristöstä ja muistutettiin siitä, ettei Pispalan kulttuuriympäristöllisillä arvoilla nykytilanteessa ole juuri mitään suojaa. Tämän jälkeen päästiin keskustelemaan esiin nousseista, yksittäisistä kohteista ja niiden hoidosta
Yksi osanottaja kertoi tekevänsä Ryytimaista keväällä lintukartoituksen. Hän pyrkii keräämään yhteen myös alueesta aikaisemmin tehtyjä luontoselvityksiä.
Omistusoikeuden arvoa korostanut osanottaja ilmoitti, että hänen mielestään Ryytimaat ovat kuin rytöperä ja ihmetteli miksei aluetta saada hoidettua siistimmäksi.
Keskusteltiin pitkään Ryytimaiden arvosta avoimena maisematilana ja kuinka asukkaat voisivat osallistua alueen hoitoon. Ongelmaksi mainittiin maan rikkaudesta rehottavat rikkakasvit ja ohikulkijoissa närää aiheuttavat erilaiset vesiastiat. Toisaalta todettiin, että kaupungissakin voi olla luonnonvaraisia paikkoja, ja ettei Ryytimaiden tarvitse varsinaisessa tehoviljelyssä olla.
Ryytimaiden hoitoon vaikuttaa eritoten se, ettei hoitovastuussa oleva Teiskon Tampereen 4H-yhdistys hoida aluetta. Useita kymmeniä viljelijöitä jää joka kevät ilman palstaa, koska 4H ei halua jakaa alueen kaikkia palstoja. Epäiltiin tällä olevan jotain tekemistä sen kanssa, että 4H:n organisaation johdossa on mukana "rakentajapuolueen" näkyvä, poliittinen edustaja.
Osa ongelmaa on myös varattujen palstojen viljelemättömyys, vaikka niitä vuokrataankin epävirallisesti (ja 4H:n mielipahaksi) eteenpäin. Kurpitsaliike, joka on viljelijöiden etujärjestö, on kokenut 4H-yhdistyksen vastahakoiseksi edistämään Ryytimaiden viljelytoiminnan jatkamista ja kehittämistä tai antamaan paikalliselle järjestölle laajempia mahdollisuuksia tämän järjestämiseen.
- Asukkaiden hoitomahdollisuuksia Ryytimaan suhteen tulisi lisätä. Tärkeää olisi alueen hoitovastuun siirtäminen paikalliselle viljelijäjärjestölle.
- Rehottavia syreenipensaita voitaisiin karsia vaikka talkoilla - kuitenkin lintujen pesimäajan jälkeen.
- Vesiastiat tulisi naamioida (vähemmän räikeät värit/ materiaalit, upottaminen maahan, kaivojen rakentaminen lähteiden läheisyyteen) paremmin.
- Ryytimaille voitaisiin rakentaa polkuja, joita kulkemalla saisi paremman käsityksen alueesta ja voisi oppia sitä arvostamaan.
Ryytimaaideoita.
Tahmelan lähteen surkeasta tilasta keskusteltiin pitkään. 1970-luvulle saakka lähde toimi osittain pispalalaisten juomavesilähteenä. Pispalan vesiosuuskunta rakensi ja ylläpiti yksityistä vesijohtolaitosta.
Lähteestä pidettiin hyvää huolta. Juhannusöisin lähteen vettä puhdistava vesikasvisto niitettiin ruuhista ja roskat kerättiin pois. Lintujenjuoma-altaana lähde ei ollut, pumppumestari Kuusela oli siitä haulikkonsa kanssa hyvin tarkka.
Myöhemmin lähteen pohjasedimentit ja siinä todennäköisesti sijaitseva rautalusto ( tämäkö värjää veden ruosteiseksi?) rikottiin kaivinkoneella tehdyssä "puhdistuksessa". Yksi osanottaja muisteli, että lähteen pohjaan levitettiin suodatinkangas, joka päällystettiin kivillä ja soralla.
Tietöiden yhteydessä lähteeseen aikaisemmin johtaneet vesisuonet ohjattiin Tahmelan viertotien alla sijaitsevaan viemäriin.
Ennen Tahmelan viertotien asfaltointia kadun pölynsitomiseen käytettiin jotain teollisuusjätettä, jonka käyttö oli erikoisen runsasta lähteen yläpuolella sijainneella linja-auton kääntöpaikalla. Pyörätien rakentaminen muinaismuistolain nojalla suojellun lähteen päälle ei sekään parantanut veden laatua.
- Tahmelan viertotien alla sijaitsevaan viemäriin johdettu lähdevesi tulisi ohjata takaisin lähteeseen. Lisääntyvä virtaus saattaisi puhdistaa lähdettä.
- Lähteen yli voitaisiin vetää verkko, joka estäisi sorsien talviuinnin.
- Lähteen pohjan kunto tulisi selvittää ja laatia asiantuntijoiden (esimerkiksi geologian tutkimuslaitos) avustuksella kunnostussuunnitelma.
Tampereen kaupungin liittyessä osaksi Pispalaa siirtyi näin muodostuneen laajemman kaupunkikeskuksen hallintaan muutamia kiinteistöjä Pispalasta. Enimmäkseen maapohja oli kuitenkin yksityisten omistuksessa. Lukuisten pakkolunastusten kautta kaupunki lopulta sai haltuunsa kymmeniä eri kiinteistöjä.
Pakkolunastuksen syy oli lähes tulkoon aina tulevat katusuunnitelmat. Vanhat asukkaat tarjosivat usein omistamiaan taloja kaupungin ostettaviksi, varsinkin jos ne sijaitsivat yksityisillä vuokratonteilla. Näistä kaupunki 1960-luvulla maksoi yleensä muutamia tuhansia markkoja. Kiinteistöt päätyivät yleensä kiinteistötoimen hallintaan, joka piti niitä vuokra asuntoina. Usein vuokralaisiksi valittiin henkilöitä, jotka eivät olleet kykeneviä kiinteistöjen kunnosta huolehtimaan, eikä kaupunki panostanut kiinteistönhuoltoon kuin välttämättömimmän summan. Rakennukset siis rapistuivat ja niinpä niitä saatiinkin kypsytettyä tontteina myytäviksi.
- Pakkolunastusten oikeusperusteiden kestävyys tulisi tutkia. Alkuperäisillä omistajilla saattaa olla oikeus vahingonkorvauksiin.
- Kaupungin omistuksessa olevien kiinteistöjen huoltoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Järjestöjen toimesta huolletut kiinteistöt kuten Kurpitsatalo, Haulitehdas ja Rajaportin sauna ovat esimerkkejä siitä, että kiinteistöjen omistajana voisi tehokkaammin toimia esimerkiksi yhdistysten ja kaupungin muodostama säätiö. Tälle kaupunki myöntäisi kulttuurihistoriallisten rakennusten huoltoon suunnattua tukea, varsinaisen huoltovastuun ollessa yhdistyksillä.
- Niiltä osin kuin kaupunki päätyy myymään kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita, se tulee tehdä korjausvelvoitteella. Korjauksen suunnittelua ja toteutusta tulisi valvoa rakennusvalvontaa pätevämmän asiantuntijatahon puolesta (esimerkiksi museotoimi).
Pispalan asemakaavassa osoitetut yleisen rakentamisen alueet ovat kokeneet mielenkiintoisen kehityskulun. Joissakin tapauksissa niitä on lohkottu ja luovutettu yksityisille asuinrakentamistarkoitukseen.
Toisinaan kokonaisia alueita, kuten Ryytimaat on kaavoitettu (asukkaiden mielipiteistä huolimatta) asuinrakentamiseen. Näitä Y-tontteja on vielä jonkin verran ja niiden järkevästä käytöstä käytiin keskustelua.
Hirvikadun ja Vallikadun risteyksessä on Y-tontti, samoin kaupan ja kirjaston edessä (entinen maalarimestari Grönlundin ja suutarin tila) sekä lähteen vieressä (entinen Majamaan tila).
- Y-tonttien tulisi säilyä varauksina tulevaisuuden tarpeita varten. Väestön kasvun myötä myös yleisen rakentamisen tarve saattaa muuttua todelliseksi. Kyseiset alueet ovat Ryytimaita lukuun ottamatta varsin pieniä ja ne tulisikin pitää ennemmin avoimina alueina, kuin kaavamuutoksilla osoittaa ne asuinrakentamiseen. Yksityistämishuuman ei tulisi ulottua julkisen rakentamisen tarpeisiin osoitetuille alueille.
- Pispalan tori voisi sijaita yllä mainitulla Grönlundin tilalla, Hirvikadun ja Tahmelan viertotien risteyksessä.
Katujärjestelyjä voitaisiin muuttaa niin, että alue rauhoittuisi todelliseksi puistotoriksi ja se voitaisiin rajata rakennuksilla. Muun muassa nuorisotilalle on tarvetta, samoin kaupungin vuokra-asunnoille. Näin myös asuinrakentaminen voisi olla osa tontin käyttöä. Rakennukset tulisi rakentaa puusta.
- Muidenkin yleisten alueiden säilymiseen julkisina on kiinnitettävä huomiota. Esimerkiksi polut, puistot ja ranta-alueet ovat ainakin paikoitellen saamassa yksityisalueen luonteen.
Alla eräs ehdotus puistotoriksi Pispalaan.