Punainen Pispala

Työväentalo 1911-1920

1911

  • Tilattiin vappumerkkejä 250 kpl
  • Järjestettiin 6000 arvan arpajaiset varojen keräämiseksi
  • Ostettiin työväentalon tontti omaksi 500 mk:lla, tontin nimeksi annettiin 'Tarmola'
  • Päätettiin ottaa 10 000 mk:n laina tonttia ja taloa vastaan

1912

  • Tilattiin vappumerkkejä 300 kpl
  • Uuden työväentalon vihkiäisjuhla pidettiin 14. elokuuta
  • Järjestettiin kirjanpitokurssi, vetäjänä Aatto Koivunen
  • Työväenyhdistys järjesti talolla lasten sunnuntaikoulun

1913

  • Taloon asennettiin sähkövalot
  • Ammattiyhdistystoiminta tuli mukaan: perustettiin
  • Epilän Terä- ja Metallimiesten ammattiosasto
  • Kirjastoon ostettiin Marxin 'Pääoma'

1915

  • Työväentalolle hankittiin biljardipeli
  • Työväenyhdistyksessä oli 110 jäsentä

1916

  • Onni Virtanen valittiin työväentalon vahtimestariksi
  • Palkattiin 'biljardipoika' yhdistyksen biljardipeliä hoitamaan

1917

  • Syyskuussa talo annettiin venäläisen sotaväen majoitukseen
  • Lokakuussa päätettiin perustaa Pispalaan 'Punanen kaarti'
  • Marraskuussa suurlakko, punakaarti etsi aseita ja viljaa

1918

  • Punakaartin ensimmäinen kokous 28.1. Tahmelan työväentalolla
  • Helmikuussa venäläinen sotaväki lähti pois Pispalasta, työväentalo otettiin Pispalan Punakaartin käyttöön
  • Punakaarti torjui 26.3. valkoisten etenemisen Epilässä, työväentalo oli taistelujen aikana Punakaartin keskuspaikka
  • Työväentalolla päätettiin murtautua ulos saartorenkaasta, se onnistui huomaamatta 5. ja 6. päivien välisenä yönä
  • Aamulla 6.4. punaiset antautuivat Pispalassa ja Epilässä
  • Työväentalo takavarikoitiin, isännöitsijäksi K.Saarnivaara

1919

  • Ensimmäinen Työväenyhdistyksen kokous 12.1.
  • Työväentaloa saa käyttää vain isännöitsijän suostumuksella
  • Talo luovutettiin takaisin Työväenyhdistykselle 20.5.
  • Alettiin hankkia ravintola- ym. kalustoa hävinneen tilalle
  • Nuoriso-osaston toiminta käynnistyi uudelleen
  • Huvitoimikunnasta Pispalan Työväenjärjestöjen Näyttämö
  • Yhdistykselle perustettiin laulukööri
  • Työväenyhdistyksessä oli yhteensä 326 jäsentä

1920

  • Työväenyhdistys päätti erota sos.dem. puolueesta
  • Perustettiin Pispalan Työväenyhdistyksen Sekakuoro

Gunnar Keltamäki

Gunnar Keltamäki (s.7.2.1897 Närpiössä) tuli Tampereelle vuonna 1915 ja oli töissä rautateillä, pääasiassa junamiehenä. Hän toimi punakaartissa rautatieläisten komppanian plutoonanpäällikkönä, ja haavoittui 28.3 Kalevankankaan taistelussa. Hän joutui sairaalaan ja sieltä Tampereen vankileirille.

Keltamäki tuomittiin ensin kenttäoikeudessa kuolemaan, mutta hän välttyi tuomiolta jouduttuaan sairaalaan. Hän toimi sen jälkeen vankileirin sairaalassa sanitäärinä, ja tutustui yövalvojana ollessaan Hilma Koivuseen ja tämän tyttäreen Marttaan. Hänen tuomionsa muuttui sitten 12 vuoden vankilatuomioksi. Keltamäki kärsi tuomionsa Hämeenlinnan vankilassa ja Turun pakkotyölaitoksessa. Hän vapautui helmikuussa 1920.

Vapauduttuaan Keltamäki alkoi seurustella Martta Koivusen kanssa ja oli sen vuoksi tuttu näky Koivusten talossa Pispalassa.

Heinäkuussa 1920 Keltamäki meni salaa itärajan yli osallistuakseen SKP:n järjestämään poliittiseen koulutukseen Pietarissa. Hän sai mm. SKP:n johtohenkilöiltä Otto Vilmiltä ja Eino Rahjalta poliittista opetusta ja valmennusta maanalaiseen toimintaan.

Palattuaan Suomeen lokakuussa 1920 Keltamäki toimi SKP:n maanalaisena piiriorganisaattorina Tampereella seuraavaan syksyyn asti eli vajaan vuoden. Maanalaiset puoluetyöntekijät eivät yleensä ehtineet toimia kauan ennen kuin jäivät kiinni tai joutuivat pakenemaan Neuvostoliittoon.

Gunnar Keltamäen sanotaan olleen eräs alkuvaiheen tehokkaimpia puoluetyöntekijöitä, joka onnistui luomaan puolueelle uusia yhteyksiä Tampereelle ja ympäristöön.

Samaan aikaan kun toimi piiriorganisaattorina Keltamäki opetteli eristystöitä Aatto Koivusen eristysliikkeessä. Hän meni kesällä 1921 naimisiin Koivusen tyttären Martan kanssa. Pari vihittiin Helsingin lääninvankilassa, jossa Keltamäki oli poliittisen toimintansa vuoksi tutkintavankina heinäkuusta syyskuuhun.

Kun mitään syytteitä ei saatu nostettua, Keltamäki laskettiin vapaaksi. Hänelle kuitenkin ilmoitettiin, että poliisi tulisi pitämään häntä silmällä. Ymmärtäen vihjeen Keltamäki jättäytyi syksyllä 1921 pois maanalaisesta työstä.

Sen jälkeen Keltamäki osallistui vain julkiseen toimintaan, mm. Pispalan Työväenyhdistyksessä ja Pispalan sos.dem. nuoriso-osastossa, jonka puheenjohtajana toimi 1922-23. Laulumiehenä hän oli mukana myös Pispalan Työväen Sekakuorossa.

Keltamäki vangittiin taas toukokuussa 1923 ja hän sai marraskuussa 1923 vähän yli kahden vuoden tuomion syytettynä kapinan valmistelemisesta ja valtiollisten vankien vapauttamisyrityksestä. Tuomioon lisättiin viisi vuotta, koska hänet oli vapautettu v.1918 saamastaan tuomiosta ehdonalaiseen. Keltamäki istui Tammisaaren vankilassa viisi vuotta, vuoteen 1928.

Martan isän - Aatto Koivusen - kuoltua syksyllä 1928, Gunnar ja Martta Keltamäki jatkoivat Koivusen eristysliikkeen toimintaa, ja Gunnar teki eristystöitä pitkin maata.

Sivun alkuun