Uittoyhdistyksen talo

Niin sanotun Uittoyhdistyksen talon omistaja otti talvella 2001 yhteyttä Pispalan asukasyhdistykseen saadakseen apua perheensä asumisoikeuden turvaamiseksi.

Kiinteistön pihaan oli ilmestynyt rakennusliike YIT:n viisimetrinen mainostaulu, jossa kerrottiin yhtiön rakentavan paikalle Pispalan betonimylläri - nimisen asunto - osakeyhtiön. 100 vuoden vuokrasopimus, jolla omistaja oli hallinnut määräalaansa, oli umpeutunut. Sopimuksen toinen osapuoli ei ollut halunnut myydä tonttia omistajan löytämälle ostajalle, joten se siirtyi YIT:n omistukseen.

Tontin uuden omistajan roolissa YIT:n aluejohtaja ilmoitti omistajalle kirjeellä huhtikuussa 2001 tällä olevan yksi kuukausi aikaa siirtää rakennuksensa pois YIT:n tontilta. YIT olisi voinut purkaa rakennukset, mutta lasku tästä olisi tullut rakennusten omistajan maksettavaksi. Mikäli asia ei ratkeaisi pikaisesti sovinnollisesti, "joudumme päättämään asumisoikeutenne tontilla oikeusteitse", aluejohtaja päätti kirjeensä.

Tilanne vaikutti epäoikeudenmukaiselta kahta vähävaraista eläkeläistä kohtaan.

Tämän lisäksi Uittoyhdistyksen talolla katsottiin olevan sellaista kulttuurihistoriallista arvoa, joka estäisi sen purkamisen.

Suojelun perusteet

Rakennusten omistaja, Pispalan asukasyhdistys ja Pispalan saunayhdistys esittivät Pirkanmaan ympäristökeskukselle rakennuksen suojelua rakennussuojelulain nojalla muun muassa seuraavin perusteluin:

"Uittoyhdistyksen talo on rakennettu vuonna 1892 Kokemäenjoen lauttausyhtiön työnjohtajien asunnoiksi.

Rakennus liittyy siten kiinteästi kansallisesti tärkeään puutavaran uiton historiaan, jonka tärkeänä solmukohtana Pispala oli noin sata vuotta. Vuonna 1864 rakennettiin ensimmäinen tukkitie yli Pispalan harjun ja puutavaran uitto Näsijärven vesistöalueelta Pyhäjärvelle ja edelleen Kokemäenjokea pitkin rannikolle pääsi käyntiin. Tämä ns. punainen tukkitie kulki juuri uittoyhdistyksen talon vieritse ja talo toimi tukkitien ja myöhemmin 1930-luvulla rakennetun ensimmäisen uittotunnelin käyttäjien ja uittajien tukikohtana aina tukinuiton päättymiseen saakka 1960-luvulla. Siitä lähtien talo on ollut asuinkäytössä ja osassa taloa on edelleen asukkaat, joten talo on vähintäänkin kohtalaisessa kunnossa ja ehdottomasti korjauskelpoinen."

Lisäksi omistaja teki oman esityksensä jossa hän mainitsi seuraavaa,

"Miksi haluan rakennuksen suojelua? Totta kai haluan kotini säilyvän! Mielestäni Pispalassa pitäisi säilyttää alkuperäisyys, jota tämä Uittoyhdistyksen talo varsinaisesti edustaa. Talo on rakenteeltaan vankka punahongasta veistetty hirsitalo, joka piharakennuksineen soveltuu hyvin ympäröivään miljööseen. Talo on ainutlaatuisen näköinen, joka peruskorjauksen jälkeen säilyisi toiset sata vuotta jälkipolvien nähtäväksi 1800- 1900 vuosituhannen vaihteen rakennustaidosta ja materiaalista. Se olisi sitä kulttuuria se."

Museovirasto lausui asiaa käsiteltäessä seuraavaa,

"Museovirasto katsoo, etteivät Uittoyhdistyksen talo ja sen sivurakennus yksittäisinä kohteina täytä rakennussuojelulain (60/ 85) 2. ja 3.§:ssä mainittuja kriteereitä eikä siten puolla niiden suojelua rakennussuojelulailla.

Sen sijaan Museovirasto toteaa huolestuneena, myös Tampereen museoiden (maakuntamuseo) kantaan tukeutuen, ettei 22 vuotta sitten vahvistettu asemakaava enää täytä niitä tavoitteita, joita Pispalan kaltaisen, kulttuurihistorialliselta arvoltaan valtakunnallisesti merkittävän ympäristön säilyttävälle kehittämiselle on asetettava. Asemakaava ei riittävästi turvaa alueen vanhan rakennuskannan säilymistä. Pispalasta ei myöskään ole olemassa sellaista rakennuskulttuurin inventointia, joka mahdollistaisi yksittäisten rakennusten arvon määrittelyn osana kokonaisuutta.

Museovirasto esittää, että Tampereen kaupunki ryhtyy pikaisesti Pispalan alueen kaavojen uudelleentarkasteluun. Työhön tulisi liittyä myös alkuperäisen ja vanhan rakennuskannan talokohtainen inventointi. Samassa yhteydessä tulisi selvittää Uittoyhdistyksen talon kaavalliset säilyttämismahdollisuudet sekä mahdollisesti myös käyttötarkoitus." (MV lausunto DNRO108/600/ 2000)

Kaavoitusyksikön lausunnossa apulaisasemakaava-arkkitehti Kristiina Jääskeläinen kertasi Pispalan asemakaavan laatimisen vaiheita ja tavoitteita ja muistutti, ettei kaavassa ole varsinaisia suojelumääräyksiä. Jääskeläinen totesi, että vaikkei kaava "täytä nykyaikaisen suojelukaavan vaatimuksia, asemakaavaa ei ole ryhdytty tarkistamaan mm. henkilöresurssien puutteenvuoksi." (YLA, DnoKKA:4690/601/ 2000, § 72)

Toimintansa lopettanut Harjun yleinen sauna ja Lauri Viidan synnyinkoti. 2005 PV.

Inventointi

Kaupunki sai kuitenkin uutta intoa paneutua Pispalan inventointiin ja sen suorittaminen alkoikin kesällä 2001 ja jatkui vielä kesän 2002 aikana Tahmelaan. Inventointi ulotettiin koskemaan Hyhkyn aluetta kesällä 2003. "Rakennusinventointi tehtiin valikoiden siten, että kohdeinventointi laadittiin vähintään kohtalaisen hyvin oman aikansa rakennuskulttuuria edustavista, lähinnä ennen vuotta 1940 rakennetuista rakennuksista" (Eerikäinen 2002, 2).

Inventoitujen kiinteistöjen lukumäärä oli 457, minkä lisäksi vuonna 2000 suoritetussa Santalahden rakennusinventoinnissa tutkittiin 14 kiinteistöä. Pispalan, Tahmelan ja Hyhkyn inventoinneissa rakennukset arvotettiin kolmeen eri luokkaan, minkä lisäksi määriteltiin 20 erityisen hyvin säilynyttä kokonaisuutta edustavaa arvoaluetta. Myös nämä luokiteltiin kuvaavuutensa ja säilyneisyytensä mukaan kolmeen luokkaan.

Inventointi tuli ympäristölautakunnan käsittelyyn syksyllä 2003, missä se jäi ensimmäisellä kerralla pöydälle. Kaksi päivää ennen toista käsittelyä purettiin ensimmäiset inventoinnissa I-luokkaan arvotetut rakennukset, jotka sattumoisin olivat ympäristölautakunnassa kaupunginhallitusta edustavan kunnallispoliitikon tyttären omistuksessa.

Lautakunta hyväksyi jatkokäsittelyssä inventoinnin yksimielisesti purkulupaharkinnan pohjaksi.

Vuoden 1994 jälkeen kuvan alueella tapahtuneet, merkittävät rakennuskannan muutokset. Pääsääntöisesti kyseessä on ollut vanhan rakennuksen purku ja uudisrakentaminen. Muutamia tyhjiä tontteja on täydennysrakennettu. Pohjakuva Arto Jalonen.

Arvoluokitusten paino

Sittemmin inventointi ei juuri ole vaikuttanut Pispalan maankäyttöön. Vanhan rakennuskannan purkaminen on jatkunut tai entisestään kiihtynyt.

Tätä kirjoitettaessa Hämeenlinnan hallinto- oikeudella on käsiteltävänään muutoksenhaut kahteen erilliseen hankkeeseen, joissa rakennusvalvonta valittajien käsityksen mukaan on ylittänyt harkintavaltansa rajat kulttuuriympäristön arvon kannalta kielteisiä päätösesityksiä laatiessaan. Inventoinnin merkitys konkretisoituu jossain määrin näiden prosessien ratkeamisen myötä.

Pispalan rakennusinventointi on saanut aikaan kiitettävästi keskustelua ja se on levittänyt tietoutta vanhan rakennuskannan arvoista.

Inventoinnista on kuitenkin jäänyt pois kiinteistöjä jotka siihen ehdottomasti kuuluisivat mukaan ja toisaalta arvoalueiden rajojen sisällä on rakennuksia, jotka eivät edusta historiallista vanhaa rakennuskantaa saati edes laadukasta uudisrakentamista.

Inventoinnin tekijä toteaakin, että "koska alueen rakennuskanta on jatkuvan muutoksen kourissa, on inventoinnin tiedot syytä tarkistaa aina kun eteen tulee rakennushanke. Kokonaisuudessaankin työ vanhenee ennen pitkää ja sen tietoja tulisi päivittää." (Eerikäinen 2002, 2)

Inventoinnin arvoapparaatti, jonka ulkopuolella on laaja paaria luokka (arvoluokkiin I, II ja III kuulumattomat rakennukset) on toiminut vaarallisesti, kun II ja III luokan rakennuksia on saanut kuitenkin purkaa.

Yksi ensimmäisen arvoluokan rakennus on tähän mennessä esitetty säästettäväksi purkamiselta, mutta kiinteistö jolla se sijaitsee, aiotaan täydennys rakentaa mittakaavaltaan täysin vieraalla tavalla.

Pispalan rakennusinventoinnin mukaan "lähtökohtana tulisi aina olla vanhan rakennuksen säilyttämismahdollisuuden tutkiminen, oli kyseessä sitten tässä inventoinnissa minkä arvoiseksi hyvänsä luokiteltu kohde."