Pispalan rakennustavat, selvitys Pispalan rakennetusta ympäristöstä

Kuva 1. Vaihtelevalla Provastinkadulla näkyyy useita eri julkisivumateriaaleja: säästöbetoni- ja pulterikivipengerrystä, betoniseinää, rapattua palomuuriseinää, puujulkisivua ja piharakennuksen betoniseinää.
Kuva 2. Vanha graniittipilarisokkeli on täytetty laastilla ja erikokoisin pulterikivin.
Kuva 3. Uudisrakennuksen julkisivu on jaettu graafisiin sommittelukenttiin Pispalalle oudolla tavalla.
Kuva 4.

Julkisivut, julkisivumateriaalit ja listoitukset

Jyrkässä rinnemaisemassa kattojen rinnalla rakennusten ulkoseinät muodostavat tärkeän rakennetun kulttuurimaiseman julkisivun. Pispalan rakennusten julkisivuissa on käytetty puun rinnalla levyvuorauksia, puhtaaksimuurattua tiiltä, rapattua kiveä ja puuta monin eri tavoin. Kivijulkisivuja on kellarikerrosten lisäksi käytetty tulipaloaroissa rakennuksissa, mm. pihasaunoissa, ja palomuureina rakennettaessa tontin rajalle vasten naapuritaloa. Tästä syystä kivi esiintyy Pispalassa usein piharakennuksissa, mihin sitä voidaan edelleen suositella.

Mineriitti- ja muut myöhemmin yleistyneet julkisivujen sopimattomat levyvuoraukset tullaan todennäköisesti korvaamaan puulla viimeistään tulevien peruskorjausten yhteydessä. Sen sijaan sokkelipinnoitteena levy- ja sirotepinnoitteet ovat edelleen suosittuja. Kyseisiä muotipinnoitteita paremmin Pispalan rakennusperinteeseen sopivia sokkelimateriaaleja ja –pinnoitteita ovat rappaus, kiviseinämaalit ja betoni.

Perinteisesti ulkovuoraus kertoo ulospäin rakennuksen runkorakenteen ominaisuudet. Silloin kun hirsiseinä loppuu tasavarviin, jonka päällä kattorakenteet on tehty sahapuusta, päätykolmiota on korostettu vaihtamalla paneelauksen suuntaa tai vaakalistoituksella hirren ja pystyrakenteen rajalla. Räystäälle jatkunut hirsi- tai rankorakenne vuorattiin yhtenäisellä laudoituksella ylös asti. Julkisivulaudoituksen jäsentely oli tarkoituksenmukaista.

Nykyrakentamisessa ulkovuorauksen mitat ja suunnanvaihdokset perustuvat vakiomittaisen puun pituuksiin ja suunnittelijan näkemykseen. Kun rakenteen ja julkisivun yhteys katoaa yksityiskohdissa, julkisivu menettää kolmiulotteisuutensa ja kertovuutensa. Pispalassa rakennusten massoittelun yksinkertaisuutta tulee korostaa myös julkisivujen selkeydellä. Päätylaudoituksen ja ikkunoiden välivuorauksen väri ja suunta ei saa perustua pelkästään sommitteluun.

Puuvuoraus

Peruskorjausten yhteydessä höylätty puu-ulkovuoraus on usein korvattu sahapintaisella laudalla, joka ikääntyessään likaantuu ja nukkaantuu. Sahalaudalla maali pysyy, mutta puun solukko jää alttiiksi kastumiselle. Perinteinen höylälautapinta maalattiin taidolla ohuin öljymaalikerroksin työmaalla. Nykyisistä maalituotteista ja työtavoista johtuen höylätyn laudan maalaaminen on ongelmallista.

Rima- tai lomalaudoitetuilla seinillä sahalaudan käyttö on perusteltu. Sahalauta on hyvä alusta keittomaaleille. Paneelien ja listoituksen profiilien muoto ei sahapintaisena hahmotu. Paneeliverhouksessa ja profiloiduissa listoissa vuoraukseen suositellaan sileäksi käsiteltyä puuta ja maalaukseen siveltimellä ohueksi levitettäviä öljymaaleja.

Listoitus

Rakennuslistoituksen tehtävä on suojata arvokkaampaa rakennusosaa säiltä ja vaurioilta. Joissakin Pispalan uudisrakennuksissa listoitukset on ymmärretty pinnallisiksi perinnekoristeaiheiksi, jolloin niiden mahdollisuus rytmittää ja jäsennöidä ehjää rakennusmassa jää käyttämättä. Pispalassa julkisivua jäsentelevän listoituksen rooli ei voi perustua pelkästään laudan vakiopituuteen. Valokuvaesimerkin tapaan kerroksittain vaakasuuntaan listoilla jaetun puujulkisivuvuorauksen tilalle suositellaan pääjulkisivuilla täyspitkillä sormijatketuilla paneeleilla toteutettua yhtenäistä julkisivupintaa.