1911
1912
1913
1915
1916
1917
1918
1919
1920
Elo Syvänen oli syntynyt 16.9.1899 pispalalaiseen työläisperheeseen. Hän meni kansakoulun jälkeen 12-vuotiaana konepajaan harjoittelemaan viilarin oppilaaksi. Vuonna 1915 hän oli suorittanut ammattioppinsa ja työskenteli sen jälkeen eri konepajoissa.
Aktiivisen järjestötoiminnan hän aloitti 16-vuotiaana Suomen sos.dem. nuorisoliitossa ja kansalaissodan jälkeen hän toimi mm. Pispalan sos.dem. nuoriso-osaston puheenjohtajana 1919-20.
Vuoden 1920 alussa Syvänen sai stipendin sosialidemokraattien puolue-opistoon Helsinkiin. Hän ilmeisesti harrasti itseopiskelua, koska piti monta alustusta nuoriso-osaston keskusteluissa. Varsinkin erikoisemmat aiheet - mm. eroottinen taide - tuntuivat langenneen hänelle. Toisaalta hän alusti myös keskustelun tärkeistä järjestöllisistä kysymyksistä, kuten Kommunistiseen Internationaaliin liittymisestä.
Keväällä 1920 Syvänen liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen ja tuli valituksi myös SKP:n Pohjois-Hämeen Piirikolmikon jäseneksi.
Saatuaan puolueelta komennuksen hän lähti syksyllä 1920 Pietariin opiskelemaan. Kuuden kuukauden opintojen jälkeen hän palasi Suomeen ja toimi SKP:n sotilaslinjan organisaattorina Suomen armeijassa, 2. divisioonan sotilaiden keskuudessa.
Syvänen jäi salaisesta toiminnastaan kiinni elokuussa 1921 ja sai yhdeksän vuoden vankilatuomion. Hän istui Tammisaaren vankilassa vuoteen 1926, jolloin hän pääsi pois, kun Suomi ja Neuvostoliitto vaihtoivat poliittisia vankeja. Tämän vankienvaihdon yhteydessä hän siirtyi 26.6.1926 Neuvostoliittoon.
Asta Koivunen meni syyskuussa 1926 miehensä perässä Neuvostoliittoon. Siellä he asuivat Petroskoissa, jossa Elo Syvänen toimi ensin fysiikan opettajana ja viimeksi Karjalan pedagogisen instituutin johtajana.
Elo ja Asta Syvänen ottivat aktiivisesti osaa sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseen. Elo Syvänen oli NKP:n jäsen (n:o 0959367), mutta hänet erotettiin 10.9.1937 syytettynä nationalistisesta käytännöstä instituutin johtamisessa eli suomalaisten suosimisesta mm. opiskelijavalinnoissa. Lopulta Syvänen vangittiin 17.10.1937 ja häntä syytettiin osallistumisesta vastavallankumouksellisen nationalistisen vakoilu- ja kapinallisjärjestön toimintaan. Hänet teloitettiin 28.12.1937.
Vaimo anoi pääsyä takaisin Suomeen kahden Petroskoissa syntyneen pienen poikansa kanssa. Sukulaisten ponnistelujen tuloksena hän poikineen pääsikin palaamaan 9.11.1940.
Kts. Vankien vaihto 1926