Hilma Johanna Koivunen

Hilma Nikkilä (s. 29.9.1877 Lempäälässä) meni naimisiin Aatto Koivusen kanssa 27.5.1901 Pirkkalassa. Vielä saman vuoden marraskuussa heille syntyivät kaksostyttäret, Asta ja Martta. Myöhemmin syntyivät pojat: ensin Martti ja sitten Reino.

Hilma Nikkilä oli kotoisin Lempäälästä, jossa hän oli nuorena töissä Sotavallan kartanossa. Hänen perheensä häädettiin mökistään Hilman kotoa lähdön jälkeen.

Aluksi hän oli innostunut nuorisoseuraliikkeestä, mutta työväenliikkeen noustua, hän meni mukaan sen toimintaan. Hilma liittyi jäseneksi Pispalan Työväenyhdistykseen 1906 ja toimi siinä aktiivisesti, mikä suojeluskunnan kuulustelupöytäkirjoissa muistetaan mainita. Hilma oli kotona; hoiti lapsia ja taloutta ja lisäksi valmisti miehensä eristystyössään tarvitsemaa massaa.

Lempäälän ajoilta ovat peräisin hänen hyvät suhteensa sikäläisiin torppareihin. Koivuset saivat heiltä elintarvikkeita, mikä helpotti taloudenpitoa. Kun 1906 järjestettiin Tampereella torpparikokous, Lempäälästä ja Vesilahdelta tulleet torpparit yöpyivät Koivusilla.

Osa Laukon torpparihäätöjen kohteeksi joutuneista tuli Pispalaan, ja Koivuset pyrkivät järjestämään heille työpaikkoja mm. osuuskaupasta.

Marraskuussa 1917, kun Pispalaan perustettiin punakaarti, Hilma Koivunen valittiin sen ensiapuosaston - viralliselta nimeltään Pispalan Järjestökaartin 1. pataljoonan 3. komppanian sanitääriosasto - johtajaksi. Tässä toimessa hän oli Tampereen punaisten antautumiseen saakka. Hän järjesti rintamille lääkintävarusteita ja valmisteli Tampereella sidontapaikkoja.

Hilma Koivusen on väitetty johtaneen Pispalan punakaartin naiskomppaniaa, mutta tieto on perätön: hän ei ollut mukana aseellisessa toiminnassa. Tälle löytyy vahvistus Pispalan suojeluskunnan kirjaamista lausunnoista, ja siellä taatusti seurattiin tarkasti kuka mitäkin teki kapinan aikana. Pispalan naiskaartin päällikkönä kerrotaan toimineen rouva Virtasen. Samalla voi kumota toisenkin tarinan, jonka mukaan Pispalan naiskaarti olisi kieltäytynyt antautumasta ja lahdattu viimeiseen naiseen Saunasaaressa. Mitään tällaista ei ole tapahtunut

Haavoittuneiden hoito ja kuolevien näkeminen ei ole helppoa. Vaikein paikka Hilmalle on varmaan ollut se, kun hän joutui laittamaan arkkuun poikansa Martin, joka kaatui 15-vuotiaana Lielahden taisteluissa 26.3. Valkoisten voimakas hyökkäys oli pakottanut punaiset vetäytymään Lielahden tehdasalueelta. He olivat juuri ehtineet perääntymään Epilänharjun juurelle, kun luotisarja kaatoi kolme miestä ison kiven viereen. Yksi näistä miehistä oli Martti Paavali Koivunen, joka oli töissä isänsä liikkeessä opettelemassa eristäjän ammattia. Pispalan nuoriso-osasto vei vielä vuosien ajan kukkia kivelle, jonka luona nuo kolme kaatuivat.

Pispalan punaisten luovutettua aseensa Hilma vangittiin kotonaan Pispalassa 8.4 yhdessä tyttäriensä kanssa. Hän joutui Tampereen vankileirille ja toimi siellä yöhoitajana. Öitä valvoessaan hän tutustui samoissa tehtävissä olevaan Gunnar Keltamäkeen, josta tuli muutaman vuoden päästä hänen vävypoikansa.

Tampereella pidetyissä kuulusteluissa toukokuun 24. päivänä tehdyn pöytäkirjan mukaan paikkakuntalaiset ilmoittavat vastaajan "pahimmaksi yllyttäjäksi naisista koko Pispalassa". Tarkemmin ei kerrota, ketkä paikkakuntalaiset olivat kyseessä.

Pöytäkirjaan kirjoitettu lausunto ei vakuuta asiatyylillään: "Vastaaja, joka näyttää hyvin epäluotettavalta ilmeisesti valehdellen ja salaillen asioita kuulustelussa, on rangaistava erittäin vaarallisena kiihottajana, joka on saanut paljon pahennusta aikaan".

Pispalan suojeluskunnan esikunta puolestaan sanoo 25. toukokuuta antamassaan lausunnossa, että Hilma Koivunen on luonteeltaan "kiivas aatteenajaja" ja muistaa mainita, että hän on "kuuluisan Aatto Koivusen vaimo". Esikunta suosittelee, että häntä "olisi rangaistava ankarasti".

Valtiorikosoikeus tuomitsi Hilma Koivusen 22.7.1918 valtiopetoksesta kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta hän vapautui yleisen armahduksen myötä Hämeenlinnan vankilasta jo marraskuussa 1918.

Hilma Koivunen oli mukana 20-luvulla sekä Pispalan julkisten työväenjärjestöjen toiminnassa että kommunistien maanalaisessa toiminnassa.

Sivun alkuun