Gunnar Keltamäki

Gunnar Keltamäki (s.7.2.1897 Närpiössä) tuli Tampereelle vuonna 1915 ja oli töissä rautateillä, pääasiassa junamiehenä. Hän toimi punakaartissa rautatieläisten komppanian plutoonanpäällikkönä, ja haavoittui 28.3 Kalevankankaan taistelussa. Hän joutui sairaalaan ja sieltä Tampereen vankileirille.

Keltamäki tuomittiin ensin kenttäoikeudessa kuolemaan, mutta hän välttyi tuomiolta jouduttuaan sairaalaan. Hän toimi sen jälkeen vankileirin sairaalassa sanitäärinä, ja tutustui yövalvojana ollessaan Hilma Koivuseen ja tämän tyttäreen Marttaan. Hänen tuomionsa muuttui sitten 12 vuoden vankilatuomioksi. Keltamäki kärsi tuomionsa Hämeenlinnan vankilassa ja Turun pakkotyölaitoksessa. Hän vapautui helmikuussa 1920.

Vapauduttuaan Keltamäki alkoi seurustella Martta Koivusen kanssa ja oli sen vuoksi tuttu näky Koivusten talossa Pispalassa.

Heinäkuussa 1920 Keltamäki meni salaa itärajan yli osallistuakseen SKP:n järjestämään poliittiseen koulutukseen Pietarissa. Hän sai mm. SKP:n johtohenkilöiltä Otto Vilmiltä ja Eino Rahjalta poliittista opetusta ja valmennusta maanalaiseen toimintaan.

Palattuaan Suomeen lokakuussa 1920 Keltamäki toimi SKP:n maanalaisena piiriorganisaattorina Tampereella seuraavaan syksyyn asti eli vajaan vuoden. Maanalaiset puoluetyöntekijät eivät yleensä ehtineet toimia kauan ennen kuin jäivät kiinni tai joutuivat pakenemaan Neuvostoliittoon.

Gunnar Keltamäen sanotaan olleen eräs alkuvaiheen tehokkaimpia puoluetyöntekijöitä, joka onnistui luomaan puolueelle uusia yhteyksiä Tampereelle ja ympäristöön.

Samaan aikaan kun toimi piiriorganisaattorina Keltamäki opetteli eristystöitä Aatto Koivusen eristysliikkeessä. Hän meni kesällä 1921 naimisiin Koivusen tyttären Martan kanssa. Pari vihittiin Helsingin lääninvankilassa, jossa Keltamäki oli poliittisen toimintansa vuoksi tutkintavankina heinäkuusta syyskuuhun.

Kun mitään syytteitä ei saatu nostettua, Keltamäki laskettiin vapaaksi. Hänelle kuitenkin ilmoitettiin, että poliisi tulisi pitämään häntä silmällä. Ymmärtäen vihjeen Keltamäki jättäytyi syksyllä 1921 pois maanalaisesta työstä.

Sen jälkeen Keltamäki osallistui vain julkiseen toimintaan, mm. Pispalan Työväenyhdistyksessä ja Pispalan sos.dem. nuoriso-osastossa, jonka puheenjohtajana toimi 1922-23. Laulumiehenä hän oli mukana myös Pispalan Työväen Sekakuorossa.

Keltamäki vangittiin taas toukokuussa 1923 ja hän sai marraskuussa 1923 vähän yli kahden vuoden tuomion syytettynä kapinan valmistelemisesta ja valtiollisten vankien vapauttamisyrityksestä. Tuomioon lisättiin viisi vuotta, koska hänet oli vapautettu v.1918 saamastaan tuomiosta ehdonalaiseen. Keltamäki istui Tammisaaren vankilassa viisi vuotta, vuoteen 1928.

Martan isän - Aatto Koivusen - kuoltua syksyllä 1928, Gunnar ja Martta Keltamäki jatkoivat Koivusen eristysliikkeen toimintaa, ja Gunnar teki eristystöitä pitkin maata.

Sivun alkuun